Viimepäivinä somessa ja blogien puolella on puhuttu paljon ostetuista some-seuraajista eli käytännössä nimenomaan maksetuista Instagram-seuraajista. Aihetta on nostanut alunperin erityisesti esiin Pinkit Korkokengät -blogin Maiju, joka on paitsi blogannut siitä, mutta myös tehnyt bloggajakollega Minäkö keski-ikäinen? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa aiheesta YouTube-videon Tädit tubettaa -kanavalleen. Aihetta on puitu nyt useassa muussakin blogipostauksessa ja some-kanavassa ja moni bloggaaja sekä erityisesti tietysti Instagrammaaja on ottanut siihen kantaa julistamalla, ettei itse hyväksy ostettuja some-seuraajia. Myös esimerkiksi Karkkipäivä-blogin Sanni postasi aiheesta vastikään.
Minusta on aivan mahtavaa, että aiheesta on alettu nyt puhua enemmän, joten haluaisin myös itsekin käyttää tilaisuuteni ja puhua siitä hieman. Viime päivinä aiheesta on nimittäin puhuttu paljon nimenomaan vaikuttajien keskuudessa ja nostettu esiin asiaa vastustavien vaikuttajien mielipiteitä, mutta minulla on työni kautta kokemuksia myös siitä, kuinka paljon ostetuilla some-seuraajilla täytetyt vaikuttajat yrityksiä lähestyvät.
Jos ostettujen Instagram-seuraajien käsite ei ole tuttu, niin ilmiössä on siis kyse siitä, että Instagram-tilille ihan puhtaasti ostetaan maksua vastaan seuraajia, jotta Instagram-tili vaikuttaisi suuremmalta kuin mitä se on. Tilin julkaisuille voi myös ostaa tykkäyksiä ja jopa kommentteja. Maksat siis jollekin taholle jonkin verran ja tilillesi ilmestyy sovittu määrä tykkääjiä, tykkäyksiä tai kommentteja. Näiden ostamisella tähdätään siihen, että kun seuraajalukujen perusteella vaikuttaa olevan Insta-fame, voi yrityksiä lähestyä helpommin ilmaisten tuotteiden toivossa.
Kyllä, tätä ihan oikeasti tehdään ja paljon. Ja ne tykkäykset eivät suinkaan ole tietokoneohjelmoinnin tulosta vaan köyhistä maista voi löytyä hurjiakin ”hikipajoja”, joissa vaatteiden ompelun sijaan työntekijät tykkäilevät päivityksistä ja seurailevat tilejä. Aiheesta on uutisoinut mm. Yle tässä mielenkiintoisessa artikkelissa.
En vastaa itse töissä yrityksemme PR-asioista, mutta pääsen silti säännöllisin väliajoin näkemään tätä ilmiötä. Onnekseni meillä PR-asioista vastaa työnsä erinomaisesi osaava kollegani, jolla on varsin herkät tuntosarvet asian suhteen ja laaja aihealueen tunteminen. Uskallan siis sanoa, ettei meiltä ainakaan ole koskaan lähetetty hänen ansiostaan paketteja ihmisille, joiden seuraajajoukko koostuu epäaidoista ja ostetuista seuraajista. (Kuten aina jaksan hokea, on ihan mahtavaa saada tehdä työtä sellaisten kollegojen kanssa, jotka osaavat työnsä hyvin ja heiltä oppii siksi itsekin paljon!)
Meillä Suomessa ostetuilla Instagram-seuraajilla täytetyn tilin bongaaminen on minusta erittäin helppoa. Jopa niin helppoa, että nyt aiheen noustua pinnalle minusta tuntui ihan uskomattomalta, että se huijaus voisi Suomessa mennä läpi jollekin yritykselle. Suomessa on tosiasiassa vaikeaa saada isoa määrää Instagram-seuraajia, ellei oikeasti ole tunnettu jostain, eli nouseminen pelkäksi Insta-fameksi on vaikeaa. Jos siinä onnistuu, niin sellaiset aidot Insta-fame-tilit kyllä sitten jo tunnistaa.
Tavallisesti feikkiseuraajilla täytetyn tilin tunnistaa näiden kysymysten kautta:
Miksi henkilöllä olisi niin paljon seuraajia?
Suomessa jo parikymmentätuhatta Instagram-seuraajaa on paljon. Jos tilillä on seuraajia tätä enemmän eikä kyseessä ole superjulkkis, on tilin sisällössä tavallisesti jotain sellaista, mikä houkuttelee myös ulkomaalaisia seuraajia. Tyypillisesti kyse voi kärjistetysti olla kauniista ihmisestä, joka ottaa upeita kuvia tai herkullisilla ruokaluomuksilla, sisustusjutuilla, matkakuvilla yms. täytetystä tilistä – juuri sellaisia Instagramissa halutaan seurata.
Kun tarkastelee Instagrammaajan profiilia näkee sen tiedoista, onko henkilö alunperin tuttu YouTuben puolelta, omasta blogista tai verkkosivulta, onko kyseessä tositeeveetähti/ joku muu jollain tapaa julkkis tai onko profiilissa ylipäätään maininta siitä, miksi ihmiset olisivat alkaneet seurata häntä. Tavallisesti ihmiset linkittävät itse sivustolleen/kanavalleen tai kertovat, miksi ovat tunnettuja tai jopa ilmoittavat profiilitiedoissaan olevansa julksuuden henkilö. Jos tyyppi on tunnettu, löytyy googlettamalla varmasti edes jotain juttua hänestä.
Jos profiili kertoo vain hymiöillä höystettynä kyseessä olevan 25-vuotias tyttö jostakin ja joka rakastaa tehdä jotakin, niin se harvemmin riittää Suomessa parinkymmenentuhannen oikean seuraajan saamiseen.
Joskus suuri seuraajamäärä ilman viitteitä Instagramin ulkopuolisesta tunnettuudesta voi tosiaan selittyä sillä, että tilillä on upeita kuvia ja seuraajat ovat tulleet niiden myötä. Joskus suuren seuraajamäärän on voinut vaikka tuoda vain yksi maailmalla mainetta saanut kuva, jonka myötä tili on kerännyt oikeita seuraajia. Tämänkin kyllä tajuaa tavallisesti välittömästi, sillä aitouden näkee. Jos tili on kuitenkin täynnä keskivertokuvia tai niitä on jopa korkeintaan vain muutamia kymmeniä tietää tavallisesti, ettei pariakymmentä tuhatta ihmistä todellakaan kiinnosta suomalaisen taviksen elämä niin paljon – anteeksi nyt vain. Siinä vaiheessa voi jo alkaa haistaa palaneen käryä.
Kuinka paljon tykkäyksiä ja kommentteja kuvat saavat?
Jos henkilöllä on parikymmentätuhatta seuraajaa, mutta kuvat saavat vain paristakymmenestä tykkäyksestä sataan tykkäystä, haiskahtaa jälleen pahasti siltä, etteivät seuraajat ole aitoja. Jos kommenttejakaan ei ole kuin nollasta muutamaan, ollaan jo hyvin varmasti maksettujen seuraajien tilillä. Tykkäyksiä ja kommentteja voi tietysti myös ostaa, eli nekään eivät ihan suoraan vielä kerro totuutta. On kuitenkin helppoa katsoa, ovatko kommentit suomea ja miltä kuvasta tykänneiden lista näyttää.
Hälyttäviä merkkejä voi myös olla se, että tili seuraa lähes yhtä montaa tyyppiä kuin mitä sillä on seuraajia. Se puolestaan kertoo siitä, että seuraajat ovat syntyneet vaihtokauppana muiden tilien kanssa: minä seuraan sinua niin seuraa sinä vastapalveluksena minua.
(Yritykselle voi myös olla turn off, jos vaikuttajalla on vaikka tuhansia julkaisuja, mutta seuraajien määrä on vain murto-osa julkaisujen määrästä. Julkaisuja tulisikin aina olla huomattavasti vähemmän kuin seuraajia. Tylysti sanottuna suuri julkaisuluku suhteessa seuraajien määrään kertoo muille siitä, että ketään ei vain selvästikään kiinnosta alkaa seurata tyyppiä, vaikka hän olisi vuosia päivittänyt tiliään jatkuvasti.)
Ketkä tiliä seuraavat?
Jos on Suomessa Insta-fame ja haluaa tehdä suomalaisten yritysten kanssa yhteistyötä on tärkeää, että tiliä myös seuraa paljon suomalaisia. Meidät suomalaiset tunnistaa melko helposti, kun klikkaa jonkun Instagram-profiilin seuraajalistan (tai tykkäyslistan) auki ja alkaa katsoa, millaisia tyyppejä sieltä löytyy. Homma voisi olla vaikeampaa ulkomailla, mutta meidän suomalaisten Instagram-nimet ja profiilit paljastavat helposti tavallisesti sen, että olemme Suomesta, joten jo pelkällä listan selaamisella näkee paljon.
Esimerkiksi meille on töissä suomalaisena kosmetiikan verkkokauppana ihan sama, vaikka jollakin suomalaisella vaikuttajaksi itsensä esittelevällä olisi 100 000 seuraajaa, jos seuraajalistaa katsomalla näkee, että ne ovat pääosin lähi-idästä tai Intiasta olevia miehiä (ostetut seuraajat tuntuvat hyvin usein olevan juuri näitä). Vaikka seuraajat eivät edes olisi maksettuja vaan aitoja ihmisiä ympäri maailman, ei silti olisi mitään hyötyä lähettää tuotteita vaikuttajalle, jonka kautta ei tavoita yrityksen kohderyhmää. Paljon hyödyllisempää olisi lähettää samat tuotteet muutamia tuhansia sitoutuneita Instagram-seuraajia omaavalle suomalaiselle mikrovaikuttajalle.
Minusta tuntuu jopa suorastaan hämmentävältä, etteivät monet maksettuja seuraajia ostavat suomalaiset ymmärrä, kuinka helppoa yhtä nappia painamalla on nähdä, keitä heidän seuraajansa ovat. Myönnän, että minulle tulee usein jopa hieman nolo olo heidän puolestaan.
Koska seuraajat ovat tulleet?
Verkossa on myös ilmaisia ja maksullisia työkaluja, joilla on mahdollista seurata Instagram-tilien seuraajamäärän kehitystä. Oikeilla Instagram-tileillä seuraajat ovat tulleet vähitellen – varsinkin jos niitä on parikymmentätuhatta.
Välillä voi olla piikkejä muualta saatujen some-mainintojen tai esimerkiksi tilillä järjestettyjen arvontojen vuoksi, mutta ostetut seuraajat näkyvät kyllä näissä käyrissä selvästi. Yllättävän moni ostaa niitä kuitenkin kerralla isoina määrinä. Yhä useampi yritys on onneksi osannut ottaa nämäkin työkalut käyttöönsä. Jos myös näkee, että edellisellä viikolla julkaistuissa kuvassa on viisi tykkäystä ja uusimmissa jo 5000 tykkäystä, kertoo tämäkin paljon.
Ketkä seuraajia sitten ostavat?
Huvittavintahan tässä on se, että seuraajia eivät tyypillisesti vaikuta ostavan pienet instagrammaajat, bloggaajat tai tubettajat, vaan yleisesti nimenomaan ihan tavikset, jotka vain haluavat saada tuotteita yrityksiltä ilmaiseksi. Paitsi että nämä tyypit tunnistaa yllä mainituista asioista, tunnistaa heidät usein myös heidän lähestymistavastaan.
Oikea, hommaa tosissaan tekevä vaikuttaja ymmärtää, että yritystä lähestyessä tulee osata kertoa, mitä hyötyä yritykselle on yhteistyöstä. Jos osaa kertoa, että tilillä on viisituhatta tyypillisesti noin parikymmpistä seuraajaa, jotka ovat todella kiinnostuneita henkilön meikkitutoriaaleista ja ne ovat olleet todella suosittuja ja vaikuttaja olisi siksi kiinnostunut mahdollisuudesta yhteistyöhön, on se todella hyvä alku. Sen sijaan pelkkä viesti ”Moi, mulla on 60 000 seuraajaa ja ajattelin että voisitteko lähettää mulle tuotteita niin näyttäsin niitä Instassa” -viesti ei sytytä ketään. Jos henkilö ei edes itse ole vaivautunut ottaman selvää, kenelle someaan päivittää ja miksi, niin minkä vuoksi jonkun muun pitäisi siihen ryhtyä?
Isompien yritysten kannalta ongelma ei minusta ole niinkään se, että feikkiseuraajille lähetettäisiin tuotteita vaan se, että feikkiseuraajilla täytettyjen tilien pitäjien lähettämien yhteydenottojen läpikäyminen vie palkkaa saavilta työntekijöiltä hyödyllistä työaikaa. Ehkä feikkiseuraajilla voi harhauttaa ulkomaalaista yritystä, mutta koska feikkiseuraajien bongaaminen suomalaiselta tililtä suomalaisen PR-henkilön toimesta on helppoa, on niiden seulomiseen menevä aika vain lähinnä rasite yrityksille.
Pienyrittäjille ostetut Instagram-seuraajat voivat kuitenkin olla isompi ongelma, sillä harva pientä yritystä useamman roolin takaa pyörittävä on niin perillä näistä asioista ja saattaa tarjota ilmaisia tuotteita tai palveluja häntä lähestyneelle vaikuttajalle, jonka tili on täynnä pelkkiä ostettuja seuraajia. Tällaisessa tapauksessa yrittäjä lähtee hommaan hyötyä tavoitellen ja huijarivaikuttaja vain ilmaiseksi jotain yrittäjältä saadakseen.
Iltalehti uutisoi onneksi vähän aikaa sitten, että Instagram yrittää jatkossa puuttua näihin feikkitykkäyksiin enemmän. Toivotaan, että sillä on vaikutusta!
Tätä mieltä itse olen aiheesta
Minusta seuraajien ostaminen on huvittavaa, mutta ehkä olen kuitenkn väärä ja ymmärtämätön ihminen kommentoimaan tätä, sillä minulla ei ole suunnatonta himoa saada ilmaisia tuotteita eikä se tunnu minusta erikoiselta. Kun olen ollut kosmetiikka-alalla jo yli 13 vuotta, ei kosmetiikkatuotteilla ole minulle liiemmin arvoa, joten en osaa eläytyä sellaisen ihmiset rooliin, joka haluaa palavasti saada vaikkapa sitä ilmaista kosmetiikkaa. Ilmeisesti tällaisia ihmisiä on kuitenkin valtavasti ja ilmaisen tavaran vuoksi ollaan valmiita mitä mielenkiintoisimpiin temppuihin.
En jaksa itse enää nykyään liiemmin päivittää Instagramiini kuvia, sillä nykyään kuvia katsotaan paljon vähemmän ja niihin reagointi on varsinkin pienentynyt. Tavallisesti yritykset mittaavat some-vaikuttajien seuraajien sitoutumista verkosta löytyvillä mittareilla, jotka analysoivat, kuinka paljon tykkäyksiä ja kommentteja kuvapäivitykset saavat suhteessa profiilin seuraajamääriin. Omalla kohdallani tämä luku on todella pieni, eli vajaalla viidellä tuhannella seuraajalla saan vain reilut satakunta tykkäystä yhdelle kuvalle.
Sen sijaan Instagram Stories -videoitani katsoo lähes poikkeuksetta yli 2000 seuraajaa. Sillä puolella myös sataa kokoajan kysymyksiä ja kommentteja, joten itseasiassa seuraajieni sitoutumisprosentti on varsin suuri – sitä ei vain kukaan ulkopuolinen näe. Minusta olisi itseasiassa mahtavaa, jos Instagram tekisi päivityksen, jonka myötä myös tarinoiden näyttömäärästä tulisi julkista tietoa, sillä nekin kiinnostavat yhteistyökumppaneita.
Tykkään itse päivittää Instagram Stories -klippejä ”pienelle” porukalle, sillä se tuntuu mukavan intiimiltä. Jaan sinne blogia helpommin spontaaneja tuntemuksia, huonolla kuvalaadulla olevia juttuja, nopeita fiiliksiä ja kokemuksia sekä tuuletan vähän tunteitakin ja välillä jopa puran raivoakin, sillä klipit eivät jää elämään verkkoon. Vaikka koen bloginkin puolella olevan aito minä, on Instagram Stories kuitenkin paikka, jossa olen ihan kaikkein aidoimmillani ja siellä syntyy myös eniten vuorovaikutusta. Vähän kuin juttelisi kaveriporukassa.
(En ole itse jaksanut alkaa viedä hommaa sille tasolle, että klikkailisin estolistalle uusia seuraajia, jotka eivät vaikuta aidoilta. Tavallisesti ne kyllä katoavat nimittäin lähes yhtä nopeasti kuin ovat seuraajiksi tulleetkin.)
Minulla on monen mielestä jopa naurettavan pieni määrä seuraajia Instagramissa blogini lukijamäärään verrattuna. Esimerkiksi Ruotsissa vaikuttajia mitataan nykyään oikeastaan vaan sillä, kuinka paljon Instagram-seuraajia tai YouTube-seuraajia heillä on eikä kukaan edes puhu siitä, minkä verran heidän blogiaan seurataan. Joissakin tilanteissa minusta on jopa hieman tuntunut, että Ruotsissa jo pelkkä ihmisarvokin mitataan Instagra-tilin seuraajamäärän perusteella.
Parkymmentätuhatta seuraajaa Instagramissa on siis Ruotsissa vähän ja niitä pitäisi mielellään olla parisataatuhatta. Täällä Ruotsissa aiheuttaa lähinnä ihmetystä ja hämmennystä se, että minulla on vain niin vähän seuraajia ja välillä jopa aistin, että ihmiset luulevat minun huijaavan blogini lukijamäärän kanssa, kun se ei peilaudu Instagram-seuraajieni määrään ollenkaan. Siinä missä voin Suomessa kertoa tyytyväisenä kirjoittavani Suomen luetuinta kosmetiikkablogia, totesi toki juuri eräs tapaamani ruotsalainen PR-ihminen blogini lukijamäärän kuultuaan sen olevan Ruotsissa mikrovaikuttajan tasolla.
Ruotsissa ei tosin muutenkaan ihan ymmärretä, miksi meillä Suomessa edes halutaan tehdä töitä vaikuttajien kanssa, jotka tavoittavat ”vain” 5 000 – 20 000 seuraajaa, sillä siellä liikutaan numeroiden kanssa aivan eri sfääreissä ja lukuihin vähintään lisätään perään yksi nolla. Suomessa taas mikrovaikuttajia suositaan nykyään yhä enemmän ja enemmän, sillä heidän kauttaan tavoitetaan parhaiten aidossa vuorovaikutuksessa olevia ja aiheesta kiinnostuneita oikeita ihmisiä.
Toisaalta Ruotsissa jättimäiset, satojen tuhansien seuraajien vaikuttajat saavat myös PR-yhteistöillään aikaan aivan valtavia myyntipiikkejä, eli heillä on helppoa tehdä rahaa. Ruotsalaiset kuluttajat ovat nimittäin paljon suomalaisia kuluttajia helpommin vaikuttajamarkkinoinnin vietävissä. Tästä hyvä esimerkki ovat esimerkiksi ruotsalaisvaikuttajien lanseeraamat hajuvedet, joita voidaan myydä tuhansia ja tuhansia vain muutamissa tunneissa niiden julkaisun jälkeen verkkokaupan kautta, vaikka kukaan ei ole koskaan aiemmin edes päässyt haistamaan tuoksua. Minulle tämä on jotain aivan käsittämätöntä, sillä en vain osaisi ajatella aikuisia suomalaisia ihmisiä ostamaan hulluna vaikkapa juurikin sitä useamman kymmenen euron hajuvettä, jota kukaan ei ole koskaan haistanut, mutta jonka vaikuttaja on juuri laittanut nimellään myyntiin. Voisin nähdä teinit tekemässä näin halpistuoksun kanssa, mutta en aikuisia. Ruotsalaiset taas eivät ymmärrä, miksi minä en ymmärrä tätä ja pitävät minua varmasti jotenkin tyhmänä.
Pitäisinkin itse mielelläni Suomen somen mukavana lintukotona, jossa on vain aitoja seuraajia ja aitoa meininkiä. Toivotaan, että homma on jatkossakin enemmän kallellaan siihen suuntaan.
Korostan tähän loppuun nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että lauon näitä kommenttejani ja ajatuksiani yksityishenkilönä, vaikka näenkin asiaa paljon työni puolesta. En vastaa itse näistä jutuista työssäni vaan kuten sanoin, ovat ne siellä todellisen ammattilaisen vastuulla.
Onko teillä ajatuksia aiheesta?
Lue myös:
Kuinka paljon blogin mainoslinkeillä tienaa?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!