Ne, jotka tuntevat blogini historiaa tietävät, että sille on syynsä, miksi blogini nimi on alunperin ollut Ostolakossa. Olin se kosmetiikkaa rakastava kosmetiikkamyyjä, joka ei osannut hillitä itseään kosmetiikkahyllyillä ja kantoi sen seurauksena kotiin ihan turhan paljon kosmetiikkaa. Kun siihen vielä yhdisti töiden kautta saadut tuotelahjat ja myöhemmin vielä blogin kautta kokeiluun saatavat tuotteet, oli kasassa melkoinen pullomeri, jonka virralle oli saatava stoppi.
Olen yrittänyt vuosien varrella vähentää kosmetiikkavarastojani, mutta homma ei ole aina sujunut kovin menestyksekkäästi. Vasta nyt, kun viimeisen vuoden ajan olen kunnolla pohtinut ostokäyttäytymistäni ja tunnistanut syitä ostamiselle, olen osannut laittaa stopin kotiin tuleville tuotteille. Olen aina myös jakanut auliisti pois minulle turhia kosmetiikkatuotteita, mutta vasta nyt olen osannut luopua niistä vielä aiempaakin helpommin.
Kun vuosi sitten aloimme tyhjentää kotiamme kunnolla, osasin karsia kaikkea muuta paitsi kosmetiikkaa. Punnitsin silloin kosmetiikkavarastoni, joiden paino oli reippaat sata kiloa. Silloin koin kuitenkin, että sata kiloa kosmetiikkaa tekee minut onnelliseksi enkä kokenut tarvetta rankemman käden karsintaan.
Toisin kuin moni luulee, ei minimalismissa ole kyse siitä, että omistaa mahdollisimman vähän vaan siitä, että vain raivaa pois ne tavarat, joista ei ole itselleen iloa. Vuosi sitten uskoin kuitenkin, että nuo sata kiloa kosmetiikkaa tuovat minulle suurta iloa.
Tämän kuluvan kalenterivuoden aikana ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet täysin ja nyt myös kosmetiikka on saanut kyytiä. Näytin vähän aikaa sitten blogipostauksessani kaikki tällä hetkellä omistamani henkilökohtaiset tavarat, mutta jätin postauksen ulkopuolelle kaiken kosmetiikan. Moni on kuitenkin ollut utelias kuulemaan, mitä kosmetiikkavarastoilleni kuuluu tällä hetkellä, joten ajattelin, että tähän väliin voisi olla hyvä hetki pienelle väliaikaraportille.
Siinä missä ennen säilytin kosmetiikkaani erillisessä huoneessa, ovat kaikki kosmetiikkatuotteeni nykyään käytännöllisemmin alakertamme senkissä, jonka äärellä meikkaan ja hoidan ihoani. Kokonaista senkkiä ne eivät kuitenkaan sentään täytä.
Toinen senkin kaapeista on tyhjillään ja toisessa puolestaan on kosmetiikkaa. Ylempi hylly täyttyy puoliksi luonnonkosmetiikan tuotekehittämisen opintojeni raaka-aineista ja alahylly puolestaan on täynnä lähinnä ihonhoitotuotteita.
Ihonhoitotuotteita on tietysti edelleen aivan liikaa, mutta tähän mennessä olen silti onnistunut kutistamaan niiden määrää jo varsin hyvin ja uskon, että kun ensivuoden puolella lähdemme maailmalle, ei minulla ole juuri ennen lähtöämme jäljellä enää ihan valtavan suurta määrää tuotteita, jotka täytyy laittaa eteenpäin.
Osa näistä tuotteista (kuten esimerkiksi ihonpuhdistustuotteet ja kangasnaamiot) kulutan ongelmitta itse pois. Jotkut tuotteet puolestaan odottavat vielä kokeilua tai sitä, että kirjoitan niistä blogiini ja voin sen jälkeen lopulta luopua niistä.
Näiden tuotteiden lisäksi kosmetiikka vie senkistä vielä puolitoista vetolaatikkoa.
Melko suuren tilan toisesta vetolaatikosta vievät erilaiset matkakokoiset ja kokeilukokoiset ihonhoitotuotteet, joita tuntuu olevan melko loputon määrä. Ne tuovat kuitenkin kivaa piristystä arkeen, sillä rakastan edelleen kokeilla uusia tuotteita, joten käytän niitäkin pois sen verran kuin ehdin ja annan sitten lopulta ennen maailmalle lähtöä pois ne ylimääräiset.
Kokeilukokoisten tuotteiden lisäksi tästä laatikosta löytyy erilaisiin tarpeisiin tarkoitettuja seerumeja sekä The Ordinaryn tuotteita, jotka odottavat, että ehtisin postata niistä blogiin tarkemmin.
Lähes kaikki meikkini ovat puolikkaassa vetolaatikossa. Senkin kaapin hyllyllä on niiden lisäksi meikkipussi, jossa on sellaisia kosmetiikkatuotteita, jotka haluan käyttää itse, mutta joiden parasta ennen -päivään on vielä jopa pari vuotta aikaa, joten voin antaa niiden olla sivussa kaikessa rauhassa.
Meikit ja hiustuotteet ovat konkreettisin osa-alue, jota olen saanut vähennettyä. Hiustuotteita minulla on esimerkiksi enää vain ihan muutama ja olen pian jo siinä tilanteessa, että voin laskea ne kaikki yhden käden sormilla ja käytän niistä jokaista. Meikkejä on edelleen yli omien tarpeiden, mutta meikkivarastoni pienenevät silti vähitellen ja varsin lupaavasti.
En kokenut tarvetta alkaa lavastaa tätä kuvaa, vaan näytän siinä todellisuuden. Todellisuudessa senkin kulmalla on nimittäin aina kasa sellaisia ihonhoitotuotteita, joita käytän aktiivisesti ja joita kulutan loppuun juuri sillä hetkellä. Kuten näkyy, olisi niille kyllä tilaa senkin hyllyllä, mutta ne on kätevää pitää esillä senkin kulmalla.
Pitkin kylpyhuonetta on näiden kuvissa näkyvien tuotteiden lisäksi muutamia käytössä olevia tuotteita kuten shampoo, saippua, puhdistusöljy ja puhdistusvaahto sekä pari pussia vanulappuja, mutta en jaksanut kerätä niitä kuvaan. Suurta määrää tuotteita siellä ei kuitenkaan ole, sillä säilytän siellä vain niitä tuotteita, joita juuri sillä hetkellä aktiivisesti käytän nimenomaan kylpyhuoneessa. Varsinaiset hoituotteet ja muu kosmetiikka ovat sitten tässä senkissä.
Koen, että minulla on tietysti edelleen kosmetiikkaa reippaasti yli omien tarpeideni, joten vähennän sen määrää jatkuvasti. Joskus tuntuu, että sitä on loputon määrä eikä homma etene yhtään, mutta tosiasiassa projekti etenee jatkuvasti. Koti on täynnä loppumaisillaan olevia tuotteita ja oikeastaan joka päivä vähintään yksi kosmetiikkatuote kuluu loppuun.
Joskus se on vain kangasnaamio tai yksittäinen tuotenäyte, mutta joinakin päivinä loppuun voi kulua samanaikaisesti useampikin täysikokoinen tuote. Kosmetiikan vähennyksessä maltti on valttia ja vaikka voisinkin vain päättää, että annan kaiken pois ja aloitan puhtaalta pöydältä vain muutaman kosmetiikkatuotteen kanssa, en halua tehdä niin.
Koen, että varsinkin kosmetiikan kohdalla hidas vähennysprosessi on ollut todella opettavainen. Jos vain viskaisin kaikki tuotteet pois siksi, etten juuri sillä hetkellä halua niitä, en oikeasti tulisi samalla tavalla tiedostaneeksi, kuinka hankalaa jemmaamistaan tavaroista ja tuotteista on oikeasti päästä eroon enkä varmasti oppisi yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa ennen kuin huomaisinkaan, olisin taas täyttänyt jemmani uusilla tuotteilla.
Tiedän, että minun on lopulta päästävä lähes kaikista tuotteistani eroon, sillä en voi ottaa niitä reppuuni mukaan, kun lähdemme maailmalle. Kotiin niitä ei myöskään kannata jättää vanhenemaan, sillä emme ole yhtään varmoja, olemmeko maailmalla yhden, kaksi, viisi vai kymmenen vuotta. Vaikka emme edes olisi lähdössä maailmalle tiedostan, etten voi millään itse ehtiä käyttää kaikkia kosmetiikkatuotteitani edelleenkään pois, vaan osasta on välttämätöntä joka tapauksessa luopua.
Tuntuu kuitenkin hyvältä, että päätöksiä luopumisen suhteen voi tehdä pikkuhiljaa ja on ollut mukavaa huomata, kuinka kosmetiikan viemä tila pienenee jatkuvasti. Odotan jo innolla näkeväni, millainen tilanne on loppuvuodesta!
