Muutimme kolme kuukautta sitten uuteen kotiimme, joka on yhteensä 34 neliöstä koostuva erillistalo.
(Erillistalo näyttää omakotitalolta, mutta eroaa omakotitalosta siinä, että se on osa asunto-osakeyhtiötä, eli siellä asuessa pätevät taloyhtiön järjestyssäännöt eikä vastuu kaikesta ole asukkaalla itsellään kuten omakotitalossa asuessa.)
Hieman yli neljään metriin kohoavassa talossa on virallisesti 19 neliötä, mutta koska yläkerta on rakennettu niin, että parvella kattokorkeus ylettyy 190 senttiin, mahdumme keskivertoa lyhyempinä ihmisinä seisomaan siellä hyvin.
Tämän myötä parven 14 epävirallista lisäneliötä tuntuvat aivan tavallisilta asuinneliöiltä epävirallisuudestaan huolimatta.
Näiden 33 käyttökelpoisen asuinneliön lisäksi talossamme on vielä yhden neliön varastotila, jonne pääsee käsiksi ulkoapäin.
Lue myös: Ensifiiliksiä minitalossa asumisesta
Kotimme kaltaista 34 neliön taloa kutsutaan arkikielessä minitaloksi tai pikkutaloksi (engl. tiny house), sillä se on tavallista omakotitaloa pienempi.
En ole täysin varma, mikä on Suomessa omakotitalon vähimmäisneliömäärä, mutta ainakaan täällä Ruotsissa näin pieniä taloja ei saa yksinään rakentaa tontin ainoaksi taloksi, vaan täällä nämä pienet talot ovat tontilla olevien isompien omakotitalojen tai paritalojen lisärakennuksia.
Yleisesti siis ajatellaan, että tämän kokoinen talo on pieni ja sen myötä sen myös uskotaan olevan ahdas asua – ja onhan se totta, että 34 neliön talo kuulostaa sekä pieneltä että ahtaalta vain neliölukua tuijottaessa.
Koska taloista puhutaan pikkutaloina, on termi vakiintunut myös omaankin suuhuni.
Ennen pikkutaloomme muuttamista mietinkin, kuinka tulemme mahtumaan siihen, tuntuisiko siellä eläminen tosiaan niin ahtaalta, mitä monet uskovat sen olevan ja millaista pikkutalossa ylipäätään olisi elää.
Olisiko se erilaista, jännittävää ja jopa erikoista?
Lue myös: 3 kuukautta kahden huonekalun soluhuoneessa
Nyt kolmen pikkutalossa asutun kuukauden jälkeen voin kuitenkin todeta, että pienessä talossa asuminen on oikeastaan varsin samanlaista kuin isommassakin talossa asuminen.
Talossa on toki vähänlaisesti neliöitä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että siellä tuntuisi olevan puutetta tilasta.
Kun muutimme pikkutaloon, sainkin usein kuulla kysymyksiä siitä, eikö pieni talo olisi ahdas asua ja eikö siellä tuntuisi, että seinät kaatuvat päälle.
Käytäntö on osoittanut, että vastaus molempiin kysymyksiin on omalla kohdallamme ei.
Pienessä talossa ei ole vielä toistaiseksi ainakaan kertaakaan tuntunut ahtaalta asua.
Lue myös: 12 asiaa, jotka eivät kuulu minimalistiseen elämääni
Itseasiassa tilaa on tuntunut olevan todella reilusti ja sisustusta miettiessä meidän on jopa täytynyt miettiä, kuinka tyhjää tilaa kannattaa täyttää, jotta siellä tuntuu kotoisalta eikä vain siltä, että on miniatyyrikodissa.
Pikkutaloa sisustaessa kun voi käydä helposti niin, että uskoo, että kaiken tulee olla pientä ja kompaktia, minkä seurauksena siellä täällä on pieniä, ehkä jopa kokonsa vuoksi hieman epäkäytännöllisiä asioita ja niiden ympärillä paljon hyödyntämätöntä tilaa, jonka ei tarvitsisi olla tyhjillään.
Pienessä tilassa asuessa yllättävintä onkin ollut tajuta, että sinne voi rohkeasti tuoda myös ihan reilun kokoisia huonekaluja eikä kaiken tarvitse välttämättä olla pikkuriikkistä.
Esimerkiksi parvellamme olisi tilavampaa, jos meillä olisi 180 senttiä leveän king size -sängyn sijaan kapeampi sänky, mutta iso sänky on ihana eikä parvella tarvitse tilaa muulle.
Toki sinne mahtuisi edelleen muutakin jos haluaisimme.
Lue myös: 33 YouTube-kanavaa minimalismista ja yksinkertaisemmasta elämästä
Toinen esimerkki tästä oli, kun mietimme, minkä kokoisen ruokapöydän hankkisimme.
Alunperin olimme miettineet kätevältä vaikuttaneita klaffipöytiä ja muita pieneen tilaan meneviä ratkaisuja järkeillen itsellemme, että sellainen olisi parasta tilan säästämisen kannalta.
Eihän meitä muutenkaan olisi yleensä pöydän ääressä kuin vain me kaksi, joten miksi hankkia isoa pöytää.
Kun sitten parisen kuukautta pienessä talossa asuttuamme ja tapojamme kuulosteltuamme vihdoin päätimme valita meille ruokapöydän totesimme, ettei meidän ole mitään järkeä valita tilaan pientä ja kompaktia ruokapöytää, sillä tilaa oli isommallekin pöydälle emmekä keksineet, mihin muuhun sitä olemassa olevaa tilaa tarvitsisi käyttää.
Olimme tilapäisesti käyttäneet ruokapöytänä vanhasta asunnosta tuomaamme kapeaa työpöytää ja käännelleet sitä kokeilumielessä eri suuntiin todeten lopulta, että oli vain typerää pitää ruokapöytänä sellaista rimpulaa.
Emme kaivanneet pöydän sijaan isoa ja avaraa tanssilattiaa vaan riitti, että kotoisan, ääreensä kutsuvan pöydän ympärillä mahtui liikkumaan ilman, että tuntui ahtaalta.
Lopputuloksena päädyimme tilaamaan pyöreän pöydän, jonka halkaisija on metrin.
Pöytä saapui meille vasta äskettäin, mutta siitä tuli heti sohvan ohella suosikkipaikkani.
(Työpöytä päätyi alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti puolisoni käyttöön hänen työhuoneeseensa.)
Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä
Varsinaista tilaa kodissamme ei tosiaan ole koskaan tuntunut olevan liian vähän, mutta sen sijaan keittiössä on välillä tuntunut olevan liian vähän laskutilaa tavaroille.
Jos esimerkiksi astianpesukone on päällä tai sitä ei ole ehtinyt (viitsinyt…) tyhjentää, tulee astioita laskettua keittiön tasolle.
Nämä astiat valtaavat helposti tuon varsin rajoitetun tilan ja jos siinä vaiheessa haluaa alkaa laittaa ruokaa, ei saatavilla oikein ole tilaa, jolle levittäytyä – varsinkaan, jos kokkaukseen kuuluu keittolevyjen käyttöä ja vaikkapa uunista haluaa vielä ottaa ulos pellin ja asettaa senkin vielä jonnekin.
Tämä ongelma oli kuitenkin enemmän vain järjestelykysymys ja ratkaisimme sen ostamalla tosiaan reilun kokoisen ruokapöydän, jolle mahtuu tarvittaessa levittäytymään ja jonka ääressä riittää tilaa puuhastella.
Lue myös: 5 tapaa kokeilla minimalismia
Toinen kodin ongelmakohta on ollut eteinen, jollaista pienessä talossamme ei varsinaisesti ole – ulko-ovesta kun astuu käytännössä suoraan keittiöön, joka oikeastaan sekin on jo olohuonetta.
Eteisessä vallitseekin vielä toistaiseksi helposti sotku, kun eri tilanteisiin sopivia kenkiä ei tule käytön jälkeen järjestelleeksi kaappiin, vaan ne vain potkii jalastaan lattialle.
Vastaavalla tavalla sisäänkäynnin edessä olevalle lattialle tulee helposti laskettua ja jätettyä kaikenlaista ihan vain laiskuutta, mistä syntyy helposti sotkua.
Näin kesällä tilanteen ratkaisemisella ei ole tuntunut olevan kiirettä, mutta syksyä kohti mentäessä oven eteen on hankittava kuraisilta kengiltä suojaava matto ja eteisen pienen komeron sisus on rakennettava niin, että siellä on useampi kerros tilaa kengille sekä laskutilaa repuille ja laukuille.
Tässäkin kyse on siis enemmän järjestelystä kuin tilan puutteesta ja tarvittaessa eteiseen voi myös vaikka lisätä erillisen säilytyskalusteenkin.
(Toistaseksi emme ole sitä vielä tehneet, sillä emme ole vielä saaneet arjen kokemuksen kautta selville, millaista ratkaisua juuri siinä kohdassa asuntoa mahdollisesti tullaan tarvitsemaan.)
Lue myös: Minimalistinen, yhden huonekalun makuuhuone
Usein esitetyn, kysymysmuotoon puetun olettamuksen mukaisesti pienessä kodissa ei kuitenkaan koskaan ole tuntunut ahtaalta ja siltä, että seinät kaatuisivat päälle.
Veikkaisin, että minusta voisi alkaa melko helposti tuntua siltä, jos asuisin puolisoni kanssa tavallisessa matalakatoisessa 34 neliön kerrostaloasunnossa, mutta pikkutalon pohjaratkaisu tuo sekä omaa rauhaa että avaruutta ja tilan tuntua.
Ratkaisevinta avaruuden tunnussa on alakerrassa aukenevan olohuoneen ja sitä kehystävien ikkunoiden neljän metrin korkeus.
Yhdessä ne tekevät tilasta sekä avaran että valoisan, minkä takia siellä ei tunnu ahtaalta vaan päin vastoin siltä, että siellä on reilusti tilaa hengittää ja levitellä jäseniään eri suuntiin.
Olemme haluneet ylläpitää tätä tunnetta sillä, että olemme jättäneet seinät valkoisiksi ja minimoineet niille kiinnitettävien asioiden määrän.
Koen itse, että esimerkiksi täydet, korkeat ja kirjavat kirjahyllyt voisivat tehdä tilasta ahtaamman tuntuisen.
Olemme myös olleet älyttömän tyytyväisiä aiemmin esittelemiini Visor-kaihtimiin, jotka tuovat meille täyden yksityisyyden, mutta eivät pimennä asuntoamme, vaan suodattavat pistävänkin auringonvalon pehmeäksi.
Lue myös: KonMari ja minimalismi – näin ne erovat toisistaan
Toinen merkittävä asia on kodin pohjaratkaisu, joka mahdollistaa oman tilan saamisen aiempaa, neliömäärältään kolmisen kertaa isompaa loft-asuntoamme paremmin.
Sekä minä että puolisoni kaipaamme molemmat ympärillemme omaa rauhaa ja omaa tilaa, joiden voisi luulla olevan kortilla kahden aikuisen jakamassa 33 asuinneliön pikkutalossa.
Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, sillä koska pikkutalossamme on kaksi oleskeluun hyvin kelpaavaa kerrosta ja yläkerrassa makuuparven takana olevassa puolisoni työhuoneessa on jopa ovi, saavat molemmat kotona ollessa aiempaa helpommin oman rauhan.
Asia, jota vanhassa loft-asunnossamme kaipasimme aivan erityisesti olikin juuri ovi, jonka voi halutessaan sulkea.
Sellaista vanhassa asunnossamme ei nimittäin oleskelutilojen välillä ollut – ellei sitten halunnut vetäytyä vaatehuoneeseen, siivouskomeroon, kylpyhuoneeseen tai asunnon sisään koottuun puolisoni studioboksiin, jossa oleilua rajoitti vajavainen ilmanvaihto.
Lue myös: Minimalistiset hamam-pyyhkeet
Yksi pienen talon pieniksi odotetuista tiloista, joka yllätti meidät suurudellaan on kylpyhuone.
Voisi olettaa, että sen koosta olisi pienessä talossa tingitty ja itseään voisi pahimmassa tapauksessa varautua suihkuttelemaan vessanpöntön päällä, mutta onneksi näin ei ollut.
Kylpyhuoneemme on itseasiassa jopa tilavampi kuin vanhassa asunnossamme ja liikkumistilaa lisää se, että neliskulmaiseksi aukeavan suihkukaapin ovet saa taitettua sivuun pois tieltä – usein emme tosin edes taita niitä minnekään, sillä kylpyhuoneessa on hyvin tilaa muutenkin.
Kylpyhuoneeseen oli tehty tilaa myös isolle kuivaavalle pyykinpesukoneelle, joten käytäntö osoitti lopulta, että saatoimme laittaa pyykinkuivaustelineenkin varastokomeroomme, sillä sille ei ole ollut tarvetta.
Mahdollisia kevyesti kosteiksi jääviä pyykkejä mahtuu helposti kuivattelemaan kylpuhuoneessa hetken muutenkin jos joskus on tarvetta.
Lue myös: 8 kuukautta ilman sänkyä – tämän vuoksi sänky kuitenkin palasi
Yleisesti tuntuu, että pikkutalossa on tilaa eikä missään kohdassa kotia tunnu koskaan siltä, että jostakin pitäisi esimerkiksi yrittää mahtua kulkemaan tai että itseään kolhisi jatkuvasti jonnekin.
Sellaiset tuntemukset ovat varmasti yleensä niitä, jotka saavat tilan tuntumaan liian pieneltä ja epäkäytännölliseltä.
Toistaiseksi asunnossamme on vapaan lattiatilan ansiosta runsaasti sellaisia paikkoja, joihin olisi luontevaa sujauttaa tavaroiden säilytykseen sopiva kaappi, hylly tai lipasto.
Kuten kuitenkin aiemmassa postauksessani pohdiskelin, on kodin säilytystila riittänyt toistaiseksi meille varsin hyvin, joten jos sitä tarvitaan lisää, järjestyy sitä ongelmita.
Varsinkin puolisoni käyttämässä työhuoneessa olisi helposti mahdollisuuksia säilytystilan lisäämiselle, mutta ainakaan nyt sille ei ole ollut tarvetta enkä usko, että tulee liiemmin tulevaisuudessakaan olemaan.
Lue myös: Miksi minimalistin kotona on aina valkoista?
Loppujen lopuksi ainoa asia, joka kuitenkin voisi olla suurempi on talomme ulkovarasto.
Kopissa on yhden neliömetrin verran lattiatilaa, mikä riittää kyllä paremmin kuin hyvin tavallisten tavaroiden kuten matkalaukkujen säilytykseen, mutta ainoa ongelma on, ettei sinne ole kätevää sujauttaa polkupyöriä.
Koska meillä ei ole autoa, ovat polkupyörät ahkerassa käytössä säiden salliessa. Syyssateiden aikaan ja varsinkin talvella ne kuitenkin halusi voida helposti laittaa suojaan säältä.
Olemme välillä leikitelleet ajatuksella, että käyttöön voisi olla mukavaa hankkia halpaa peruspyörää parempi pyörä tai jopa sähköpyörä, mutta muunmuassa olemattomien säilytysmahdollisuuksien vuoksi olemme haudanneet haaveet sellaisista toistaiseksi – enkä oikeastaan tiedä, olisiko sellaiselle ihan oikeasti edes tarvetta, kun vanhatkin ajavat asiansa ihan hyvin.
Kaiken kaikkiaan talomme 34 neliötä palvelevat siis kuitenkin tarpeitamme (pyörävaraston puuttumista lukuunottamatta) paremmin kuin hyvin ja ovat meille riittävä asuintila.
Käytännön myötä on siis käynyt ilmi, että pikkutalo on tosiasiassa sopivan kokoinen talo enkä usko, että nykyisenkaltaisessa elämäntilanteessa tulisimme haikailemaan uuden kodin perään vain lisäneliöiden vuoksi.
Lue myös: Kuinka Tukholmassa voi asua halvalla, kun asunnot ovat kalliita?
