*Sis. mainoslinkin
Olen nyt korona-aikaan jo pariinkin otteeseen jakanut ajatuksiani siitä, miltä näin suomalaisena on tuntunut elää Tukholmassa keskellä kansaa, jolla vaikuttaa olevan koko muuhun maailmaan verrattuna aivan oma suhtautumisensa koronavirukseen.
Suomalaisista lehdistä saa harva se päivä lukea vertailua Suomen ja Ruotsin koronalinjan välillä. Lööpeissä on varsinkin viimeaikoina puhuttu paljon siitä, kuinka Ruotsin koronakuolemien määrä on väkilukuun suhteutettuna ollut jopa maailman korkeimmalla tasolla. Suomessa taas menee hyvin, sillä koronakuolemia on tuskin ollenkaan.
Jutut Ruotsin koronakuolemista kuulostavat hurjalta, joten voisi kuvitella, että ne vaikuttaisivat varsinkin tukholmalaisten elämään, sillä juuri täällä pääkaupunkiseudulla koronaa on esiintynyt eniten.
Päin vastoin viimeaikojen aurinkoisen sään vaikutuksesta tuntuu, että yhä useampi on jo lakannut ajattelemasta koko ikävää asiaa ja pitää sitä ohimenneenä juttuna.
Viimeistään tällä viikolla minusta on alkanut tuntua, kuin koko koronaa ei täällä edes olisikaan, sillä ihmisten käytöksestä sen riskiä ei ainakaan voisi päätellä olevan. Ruotsalaisia tuntuu jopa ärsyttävän, kuinka suomalaiset jaksavatkin kokoajan jauhaa koronasta, verrata Suomea ja Ruotsia ja moni kokee suomalaisten jopa nyt tarkoituksella vain lyttäävän Ruotsia ilkeyttään ja etsimällä etsivän vikoja, joita ei ruotsalaisten mielestä oikeastaan edes ole.
Täällä uutisoinnissa tunnutaan usein keskittyvän siihen, että kolme neljäsosaa kuolemantapauksista on sattunut vanhainkodeissa tai iäkkäämpien ihmisten kotihoidon palveluissa, eli kuolleiden keski-ikä on 81 vuotta – hyvin kaukana siis niistä kaupugilla notkuvista ja aurinkoisilla terasseilla istuvista ihmisistä. He kokevat olevansa täysin turvassa.
Ylipäätään ihmiset eivät oikeastaan tunnu liiemmin miettivän, millaista voisi olla sairastua koronaan, vaikka ei siihen kuolisikaan. Siitä aiheesta puhutaan varsin vähän, mutta toki lööpeissä on aika ajoin ihmisten koronakertomuksia, joissa he summaavat kokemuksiaan.
Hyvin harva ruotsalainen tuntuu kuitenkaan kokevan, että korona koskettaisi heitä suoraan muuten kuin rajoituksien aikaansaamien vaikutusten kautta – ja kuten suomalaiset varmasti tietävät, eivät ne ruotsalaisten ”rajoitukset” ole olleet mitään kovin kovia ja suurin osa muusta maailmasta on lähinnä naureskellut ruotsalaisten ”rajoituksille”.
Tokikaan ei voi sanoa, etteivätkö koronarajoitukset näkyisi kaupungilla. Ne ovat ainakin keväällä epäilemättä vaikuttaneet siihen, minkä verran ihmiset pyörivät kaupoilla ja kaupoissa onkin selvästi ollut aiempaa hiljaisempaa.
Moni yritys on joutunut lakkauttamaan toimintansa lopullisesti tai joutunut jopa konkurssiin. Kaikkialla näkee liikkeiden loppuunmyyntejä. Tämä on ehkä se konkreettisin koronaan liittyvä asia Tukholmassa.
Vielä muutamia viikkoja sitten Lidlissä käydessäni tunsin, että olisin futuristisessa tieteiselokuvassa, jossa maapalloa uhkaa joukkotuho. Olimme pyöräilleet sinne mieheni kanssa yhdessä ja kuljimme kaupassa kypärät päässä, kun emme olleet jaksaneet ottaa niitä pois.
Samaan aikaan kaupan kovaäänisistä kuulutettiin säännöllisin väliajoin muistutus siitä, kuinka toisiin asiakkaisiin tulee pitää turvaväliä. Olo todellakin tuntui siltä, että näkymätön uhka vaanii meitä.
Eilen samaan kauppaan mennessämme panimme kuitenkin merkille, että viikkoja jatkuneet kuulutukset turvavälin muistamisesta olivat jo lakanneet.
Olemme käyneet tuossa myymälässä nyt pari kuukautta noin kerran viikossa ja siellä kyllä julistetaan käsihygienian tärkeyttä, mutta oikeasti kukaan ei ole koko tuona aikana vaivautunut täyttämään ovensuussa muodon vuoksi olevaa käsidesitelinettä. Monissa liikkeissä ovella kyllä on käsidesejä.
Muistutuksia turvavälin ylläpitämisestä näkee kuitenkin kaikkialla yhä. Joka toinen muistutus sanoo, että pidä 1,5 metriä etäisyyttä ja joka toinen taas kehottaa kahden metrin väliin. Joskus metrikin riittää.
Käytännössä tämä etäisyys toteutuu edelleen etupäässä vain kassajonoissa, joissa ihmiset tuntuvat noudattavan turvaväliä vain siksi, että lattiassa on liimattuna etäisyyksiä ohjeistavia tarroja ja olisi kiusallista, jos joku huomauttaisi, ettei seiso niiden mukaan. Ihmiset eivät siis pidä turvavälejä koronan vuoksi, vaan kehotusten takia. Myyjien suojana on täälläkin oikeastaan jokaisessa kaupassa ollut alusta lähtien pleksit.
Irtokarkkeja on Ruotsissa myyty koko kevään ajan normaalisti ja olen ihan tavalliseen tapaan nähnyt asiakkaita ostamassa niitä.
Osa kaupoista lakkasi myymästä irtotavarana tuoreita sämpylöitä ja leivoksia, mutta suurin osa myi niitä kokoajan. Jotkut kaupat pussittivat ne valmiiksi, mutta useat myivät niitä tavalliseen tapaan irtotavarana, jota asiakkaat voivat poimia ottimilla pusseihin. Myönnän, että ostin niitä muutamia kertoja itsekin.
Lähes kaikilta kosmetiikkaosastoilta lähtivät kuitenkin pois testerit kuten Suomessakin, mikä arvatenkin romahdutti niiden myynnit. Nackan Sephorassa ei näkynyt testereitä, joten myöskään asiakkaita ei liiemmin ollut. En käynyt keskustan Sephorassa keväällä, mutta ainakin parisen viikkoa sitten siellä olivat testerit hyllyssä – arvatenkin siksi, että koko ketju olisi varmasti mennyt konkurssiin ilman keskustan myymälän myyntejä.
Koen, ettei korona enää ainakaan näytä suuremmin rajoittavan ihmisten tekemisiä, eli ihmiset istuvat yhdessä ravintoloiden terasseilla ja viettävät aikaa puistoissa auringossa oleskellen, mutta ihmisryhmien välillä on toki reilu turvaväli – jonka suuria hyötyjä voi sitten toki kyseenalaistaa, jos ryhmässä on valmiiksi koolla viidestä tai kuudesta eri osoitteesta tulevaa porukkaa ja jokainen sen jäsen on tavannut päivän aikana ihmisiä milloin missäkin yhteydessä.
Käytännössä korona-aika siis periaatteessa näkyy Tukholmassa, mutta silti elämää voi elää niin, ettei koko korona-asia edes käy mielessäkään ja uskon useimpien elävän juuri näin. Korona on jotain, mikä koskettaa niitä muita siellä jossain ja meillä vain vanhuksia, joten optimistinen ja positiivinen ruotsalainen ei edes jää murehtimaan koronaan sairastumista.
Kaupungilla ollessa koko koronan uhan voi siis täällä unohtaa täysin. Isäni laittaa minulle ahkerasti viestiä koronakuulumisista vertaillen Suomen ja Ruotsin tilannetta, mutta jos totta puhutaan, on se suurin juttu, jossa korona elämässäni täällä näkyy.
Siitä huolimatta, että Suomessa vouhotetaan Ruotsin hurjasta koronatilanteesta, voi täällä edelleen elää kuin koronaa ei olisikaan – niin hullulta kuin se suomalaisista tuntuukin. Ruotsalaisten silmissä korona vaikuttaa olevan jo ohi, sillä kuoleehan täällä enää vain joitakin kymmeniä ihmisiä päivässä ja tartuntojakin on raportoitu aiempaa vähemmän.
Ruotsalaisille tuntuukin olevan hieman vaikeaa käsittää, miksi heidät nyt halutaan sulkea muun maailman ulkopuolelle esimerkiksi rajoittamalla juuri ruotsalaisten matkustamista moniin maihin. Yleinen näkemys on, että se on ikävää ja siitä tulee paha mieli, eli sellainen käytös on täysin ruotsalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteen vastaista.
Ymmärrystä ei saa ollenkaan vihjaus siitä, että jos on lähtökohtaisesti halunnut valita eri linjan kuin muu maailma, ei voi olettaa, ettei sillä olisi mitään seurauksia.
Eli siis kyllä, minusta ruotsalaisten mielestä asiat vaikuttavat olevan juuri niin hyvin ja ongelmattomasti kuin mitä Suomen mediakin antaa ymmärtää eivätkä ruotsalaiset tosiaan tajua, miksi tämänhetkistä tilannetta pitäisi ajatella ongelmana, sillä kaikkihan on kokoajan vain paremmin ja uusia koronatapauksiakin löytyy vain joitakin satoja päivässä.
Itse olen yrittänyt opetella tämän ihanan positiivisuuden ihannointia lukemalla jälleen uudelleen Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista, joka summaa aivan loistavalla tavalla ruotsalaisuuden syvimmän olemuksen. Kirja saa aikaan niin paljon naurua, sillä sen nostamat asiat ovat niin totta sekä hyvässä että pahassa.
Jos joku siis haluaa oppia ymmärtämään, kuinka ruotsalaiset voivat ottaa koronankin näin positiivisesti, suosittelen tutustumaan Vadelmavenepakolaiseen. Joissakin kirjan kohdissa en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ne kuvaavat ruotsalaisuutta niin osuvasti.
(Jos kirja ei ole tuttu, kuvaa se siis tiivistetysti suomalaista miestä, joka identifioi itsensä kansallisuustransvetiitiksi, eli ruotsalaiseksi, joka on syntynyt itselleen väärään, suomalaiseen kehoon ja fiktiivinen kirja kuvaa hänen tarinaansa ja hänen ruotsalaisuuden ihannointiaan.)
Edit. Uutisiin oli juuri ilmestynyt tieto siitä, että Ruotsissa on yhtäkkiä tänään 1500 uutta koronatartuntaa. Onneksi tästäkään ei pidä olla huolissaan tai antaa sen vaikuttaa ajatuksiin, sillä onhan asiaan selitys, eli koronatestauksen määrää on lisätty.
