Olen pari viime kuukautta yrittänyt keskittyä entistä enemmän tavaroiden vähentämiseen ja yrittänyt löytää juttuja, joista en ehkä ennen ollut edes ajatellut luopuvani, mutta joista luopuminen tuntuu nyt yhtäkkiä varsin luontevalta ja jopa suorastaan yllättävän helpolta.
Yksi tällainen tuoteryhmä olivat meikkisiveltimet, joiden varastoa olin kartuttanut toista vuosikymmentä ilman, että olin edes harkinnut hankkiutuvani mistään eroon. Kyllähän meikkisiveltimiä nyt aina tarvitsisi ja olisi kätevää omistaa varakappaleita, sillä se tarkoittaisi, ettei siveltimiä tarvinnut olla jatkuvasti pesemässä – minä nimittäin inhosin niiden pesua!
Aloitin joulun jälkeen käymään läpi meikkisiveltimiäni vähän kerrallaan heittäen yhä uudelleen ja uudelleen ääneen kysymyksen, tarvitsenko niitä kaikkia ihan oikeasti. Toitotan jatkuvasti, että olen varsin perusmeikkaaja, joka arvostaa helppoutta. En jaksa tai edes osaa kikkailla, joten pari helppoa perussivellintä on tavallisesti minulle riittävästi. En nimittäin myöskään näe, että tulevaisuudessa alkaisin kikkailla yhtään nykyhetkeä enempää.
Kokosin aluksi kaikki siveltimeni yhteen ja yritin hahmotella, minkä tyyppisiä siveltimiä minulla on. Tarvitsenko kymmentä puuterisivellintä, jos en ylipäätään edes tykännyt levittää puuteria siveltimellä vaan suosin mielummin puuterivippaa? On totta, että luomivärisiveltimet hajoavat, mutta tarvitseeko niitä olla kymmeniä?
Pikkuhiljaa useamman päivän aikana alkoi tuntua yhä helpommalta ja helpommalta laittaa siveltimiä sivuun ja arvelen, että lopulta luovuin varmasti reilusti yli sadasta siveltimestä. En laskenut niiden lopullista määrää tai ottanut kaikista lopuksi kuvaa, sillä minulle on ollut toimivinta, kun yksi kerrallaan laitan pois meneviin pusseihin tuotteita, joista olen sillä hetkellä valmis luopumaan enkä sen jälkeen katso pusseihin ja ala tutkimaan niiden sisältöä. Kun olen tehnyt päätöksen jo kerran, olisi typerää alkaa analysoimaan asiaa uudelleen.
Tällä hetkellä sivellinkokoelmani on varsin kompakti aiempaan verrattuna, sillä siveltimeni mahtuvat näihin pariin purkkiin (pari sivellintä on tällä hetkellä tosin kuivumassa pesun jäljiltä kylppärissä). Siveltimiä on yhä enemmän kuin oikeasti tarvitsisin, mutta kokoelman supistaminen muutamaan purkkiin mahtuvaan siveltimeen tuntui hyvältä aloitukselta kaikella tapaa. Alunperin säilytin nimittäin kaikkia meikkaustarvikkeitani isossa pahvilaatikossa, joka sisälsi useita meikkipusseja täynnä erilaisia pensseleitä ja niiden joukosta tuntui mahdottomalta löytää tarvitsemaansa.
Sivellinkokoelman kutistamisen myötä tajusin, etten itseasiassa inhoakaan siveltimien pesua. Ennen se oli kamalaa, sillä se tuntui loputtomalta urakalta. En jaksanut pestä siveltimiä kovin usein, joten niitä oli kerralla pestävänä aina kymmeniä. Se tuntui tuskastuttavalta. Kun siveltimiä oli yhtäkkiä likaisena kerralla vain muutamia, oli niistä yhtäkkiä helpompi ja mukavampi huolehtia – aivan kuten oli käynyt vaatteidenikin kanssa, kun olin supistanut käyttövaatteiden määrän vain muutamiin vaatteisiin.
Kun kutistin siveltimien määrän huomasin entistä selkeämmin, mihin siveltimiin tulin tarttuneeksi päivästä toiseen. Huomasin, että minulla oli edelleen useita siveltimiä, joita säilytin ihan vain koska olin uskotellut itselleni, että pitäähän minulla nyt tuollainen olla ja alan varmasti joskus käyttää sitä kunhan vain keksin, missä tarkoituksessa se on hyvä. Pikkuhiljaa aloin tajuta, ettei minulla oikeastaan pidä olla mitään ihan vain varmuuden vuoksi. Jopa tätä postausta kirjottaessani ja siveltimiä kuvatessani tajusin, että minulla oli edelleen muutamia siveltimiä, joihin en koskaan tarttunut, joten päätin laittaa nekin kiertoon.
Olin säilyttänyt (ja noh, säilytän edelleen) monia siveltimiä ajatellen, että on kätevää olla niitä useita, jos yksi on likaisena tai menee rikki. Nyt olen alkanut pitää siveltimistäni parempaa huolta ja pesen yksittäisiä siveltimiä useina päivinä viikossa, joten en itseasiassa tarvitse niitä niin monia.
Koska en nykyään shoppaile liiemmin ja rahaa säästyy kokoajan, ei minun myöskään tarvitse säästää siveltimiä vain siksi, että joskus ehkä saatan tarvita niitä jonkun siveltimen hukkuessa tai rikkoutuessa. Jos joku sivellin hajoaa ja oikeasti tarvitsen jotain vastaavaa, voin ihan hyvin sitten hankkia sen. Yksi sivellin ei kaada talouttani. (Todellisuudessa tosin hyvin usein varmasti huomaan, etten edes tarvitse uutta sivellintä, sillä saman homman voi hoitaa toisellakin siveltimellä.)
Homma ei päde vain meikkisiveltimiin vaan ylipäätään ihan kaikkeen. Mitä vähemmän tavaroita minulla on, sitä parempaa huolta niistä pidän ja sitä nautinnollisempaa niitä on käyttää.
Juuri tämä onkin ollut yksi tavaroiden vähentämisen parhaista havainnoistani. Arvostan yksittäisiä tavaroita enemmän, huolehdin niistä paremmin enkä vain ajattele, että jos se hukkuu tai hajoaa, löytyy minulta kyllä jotain muuta. Tämän ajatusmallin havaitseminen on ollut todella mukavaa.
Toivon, että sivellinkokoelmani kutistuu täämän vuoden aikana entisestään kun huomaan vieläkin paremmin, mitkä siveltimet ovat niitä, jotka oikeasti haluan säilyttää ja mitkä taas niitä, joita vain luulen tarvitsevani, mutta joihin en silti oikeasti koskaan tartu.
Olen myös varma, että kotonani on jokin muukin vastaava tavarakategoria, jonka kanssa tilanne on ihan sama, mutta johon en ole vielä tajunnut syventyä. Katsotaan, missä vaiheeessa se tulee vastaan!
Onko joku muukin tehnyt vähemmän omistamisen suhteen saman havainnon omassa elämässään?
Lue myös:
5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen
Minimalismihaaste opettaa minulle joka päivä jotain uutta itsestäni
Kysy itseltäsi tämä tärkeä kysymys ennen kuin alat vähentää tavaroitasi