Blogi minimalismista, kosmetiikasta ja onnellisesta elämästä

Elämä täällä Bankokissa on muuten melko ruusuista, mutta muutamia ongelmia arjessa on ollut ja yksi kriittisimmistä on ollut hyvän hopeashampoon puute. Olin toki aavistanut tämän jo etukäteen sillä olin lukenut, ettei Thaimaassa liiemmin myydä hopeashampoita, mutta lähdin silti matkaan rohkeasti ilman sellaista ajatellen, että kyllä sellaisen nyt jostain löytää.

Olin tehnyt pientä taustatutkimusta ja selvittänyt etukäteen, että jos hopeashampoota ei saa muualta, niin ainakin LUSH Daddy-O Shampoo on myynnissä myös Thaimaassa. Koska tuotteesta löytyi melko vähän kommentteja verkosta päätin, että voisin hyvin kokeilla sen nyt vihdoin itse. En ole muutenkaan aikoihin kokeillut LUSH-tuotteita, joten nyt olisi sopiva hetki.

LUSH Daddy-O -hopeashampoo on valmistettu pääosin luonnonmukaisista ainesosista. Vaikutti kuitenkin siltä, että tuote oli kehitetty ajatellen stereotyyppisiä luonnonblondeja, joilla on hennot ja liukkaat hiukset eikä niinkään vaalennusprosessin rasittamia hiuksia, sillä sen koostumus oli hyvin pesevä.

Shampoo sisältää mm. ryhtiä tuovaa merisuolaa ja se jättää hiukset ja hiuspohjan todella tehokkaasti pestyiksi. Hennoille hiuksille tämä sopii hyvin, sillä hiukset saavat rakennetta, mutta jos tukka on kovin käsitelty, ei tämä shampoo varmasti ole paras valinta. Tämän jälkeen kannattaakin käyttää tehokasta hoitoainetta. LUSH myy myös kiinteää Sugar Daddy-O Solid Conditioner -hoitoainepalaa, joka sekin sisältää violetteja sävypigmenttejä, mutta vaikka tuotteet ovatkin tietysti tarkoitettu tukemaan toisiaan, en silti kokeillut kiinteää hoitoainepalaa, vaan käytin hiuksissani muita hoitoaineita.

Toisaalta monista hopeashampoista tehdään hyvin peseviä juurikin siksi, etteivät hiukset jäisi liian liukkaaksi, jotta hopeapigmentit tarttuvat niihin hyvin ja että niiden jälkeen käytettäväksi tarkoitetun hopeahoitoaineenkin pigmentit pääsevät kiinnittymään hiuksiin. Hoitoaine sitten itsessään puolestaan vastaa siitä, että hiukset jäävät pesun jäljiltä pehmeän kosteutetuiksi.

Daddy-O-hopeashampoossa on hyvin violettinen sävy ja shampoo vaikutti sen puolesta lupaavalta, mutta loppujen lopuksi tulos oli silti, ettei se ollut mikään kovin tehokas keltaisuuden neutralisoija. Käytännössä en siis käytön jälkeen huomaa hiuksissani liiemmin eroa muuten kuin ehkä ihan niissä vaaleimmissa suortuvissa. Kameran kuviin en eroja yrityksestäni huolimatta tavoittanut, joten mitään suuria värintaittotoimenpiteitä tällä ei saa aikaan. Kokisinkin shampoon sopivan parhaiten hennoille ja hyvin vaaleille hiuksille, jotka kaipaavat kirkastusta, mutta jotka eivät tarvitse vahvaa taittoa.

Yksi juttu, joka minut jätti tuotteessa varsin kylmäksi oli sen tuoksu. Kun ennen Bangkokiin muuttoa mietin kaupungin hopeashampootilannetta ja minulle selvisi, että myynnissä olisi ehkä vain LUSH Daddy-O -hopeashampoota yritin kysellä verkossa siitä kommentteja ja ainoa asia, joka tuotteesta nousi erityisen mainitsemisen arvoiseksi oli sen tuoksu, josta moni käytti sanaa haju.

En sanoisi, että tämä hopeashampoo varsinaisesti haisee, mutta tämän tuoksu on todella voimakkaan yrttinen eikä katoa hiuksista kovin helpolla. Voin haistaa sen tukastani melko vahvana jopa parin päivän ajan ja koska olen enemmän synteettisten prinsessatuoksujen kuin luonnonläheisten hippituoksujen ystävä, en liiemmin nauti siitä. Suosittelenkin nuuhkimaan tuotteen kaupassa ennen sen ostamista siltä varalta, ettei ole valmis sitoutumaan melko vahvaan tuoksuun useammaksi päiväksi.

Tämä hopeashampoo ei siis tuonut ratkaisua hopeashampoon kaipuuseeni. Yritin epätoivoisesti löytää toista hopeashampoota ja kolusin läpi kaikki mahdolliset liikkeet. Maaliskuussa löysin Malesiasta yhden australialaisen hopeashampoon, jonka kannoin mukanani Bangkokiin. Se ei ollut kummoinen, sillä sen sävypigmentit ovat täysin sinisiä, eli se on tehty neutralisoimaan oransseja vivahteita. Koska oma tukkani kellertää, saa sinisten sävypigmenttien käyttö siihen helposti aikaan vihertävän vivahteen – sinisen ja keltaisen yhdistelmästä kun tietysti tulee vihreää. Ei kivaa.

Kiljaisinkin innosta, mutta samalla myös ärsytyksestä, kun vihdoin pari viikkoa sitten silmiini sattui japanilaisessa Matsumoto KiYoshi -kempparissa kunnolliselta vaikuttava hopeashampoo. Olisin niin kovasti halunnut ostaa sen, mutta koska meillä oli kotona jäljellä riittävästi shampoota Tukholmaan paluuseemme saakka, ei sitä kannattanut enää tässä vaiheessa ostaa. Miksi, oi miksi en nähnyt tätä aiemmin!