Blogi minimalismista, kosmetiikasta ja onnellisesta elämästä

Kuten olen jo pariinkin otteeseen maininnut, on suurimpia kiinnostuksen kohteitani ollut viimeaikoina luonnonkosmetiikka. Syy kiinnostukselleni ja luonnonkosmetiikkaan paneutumiseeni löytyy kahdesta asiasta.

Ensinnäkin olen ollut kurkkuani myöten täynnä sitä, että luonnonkosmetiikan ympärillä tuntuu leijuvan suorastaan maaginen usva, jonka sisältä sen paremmuudesta kuiskivat varsinkin verkossa tuhannet äänet. Nämä äänet keskittyvät kertomaan, miksi ei-luonnonkosmetiikka on huonoa, miksi kaikkien pitäisi ehdottomasti käyttää luonnonkosmetiikkaa ja muutenkin nostavat luonnonkosmetiikan aivan omalle jalustalleen.

Osa näistä on jopa luonnonkosmetiikan maahantuojia, jotka ovat monesti vetäneet viestinnässään mutkia hieman suoriksi eikä heistä ota täysin selvää, toistelevatko he sanojaan siksi, että uskovat niihin vai vain siksi, että haluavat tehdä myyntiä ja uskovat löytäneensä hyvän lähestymistavan.

Minusta kuitenkin tuntuu hyvin usein, että suurin osa näistä paremmuutta tukevista väitteistä on aivan tuulesta temmattuja ja ilman mitään faktapohjaa. Uskotaan, että jos tämä asia menee noin, niin sitten tuonkin on mentävä näin. Itseasiassa varsinkin verkossa levitellään ties minkälaisia väitteitä ei-luonnonkosmetiikan suhteen ja yritetään jopa jotenkin pelotella ihmiset luonnonkosmetiikan pariin. Se ahdistaa minua ja haluan itse saada käsiini faktoja, jotta voin niiden pohjalta todeta, missä tapauksessa haluan käyttää luonnonkosmetiikkaa sekä miltä osin ja missä tuotteissa se voi olla minulle tärkeää tai olla olematta tärkeää.

Sanoisinkin, että voisin hyvin omia Sauli Niinistön vanhan vaalisloganin omaan käyttööni, sillä se kuvaa täydellisesti omia ajatuksiani väkisin tehdyn luonnonkosmetiikka vastaan ei-luonnonkosmetiikka -taistelun ympäriltä:

Vastakkainasettelun aika on ohitse.

En siis ite todellakaan usko, että kaiken tarvitsee olla niin mustavalkoista ja kun faktoja saadaan leviämään mutu-tuntuman sijaan, voi jokainen muodostaa omat mielipiteensä. Kyse ei ole paremmuudesta vain makuasioista ja siitä, millaiset asiat itse priorisoi toisten edelle juuri siinä tietyssä yhteydessä. Kyseessä ei ole joko-tai-juttu, vaan sekä luonnonkosmetiikalle että ei-luonnonkosmetiikalle on markkinoilla sekä tilaa että kysyntää. Niiden ei tarvitse kilpailla keskenään ja yrittää todistella paremmuuttaan.

Toinen syy kiinnostukseeni luonnonkosmetiikkaa kohtaan on se, että se on globaali trendi. Jos työskentelee alalla, ei niin valtavia trendejä voi vain ohittaa, vaan niistä on pakko kiinnostua. Itse hain haluni kiinnostua juuri sen kautta, että lähdin opiskelemaan luonnonkosmetiikan tuotekehittelyä.

Varsinkaan meillä Suomessa luonnonkosmetiikka ei ole enää pienen ihmisryhmän juttu, vaan siitä ollaan kiinnostuneita yhä enemmän ja enemmän. Se on jo valtavirtaa ja sitä hakevien toiveisiin on vastattava valikoimalla tarjolle hyviä tuotemerkkejä. Jos vain myisin luonnonkosmetiikkaa tietämättä, mitä myyn ja ilman, että minulla on hommassa sydän ja ajatukset mukana, olisin feikki.

Lue myös: Aloin opiskella luonnonkosmetiikan tuotekehittäjäksi

Kun aloin rummuttaa meillä töissä luonnonkosmetiikkavalikoiman laajentamisesta ja jopa suoranaisen luonnonkosmetiikkamaailman luomisesta, en todellakaan saanut hurraa-huutojen siivittämää vastaanottoa. Vaikka luonnonkosmetiikka on globaali trendi ja Suomessa siitä ollaan erityisen kiinnostuneita, ei tilanne ole sama Ruotsissa.

Suomessa meillä on useita luonnonkosmetiikkaan keskittyneitä firmoja, mutta Ruotsissa tilanne on aivan toinen. Siellä erityisesti Baborin sekä Elemiksen kaltaiset hoitolamerkit sekä Lancômen ja Estée Lauderin tyyppiset selektiiviset kosmetiikkamerkit ovat erittäin kysyttyjä. Tuntuu, ettei luonnonkosmetiikkaa edes ihan ymmärretä.

Kun siis kerroin kansainväliselle sisäänostotiimillemme, että luonnonkosmetiikka on se juttu, johon meidän pitää Suomen osalta varsinkin satsata, sain tehdä asian läpimenon eteen valtavasti töitä. Ylipuhua ihmisiä, näyttää statistiikkoja, istua alas palavereihin PowerPoint-esityksieni kanssa ja aloittaa ohimennen useita keittiökeskusteluja aiheesta. Vielä senkin jälkeen kun suunnitelmani sai vihreää valoa jouduin jatkuvasti patistaa sisäänostotiimiämme asian suhteen, sillä kun aikaa on rajoitetusti, priorisoidaan se hyvin helposti aivan muihin juttuihin.

Nyt homma on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja juuri perjantaina iloitsin nähdessäni, että matkalla varastolle on jälleen neljä uutta luonnonkosmetiikan merkkiä, joiden lanseerausta työstämme.

Itse olen matkani varrella kokenut kuitenkin, että suurin ongelma luonnonkosmetiikasta puhuessa on kuitenkin sen määrittely. Itseasiassa aina kun olen avannut siitä Ruotsissa keskustelun jonkun kanssa, on vastapuoli pyytänyt minua tarkentamaan, mitä sillä tarkoitan, koska ”tarkoittaako se nyt edes oikeastaan mitään”.

Niinhän se on, että termi on jopa varsin hankala ja vieläpä erityisesti siksi, ettei sille ole virallista määritelmää. Varsinkin englanniksi puhuttaessa natural cosmetics voi oikeasti tarkoittaa lähes mitä vain ja on täysin puhujasta ja bärndistä kiinni, mitä sillä halutaan tarkoittaa. Termin käyttöä ei ole säädelty lailla, säädöksillä tai suosituksilla, joten ihmekös, että sen kanssa ollaan aika hukassa.

Näen itse, että meillä Suomessa sana luonnonkosmetiikka on jo hakenut vakiintuneemman muodon, eli sitä käytettäessä suurin osa kuluttajista tarkoittaa kosmetiikkaa, joka on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa tai kosmetiikkaa, joka sisältää suureksi osaksi luonnosta peräisin olevia ainesosia. Joillekin LUSH on luonnonkosmetiikkaa, joillekin jopa Yves Rocher on sitä ja sillä logiikalla myös Lumene voisi olla sitä, vaikka ei jostain syystä kovin monelle silti olekaan.

On siis oikeasti haastavaa puhua luonnonkosmetiikasta, sillä se merkitsee ihmisille niin eri asioita. Tuotteiden saamat sertifioinnit helpottavat kuluttajien valintoja, mutta silti tulee usein miettineeksi, missä menee luonnollisen raja ja onko kaiken edes kannattavaa olla peräisin luonnosta (tai onko edes reilua, että vain sertifikaatista maksamalla voi vakuuttaa asiakkaat oman brändin luonnonmukaisuudesta).

Yksi esimerkki tällaisesta ainesosasta on vaikkapa sitruunahappo, jota käytetään niin kosmetiikassa pH-arvon säätäjänä kuin myös elintarviketeollisuudessa ja kuulemma monissa muissakin jutuissa niin paljon, että sen valtavan kysynnän vuoksi on fiksuinta tehdä se laboratoriossa. Sen tarve on markkinoilla niin suuri, ettei olisi millään muotoa järkevää kasvattaa miljardeja sitruunoita vain siksi, että voitaisiin tuottaa sitruunahappoa, joka voidaan ympäristön kannalta fiksummin valmistaa identtisenä laboratoriossa ja siksi lähes poikkeuksetta tuotetaankin siellä. Se on identtinen luonnosta saatavan hapon kanssa, mutta tuotettu ympäristön kannalta fiksummin.

Toisille on tärkeintä, että ainesosa on varmasti luonnosta, toiset taas priorisoivat käytännöllisyyden, jos sillä säästetään luontoa. On jokaisen oma valinta, kumpaan kerhoon kuuluu.

Kuulin myös mielenkiintoista keskustelua siitä, kuinka puhtaita luonnosta saatavia ainesosia laboratoriossa yhdistämällä voidaan luoda kosmetiikan molekyylejä, jotka ovat identtisiä jonkun synteettisen molekyylin kanssa. Onko ainesosa silloin luonnonmukainen vai ei, jos se kerran rakentuu pelkistä luonnon ainesosista, mutta lopputulema on identtinen synteettisen ainesosan kanssa?

Tosiasiassa tähänkään ei ole yhtä suoraa vastausta, vaan kysymys on vain näkemyseroista, eli toisten mielestä luonnonkosmetiikka tarkoittaa vain sitä, että käytetään luonnosta saatavia ainesosia, jotka saattavat muuttaa olomuotoaan vaikkapa öljyiksi puristettaessa, mutta niihin ei kajota kemiallisella tasolla. Toisille riittää, että ainesosa on alunperin otettu luonnosta ja vaikkapa fermentoitu tai siitä on muokattu tuotteeseen emulgaattori, liuotin tai muu vastaava ainesosa, jollaisia tuotteet tarvitsevat. Se on siis luonnosta, mutta sitä on laboratoriossa paranneltu luonnonkosmetiikan tarpeisiin.

Joillekin taas on se ja sama, onko se luonnosta vai laboratoriosta, kunhan se on turvallinen ja toimiva.

Luonnonkosmetiikka on iso juttu ja sen ovat tietysti todenneet isot firmatkin. Sijoittaajat ja yritykset nappaavat portfolioonsa luonnonkosmetiikkamerkkejä, koska niille on kysyttävää ja brändit, joita ei millään muotoa liittäisi luonnonkosmetiikkaan valmistavat yhtäkkiä sertifioituja luonnonkosmetiikkatuotteita. Varsinkin jälkimmäinen sai minut vielä vähän aikaa sitten ärsyyntymään, sillä koin sen isojen yritysten tekopyhyytenä ja selvänä rahan perässä juoksemisena. Se tuntui jopa tökeröltä.

Kävin kuitenkin aiheesta vähän aikaa sitten todella silmiä avaavan keskustelun luonnonkosmetiikan nimeen vannovan tuttuni kanssa ja hän esitti todella hyvän näkökannan, joka sai minut tarkastelemaan aivan uudella tavalla vaikkapa sitä, että L’Oréalin omistama Garnier on lanseerannut sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

”Sehän on vain hyvä, jos sen kautta tavoitetaan uusia ihmisiä, jotka kiinnostuvat luonnonkosmetiikasta ja innostuvat siitä. Se lisää luonnonkosmetiikan kysyntää ja tuo markkinoille lisää painetta valmistaa nimenomaan luonnonkosmetiikkaa ja luonnonkosmetiikan myynti vain kasvaa sen myötä.”

Se siis auttaa kuluttajien avulla ohjaamaan markkinoita ja kertomaan valmistajille, mitä kuluttajat haluavat. Okei, ehkä se ei sittenkään ole ihan paha juttu.

Itse uskon ainakin toistaiseksi päätyväni iloiseksi sekakäyttäjäksi, joka rakastaa erityisesti korealaisten tapaa sisällyttää tuotteisiin mahdollisimman paljon luonnon aktiiviaineita, mutta varmistaa laboratoriossa valmistettavien aineiden avulla, että tuotteen koostumus on miellyttävä ja se säilyy hyvin.

Koska aiheeseen liittyy niin paljon erilaisia näkökantoja, olisi minusta mukavaa saada kommentteihin keskustelua siitä, mikä on kenellekin luonnonkosmetiikkaa tai tarpeeksi luonnonmukaista. Tähän kysymykseen ei tosiaan ole yhtä oikeaa vastausta, sillä termiä ei säädellä lailla, mutta suomenkielessä se on jo huomattavasti suppeammalla alueella kuin vaikkapa englanniksi tai ruotsiksi asiasta keskusteltaessa.

Suomen kielessä luonnonkosmetiikasta phuttaessa voidaan sitten toki puhua siitä, kuinka suuri määrä tuotteen ainesosista on luomua, eli luonnonmukaisesti tuotettuja. Englanniksi tässä yhteydessä käytetään sanaa organic. Itse pidin varsinkin aluksi näitä kaikkia termejä todella sekavina suomeksi, sillä luomu on lyhenne sanasta luonnonmukainen ja jotenkin assosioin jo sen ja luonnonkosmetiikka-sanan niin vahvasti yhteen, että koko homma hämmensi ja minun on pitänyt teroittaa itselleni eri sanojen merkityksiä ajatuksella paljon. Kun sekaan vielä heittää termit ecological ja bio ei ole ihmekään, että asioihin syventymätön on aivan sekaisin – itse ainakin olen välillä edelleen!

Pro Luonnonkosmetiikka Ry määrittelee täällä, mitä se luonnonkosmetiikalla tarkoittaa, mutta artikkelin lopuksi tulee hyvin esiin myös se, että luonnkonkosmetiikka-sanan käyttöä ei tosiaan valvota millään tavalla. Monet merkit voivat varsinkin englanniksi koristaa purkkinsa sanalla natural ihan vain siksi, että siihen on lisätty jotain luonnonmukaista ainesosaa eivätkä he edes koe, että tekisivät jotain väärää. Esimerkiksi Etelä-Koreassa puhutaan paljon luonnonkosmetiikasta, mutta sillä ei tarkoiteta puhdasta, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mihin meillä termiä käytettäessä eniten viitataan, vaan nimenomaan sitä, että tuotteeseen on sisällytetty paljon luonnonmukaisia ainesosia.

Lue myös: Onko Koreassa luonnonkosmetiikkaa?