Blogi minimalismista, kosmetiikasta ja onnellisesta elämästä

Olen ollut eräänlaisessa ”ostolakossa” jo lähes 10 vuotta. Projekti alkoi vierallisesti alkuvuodesta 2009 kun työskentelin kosmetiikkamyyjänä ja tajusin sen seurauksena omistavani aivan liikaa kosmetiikkaa. Laitoin pystyyn Ostolakossa-nimellä kulkevan blogin ja päätin raportoida sinne projektini etenemisestä. Säännöt olivat yksinkertaiset: uusia kosmetiikkatuotteita ei saa ostaa ennen kuin vanhat vastaavat on kulutettu loppuun.

Projekti eteni hitaasti ja otti vuosien varrella monesti takapakkiakin hiipuen jopa lopulta täysin. Noiden vuosien aikana kiinnostus tavaroiden vähentämistä ja minimalistista elämäntapaa kohtaan kuitenkin kasvoi ja otin siinä aina välillä pieniä spurtteja. Muutin vuosien aikana yhteensä 13 kertaa ja jokaisen muuton myötä innostuin aina karsimaan tavaroitani hieman, mutta en kuitenkaan koskaan saanut lopulta aikaan ottaa erittäin suurta askelta ja luopua kunnolla suurimmasta osasta omaisuuttani. On myös ollut kausia, joiden aikana minun ei todellakaan voi sanoa olleen minkään asian suhteen ostolakossa.

Alkuvuodesta 2018 muutimme mieheni kanssa Bangkokiin. Kasasimme tavaroita matkalaukkuihin ja muutimme kalustettuun kaksioon, josta löytyi tarvittava kodin irtaimisto, mutta ei yhtään enempää. Olin lähtenyt matkaan yhdellä ruumaan menevällä matkalaukulla ja pienemmällä, käsipakaasiksi mahtuneella laukulla miettimättä yksittäisten tavaroiden määrää sen kummemmin ja varmistaen vain, että kaikki tavarani mahtuisivat matkalaukkujen painorajoituksiin.

Bangkokissa asuessani lähdin eräänä päivä pitkälle kävelylle. Se oli huoletonta vaeltelua ilman sen suurempaa päämäärää. Kuuntelin korvanapeilla kännykästäni musiikkia ja annoin ajatuksieni juosta.

Neljä edellistä vuotta olivat olleet elämäni parhaita vuosia. Olin saanut asua ja opiskella Lontoossa, päässyt työharjoitteluun naistenlehden kosmetiikkatoimitukseen, valmistunut ammattikorkeakoulusta estenomiksi, tavannut nykyisen mieheni ja mennyt naimisiin, muuttanut Ruotsiin ihanaan asuntoon, työllistynyt kosmetiikan verkkokaupan maapäälliköksi, matkustellut yli kymmenessä maassa, blogillani meni paremmin kuin koskaan ja nyt asuin Bangkokissa mukavassa asunnossa. Mieleeni nousi valtavasti ihania hetkiä.

Samalla myös tajusin, ettei yksikään näistä mieleeni nousseista huippuhetkistä liittynyt millään tavalla tavaroihin. Kun mietin minut erityisen onnelliseksi tehneitä asioita, ei niiden joukossa ollut uusia käsilaukkuja, huonekaluja, kosmetiikkatuotteita tai muita tavaroita.

Kosmetiikka on ollut yksi kompastuskiveni minimalismiprojektissani. Ostolakossa-blogin alkuvuosien jälkeen innostuin niin paljon ajatuksesta, että saan tienata elantoni kirjoittamalla omilla ehdoilla omaa blogia kosmetiikasta, etten osannut enää ajatella kosmetiikkaa henkilökohtaisena omaisuutenani vaan koin sen työvälineekseni. Sain PR-näytteitä ja kävin mm. työmatkalla Etelä-Koreassa ja raahasin sieltä valtavasti tuotteita erinäisiä työprojektejani varten. Ruotsiin muuton myötä aloin kuitenkin tietoisesti kieltäytyä yhä useammista PR-lähetyksistä, mutta shoppailin edelleen kiinnostavia tuotteita.

Tammikuussa Bangokiin muutettuani olin tietysti jälleen innoissani uusista kosmetiikkamerkkinoista, jotka tarjosivat valtavasti kiinnostavia tuotteita. Uuden kosmetiikan shoppailu oli hauskaa noin kolme ensimmäistä kuukautta, sillä tarjontaa riitti ja mietin todella monen tuotteen kohdalla, kuinka kivaa sitä olisi kokeilla ja millaisen jutun siitä saisi blogiin.

Huhtikuun vaihteessa tiedostin, etten voisi enää ostaa ylimääräisiä tuotteita, sillä kaiken pitäisi heinäkuun alussa tulla mukanani takaisin Tukholmaan ja matkalaukuissani olisi tilaa vain rajallisesti. Aika oli sitäpaitsi niin kortilla, etten edes ehtinyt tuottaa kaikista tuotteistani sisältöä blogiin. Aloin hillitsemään kosmetiikan ostamista tietoisesti ja miettimään, mitä ihan oikeasti tarvitsisin. Aluksi minun piti yrittää hillitä hieman itseäni, sillä shoppailuasetus oli jäänyt aivoissani päälle. Se ei ole aikoihin purkautut muuhun kuin kosmetiikkaan, mutta siihen sitäkin vahvemmin.

Viimeisen kuukauden aikana aivoni tuntuvat kuitenkin ohjelmoituneen jälleen ihan uudelleen. Minulla oli ollut Tukholmassa kaikkien työjuttujen ja tavaroideni keskellä jo pitkään rauhaton olo ja työjuttujen suhteen sama rauhattomuus oli toki jatkunut täällä Bangkokissakin. Reilu kuukausi sitten aloin kuitenkin tietoisesti hiljentää tahtia, rauhoittua ja yrittää löytää sitä henkisesti ehkä vähän hukassa olevaa itseäni. Eikö se olekin se suurin klisee, jota kaikki elämästään irtioton ottavat lähtevät Thaimaahan tekemään?

Palasin jälleen niiden minimalismiin keskittyneiden sivustojen, videoiden, poscastien ja kirjojen pariin, joita olin vuosien varrella käynyt läpi. Tutustuin Fumio Sasakin Goodbye, Things -kirjaan ja katsoin aikoinaan näkemäni ja minua inspiroineen Tavarataivas-dokumentin pohjalta syntyneen Riisutut-ohjelman Maikkarin nettitelevisiosta.

Ajatus tavaroiden vähentämisestä tuntui parhaalta keinolta lähteä etsimään sitä Tukholmassa hieman hukassa ollutta sisäistä rauhaa. Innostuin aivan erityisesti tajuttuani vähän aikaa sitten, että olen tullut tämän Aasian reissuni aikaan toimeen alle sadalla tavaralla. Voisinko tulla toimeen niin kotonakin?

Olin jo vuosia yrittänyt vähentää tavaroita haaveillen, että kaikki omaisuuteni mahtuisi vain pariin matkalaukkuun. Projekti oli edennyt hitaasti ja varmasti, mutta ei silti millään tavalla radikaalisti. Tajusinkin nyt, että ongelmani oli aina ollut se, että olin keskittynyt niin paljon itse vähennysprojektiin sen sijaan, että olisin edes miettinyt, mitä tavoitteeseen pääseminen minulle tarkoittaisi. Olin vain miettinyt miten sen teen uhraamatta ajatustakaan sille, miksi sen tekisin.

Viime päivinä ajatukset oman omaisuuden minimoimisesta ovat olleet mielessä poikkeuksellisen vahvoina ja niiden ajatusten keskellä on tuntunut jopa hieman haastavalta tuottaa blogiin kosmetiikka-aiheista sisältöä. Ehkä tämä näissä tunteissa ja ajatuksissa kieriminen on vain ohimenevää (toivottavasti ei kuitenkaan), mutta olemme silti puhuneet mieheni kanssa paljon siitä, millaisia asioita tulemme kotona Tukholmassa tekemään, sillä myös huomattavasti minua seesteisempi, jo pari vuotta päivittäin meditoinut ja jatkuvasti henkisen kasvun oppaita lukeva mieheni on innostunut ajatuksesta minimoida kotimme tavarat ihan täysin.

Ajatus omaisuuden minimoimisesta on tietysti aina käytännön toteutusta helpompaa, mutta nyt minusta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni, että olen löytänyt omaisuuden vähentämiselle myös syyn ja koen sen aikaansaaman lopputuloksen rauhan tuovaksi asiaksi enkä vain käsittele koko hommaa kiinnostavana projektina. Täällä Thaimaassa olen saanut maistiaisen siitä, kuinka paljon helpompaa elämä on vain pienellä tavaramäärällä ja kuinka paljon rauhallisemman olon se saa minulle aikaan. Sitä oloa aion lähteä tavoittelemaan myös Tukholmassa 1,5 kuukauden kuluttua.