Olen jonain aiempana vuonna todennut, että joulussa on parasta juuri se, että voi kokoontua perheen kanssa yhteen viettämään aikaa. Minusta se on edelleen ihanaa, mutta tänä vuonna otin jouluun itsekkään lähestymistavan. Tuntui nimittäin, että haluan ja minun jopa tarvitsee olla kotona rauhassa.
Pitkin vuotta on tapahtunut vaikka mitä kivaa ja kiirettä on todellakin pitänyt. Monet kivat jutut ovat pidempiä projekteja, joiden näkyviä hedelmiä voi poimia vasta ensi vuonna ja kaikki puuhailu ei edes jätä varsinaista selkeästi näkyvää jälkeä. Paljon on silti tullut tehtyä ja nyt loppuvuotta kohti mennessä ajatus joululomasta kotiin erakoituneena on kuulostanut juuri siltä, mitä kaipaan.
Olin vielä perjantaina konttorilla, mutta kiirehdin päivän päätteeksi kotiin, sillä minulla oli illalla Suomi-tiimimme pikkujoulut. Kuten olen monesti kertonut, on minulla töissä aivan paras tiimi työkavereita, jotka tekevät töitä kuka miltäkin suunnalta. Kollegaltani olikin jälleen tullut loistava ehdotus: pidetään online-pikkujoulut, eli jokainen voi mennä itse rauhassa kotiin, ryömiä sohvannurkkaan, koota omat naposteltavat, kaataa pikkujouluviininsä ja osallistua pikkujouluihin Google Hangoutin videokuvan kautta.
Konsepti oli aivan mahtava ja täydellisen suomalainen yhdistelmä epäsosiaalisuutta ja sosiaalisuutta. Parasta (yli viisituntisiksi venyneissä!) online-pikkujouluissa oli tietysti se, ettei niiden päätteeksi tarvinnut lähteä etsimään taksia tai kiirehtiä bussiin, vaan läppärin suljettua saattoi vaan mennä hammaspesulle – tai harjata hampaat jo vaikka kesken pikkujoulujen!
En ollut rehellisesti sanottuna alkanut edes suuresti miettiä joulua ennen tätä viikonloppua. Laskin aluksi suurella ilolla, että minulla on viisi vapaapäivää, sitten pari välipäivää töitä ja sitten jälleen kolmipäiväinen viikonloppu. Ajatuksiani järjestellessäni tajusin pikkujoulujen päätteeksi iltasuihkussa meikkejä poistaessani kuitenkin, että minulla olisi ensinnäkin kuusi päivää vapaata, sillä olen torstait normaalistikin vapaalla ja kun tekisin perjantain vielä etätöitä ennen uuden vuoden viikonloppua tarkoittaisi se, että voisin vetäytyä kotiin kymmeneksi päiväksi.
Minun teki mieli alkaa parkua onnesta kun tajusin tämän. Juuri nyt en kaivannut mitään muuta joululahjaa kuin nimenomaan kymmenen päivän epäsosiaalisuutta. Halusi vain omaa, täysin itsekästä aikaa, jona voisin tehdä ihan mitä haluan ilman huonoa omaatuntoa. Olin kaivannut sellaista niin paljon ja jo niin pitkään.
Kun tajusin, että minulla on kymmenen päivää lähes keskeytyksetöntä lomaa (lukuunottamatta sitä yhtä etätyöpäivää), aloin heti miettiä, että saisiko jostakin vielä äkkilähdön jonnekin. Voisimme pakata laukut, mennä johonkin ihan uuteen kohteeseen ja nauttia siellä lomasta. Voisimme tehdä kivoja juttuja…
Hetkinen, hetkinen, hetkinen. Sitten oli pakko laittaa ajatuksenjuoksulle stoppi. Olisi toki mukavaa, että edessä olisi 10 päivää, joiden aikana meillä olisi mahdollisuus lähteä jonnekin, mutta sitäkö muka ihan oikeasti nyt kaipasin? Sitä, että ensin huolehtisin pakkaamisesta, matkustaisin lentokentälle, lentäisin jonnekin, yrittäisin kohteessa pitää parhaani mukaan huolen, että teemme siellä jotain mielekästä (löhöloma aurinkotuoleilla on painajaiseni) ja sitten harmitella, kuinka nopeasti viikko menee ja olla jo kohta takaisin Ruotsissa pesemässä pyykkejä ja palaamassa konttorille.
On täysin okei olla menemättä minnekään. On täysin sallittua vain olla kotona. On jopa hyvin suotavaa antaa itselleen lupa vain olla ja nauttia ilman, että näiden päivien jälkeen on näyttää, mitä on tehnyt tai saanut aikaan.
Menimme mieheni kanssa eilen kauppaan ja lastasimme korit täyteen ruokaa. Suunnitelmani on, että näiden kymmenen päivän aikana tarve poistua kotoa on mahdollisimman vähäinen. Haluan vain olla täällä rauhassa. Ihan vaan olla. Nauttia siitä tunteesta, kun ei tarvitse tehdä mitään ja opetella olemaan potematta huonoa omaatuntoa siitä, että katsoo vaikka koko päivän Netflixiä.
Meillä ei vaihdeta joululahjoja ja muutenkin olen parhaani mukaan minimoinut tänä vuonna lahjojen hankinnat, sillä minusta on (toki hieman itsekkäästi ehkä) tuntunut, että pääni hajoaa, jos harteillani on vielä yhdenkin joululahjan hankinta. Minusta tuli jopa se kamala ulkomailla asuva täti, joka lähetti lapsillekin vain rahaa, sillä paitsi että se oli tietysti kätevää, en halunnut antaa kenellekään turhaa krääsää. Ostakoot sitten itse tai annettakoon vanhempien ostaa jotain, mikä olisi toivottua.
Kävimme eilen kauppareissun päätteeksi hakemassa vintiltä pienen laatikon, johon olimme säästäneet hieman joulukoristeita. Viritin minikokoisen kuusen, kiedoin pari koristenauhaa parven kaiteeseen jouluvalojen koristamina ja siinä se. Laitoin kynttilöitä palamaan ja nautin yhdestä kotimme lempparijutustani, eli langattomasta Sonos-kaiutinjärjestelmästä, jota voin ohjailla kännykästä, tabletista tai tietokoneelta. Oli rentouttavaa kuunnella rauhallista joulumusiikkia ja pitkästä aikaa vain antaa itsensä olla. Jätin eilen jopa blogista stressaamisen enkä edes julkaissut mitään.
Nyt aion siis viettää itsekkäästi joulua kotiin eristäytyneenä ja nauttia siitä. Blogista en halua tai edes malta olla näitä päiviä erossa, mutta ainakin aion olla ottamatta siitä stressiä.
Hyvää joulua kaikille!
Lue myös:
Oman rauhan rakastaja
Määmatkalla – miksi yksin matkustaminen kannattaa
Epäsosiaalinen vai sittenkin vain todella itsekäs?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!