27 on jotenkin aina ollut minulle se parhaan kuuloinen ikä: Tarpeeksi vanha kaikkeen, mutta silti vielä niin nuori. 

27-vuotias otetaan jo työelämässäkin vakavasti ja hänellä voi olla tarpeeksi kokemusta tiettyjä toimenkuvia silmälläpitäen.

17-vuotiaana.

 27-vuotiasta ei kukaan katso kummeksuen eikä asioita kyseenalaistaen, mikäli tämä tahtoo ottaa asuntolainan, mennä naimisiin tai hankkia lapsen. 

 Toisaalta 27-vuotialle on edelleen täysin ok vaikka karata vuodeksi Australiaan poimimaan mangoja. 27-vuotiaalle kaikki on ok ja 27 kuulostaa vain niin täydelliseltä.

Ja tänään minä täytän 27.

Ja tästä päivästä eteenpäin minä koen elämäni olevan ihan täydellistä. 

Tai ainakin täydellistä minulle, vaikkei se yhteiskunnan silmissä aina sitä olisikaan.

En stressaa ikävuosia. 

 En ymmärrä, miksi joku tahtoo kerta toisensa jälkeen täyttää 25.

25 oli kyllä ihan hauska ikävuosi ja aivan uskomattoman hieno vuosi elämässäni, mutta en minä herran jestas enää ikinä tahtoisi olla 25!

17-vuotiaana.

Enkä minä koskaan katso valokuviani, että vitsit, näyttäisinpä vielä samalta kuin 23-vuotiaana. En todellakaan! Minä koen tulevani joka vuosi paremmaksi kaikella tapaa.

19-vuotiaana.

Ehkä se on sitä, että osaa vihdoin olla sinut itsensä kanssa ja olla vähemmän kriittinen itseään kohtaan tai ehkä sitä vaan on löytänyt ne itselleen parhaiten sopivat jutut. 

 Tai ehkä sitä vaan on niin onnellinen, että kaikki tuntuu paremmalta. Enkä toisaalta edes koe näyttäväni yhtään vanhemmalta kuin 25-vuotiaana.

16-vuotiaana.

Minulla on tälle kahdennellekymmenennelleseitsemännelle ikävuodelleni tiedossa paljon kaikkea kivaa ja aion ottaa vuodesta kaiken ilon irti parhaalla mahdollisella tavalla.

16-vuotiaana.

 Olen viimevuosina ostanut itselleni aina syntymäpäivä- ja joululahjaksi jotain erityistä ja ihanaa. 

Tänä vuonna mietin, mitä erityistä tahtoisin ja myönnän harkinneeni pitkän tovin erästä ihanaa Louis Vuittonin laukkua, mutta päätin sitten, että tänä vuonna teen tämänkin toisin.

Päätin, että koska täytän 27, tyhjennän päivän kunniaksi kerralla kaapeistani 27 tavaraa pois. 

 

18-vuotiaana.

Olkoot ne sitten ihan mitä tahansa, mutta tämän päivän kunniaksi heittäisin 26 ylimääräistä tavaraa soluhuoneestani pois.

21-vuotiaana.

Tulkaahan huomenna katsomaan, mitä kaikkea lähti eteenpäin!

Kuinka sinut te olette ikänne kanssa?

18-vuotiaana.

 Koetteko olevanne siinä elämänne parhaassa iässä nyt vai onko se kenties joskus tulevaisuudessa vai jo ehkäpä ollut jo joskus aikoinaan?

15-vuotiaana.

Postauksen kuvituksena omia kuviani vuosien varrelta, sillä muutama on niitä kysellyt.

15-vuotiaana.

Sanotaanko, että materiaalit ennen ikävuotta 24 voisi suosiolla ehkä tuhota… Ja luojalle kiitos, ettei sillon ollut Facebookia, kun minä olin teini!