Aloitin toissa syksynä projektin, jonka tavoitteena oli saada kasvatettua ruotsalainen tukka, eli pitkät ja vaaleat kutrit. Vauhdittimeksi sain silloin blogiyhteistyön kautta Helein Biotin+ -kauneusravintolisää, mutta viimeisen reilun vuoden olen syönyt sitä ihan omakustanteisesti, sillä se on selkeästi vauhdittanut sekä hiusteni kasvua että vahvistanut kynsiäni niin tehokkaasti, etteivät ne enää katkeile tai liuskotu.

Tukalle tuntuu kertyneen varsin reippaasti pituutta ja vaikka yksittäiset hiukseni eivät olekaan keskivertoa paksumpia, on niitä silti melko paljon, minkä ansiosta tukalla on tuuheutta ja jo myös painoakin.

Elämä pitkähiuksisena tuntuu hyvältä, sillä olen niin kauan himoinnut pitkää tukkaa. Ehdin juuri saada sen kasvatettua melko pitkäksi ennen kuin nelisen vuotta sitten aloitin vaalentamaan vuosikymmenen tummaksi värjäämääni tukkaa kohti omaa vaaleaa väriä ja projektin aikana tukka räjähti niin huonoon kuntoon, että kaikki joskus tummiksi värjätyt osiot oli saksittava sen aikana poikki.

Nyt päässäni ei kuitenkaan ole enää noita vaalennuksesta kärsineitä pätkiä ja tukkani voi hyvin. Ainoa asia, jonka kanssa täällä Bangkokissa tuskailen on hopeashampoon ja hopeahoitoaineiden puuttuminen, minkä vuoksi tukkani sävy ei ole niin kirkas kuin mitä kaipaisin. Bangkokin ainoa hopeashampoo on LUSH Daddy-O, jota en ole kokenut kovin tehokkaaksi tuotteeksi. Ikävä kotona odottelevaa maailman parasta hopeashampoota eli Fanola No Yellow  Shampoota kohtaan on kova.

Malesiassa kuukausi sitten käydessäni löysin Kuala Lumpurista sattumalta yhden satunnaisen hopeashampoon ja hoitoaineen, mutta nekään eivät ole tuntuneet kummoisilta tuotteilta. Hopeashampoo on kirkkaansinistä ja mitä enemmän hopeashampoossa on sinisiä pigmenttejä, sitä huonommin se kellertävässä tukassa toimii, sillä keltaisen ja sinisen yhdistelmästä tulee tietysti vihertävä.

Suunnittelin jopa, että ostaisin täälläkin myynnissä olevia L’Oréal Paris Colorista -hiussävytteitä liilassa tai pastelliliilassa sävyssä ja sekottaisin niitä hoitoaineeseeni tai shampooseeni, mutta muilta kuulemieni kommenttien perusteella niissäkin on melkoisesti sinistä pigmenttiä, minkä vuoksi ne ovat jääneet monien hiuksiin sinertävinä tai alla olevan kellertävyyden vuoksi lopulta jopa vihreinä. Ehkä on siis parasta olla ryhtymättä niiden kanssa leikkiin.

(Täältä voi lukea ja katsoa aiempia kokemuksiani L’Oréal Paris Colorista Washout #Pinkhair -sävytteestä.)

Tällä hetkellä tukalla on siis melko hyvin pituutta, mutta kasvatusprojektini on vielä vaiheessa. Tavoitteena on noin vyötärömittainen tukka, joka laskeutuu edestäkin niin, että se ulottuu rintojen alle. Ihan tämän vuoden aikana sitä ei varmaan vielä saavuteta, mutta ehkäpä tukkani pääsee #kesäkuntoon2019.

Ainoa asia, joka pitkäksi venähtäneen tukan kanssa alkaa olla haastavaa on nukkuminen, sillä en ole vielä löytänyt parasta tapaa laittaa tukkaani yöksi. En tykkää käyttää löysää lettiä, sillä en halua tukkaani yhtään letin jättämään lainetta ja hiukseni nappaavat niitä hyvin helposti. Pään päälle koottu nuttura tuntuu raskaalta ja vetävän päänahkaa ikävästi, mutta avonaiset hiukset ovat täällä Bangkokin yössä ikävän hiostavat, kun ne liimaantuvat kuumuudessa pitkin kehoa. Löysä ponnari Invisibobblen avulla on ollut toistaiseksi ratkaisuni, mutta täydellinen yökampaus hakee siis vielä muotoaan.

Tällä hetkellä odotan Ruotsiin paluussa eniten sitä, että pääsen kampaajalle kirkastamaan hiusväriäni ja että hopeatuotteeni ovat jälleen käsieni ulottuvilla!

Kuka muu kasvattelee tällä hetkellä tukkaansa?

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!