Asunnon tyhjennys

Joku teistä blogiani tiiviimmin seraavista on jo varmasti ehtinyt pohtimaan, mitä ihmettä elämässäni tapahtuu kun blogikirppikselleni lähtee myyntiin jos jonkin näköistä tavaraa kosmetiikasta sisustustavaraan ja huonekaluihin asti. Mitä oikein tapahtuu?

Haluatteko kuulla?

Minä muutan pois asunnostani kesällä.

Ai minne minä muutan? No en oikeastaan minnekään.

Koko kesäni on niin täyteenbuukattu, että kun kymmenen päivän työrytmin yhdistää kymmenen päivän vapaisiin, menevät lähes kaikki kesän vapaat reissatessa eikä Helsingin (lähes) ydinkeskusta-alueen hinnoilla vaan ole mitään järkeä pitää asuntoaan tyhjänä lähes koko kesää. Tästä johtuen minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni, luovun vähäisistä huonekaluistani ja suuresta osasta tavaroitani ja kokeilen sitä matkalaukkuelämää, mihin olen niin pitkään tähdännyt.

Jättäydyn siis suomeksi sanottuna kodittomaksi.

Kuten moni blogiani aktiivisemmin seurannut tietää, olen kertonut haaveilevani siitä, että koko elämäni mahtuisi yhteen matkalaukkuun ja olisin aina vapaa lähtemään minne tahdon ilman, että fyysinen omaisuus sitoisi minua mihinkään.

Vähennysprojektini edetessä olen todennut tavoitteeni mahdottomaksi, mutta pyrin silti minimoimaan omaisuuteni määrän hyvin pieneksi.

Työrytmistäni johtuen voin jo tässä vaiheessa laskea, että valmiiksi sovitut menoni ja työvuoroni huomioonottaen minulla on tasan 26 päivää aikaa tyhjentää asuntoni ennen kuin kesäkuussa luovutan sen pois. Kun näistä päivistä vielä vähentää ne päivät, joina tahdon muuten vaan nähdä perhettäni ja ystäviäni voin helposti todeta, että itseasiassa minulla on enää noin kahden viikon edestä aikaa käydä läpi koko loppu omaisuuteni ja suunnitella tavaroideni kohtalo.

Vähennysprojekti on tosiaan jo alkanut urakalla viimeisimmillä vapaillani, kun olen laittanut tavaraa myyntiin Ostolakkokirpparilleni, jakanut sitä eteenpäin ystävilleni ja perheelleni, vienyt sitä Fidaan ja UFF:in keräyslaatikkoon ja ihan roskikseenkin sekä muuten vaan kartoittanut, mihin kaikkialle tavaroita voi kierrättää.

Suurin ja paras tukikohta tavaroilleni on kuitenkin töissä hytissäni. Pieneen hyttiin ei paljoa mahdu kun ottaa huomioon, että minun on työpassini päätteeksi saatava kaikki tavarani aina omiin kaappeihini ja laatikoihini piiloon, mutta jonkun verran hyttikin onneksi vetää. Voin kuitenkin sanoa, että töissä on nyt ihan erityistä syytä olla ihmisiksi, etten vaan saa potkuja ja menetä tätä säilytystilaani…

Joitakin tavaroita (kuten kolmen pahvilaatikon kosmetiikkakirjakokoelmaani, yhden pahvilaatikon käsittävä hajuvesipullokokoelmaani, rullaluistimiani ja robotti-imuriani) aion sydämiinn vetoavasti anoa vanhempiani säilyttämään kellarissaan, mutta muuten pyrin siihen, ettei minun tarvitsisi jemmailla tavaroitani muualle säilytykseen kenenkään riesaksi.

Muuttaessani nykyiseen ”sinkkukotiini” (jollaiseksi tämän 29 neliön yksiön silloin aikoinaan nimesin) hankin kaikki huonekaluni sillä periaatteella, että tulen jättämään ne kaikki taakseni kun siirryn elämässä eteenpäin eikä tästä koidu minulle suuria taloudellisia menetyksiä. Oikeastaan kaikki on ostettu Ikeasta halvalla keittiötarvikkeet ja tekstiilit mukaan luettuina, eli tavallaan olen ollut kokoajan valmistautunut tähän.

Ja sitä paitsi se raha, minkä asunnottomana vuokrassa, vakuutus-, sähkö-, vesi- ja muissa maksuissa säästän on jo mahtava matkabudjetti kesällä reissatessa!

Sellaista jännää siis täällä on tiedossa. Eli jos näette Ostolakkokirppiksellä jotain kivaa myynnissä, niin pliiiiiis, huutakaa ihmeessä pois tai muuten minä olen kohta lirissä tavaroineni…

Myös niitä jo sulkeutuneita kohteita saa kysellä!