Siinä missä länsimaissa tahdotaan saada iho näyttämään terveen ruskettuneelta, haaveillaan toisaalla maailmassa taas yläluokkaisen vaaleasta ihosta ja myydään ihoa vaalentavia voiteita.
Myös meidän markkina-alueellamme moni kärsii ihan vaan yksittäisistä pigmenttiläiskistä, joita toivoisi voivan häivytettävän.
Kuten aiemmassa Inside the Industry -postaussarjan postauksessa todettiin, saa kosmetiikkatuotteena myytävä tuote lupailla vain vaikutuksia, jotka tapahtuvat ihon pinakerroksessa eli epidermiksessä.
Jos kosmetiikka saa siis vaikuttaa vain ihon pinnalla, niin voiko tähän pigmentin muodostumiseen sitten sen keinoin ylipäätään vaikuttaa?
Lohdutuksen sanoja niille, jotka pigmenttiläiskistä kärsivät: kyllä voi.
Mihin pigmenttiläiskiä vaalentavat kosmetiikkatuotteet perustuvat?
Iho rakentuu kolmesta kerroksesta, joista päällimmäiseen kosmetiikkatuotteet vaikuttavat. Tuon päällimmäisen ihokerroksen (epidermis) pohjalla sijaitsevat melanosyytit, jotka tuottavat pieniä pigmenttijyväsiä eli melanosomeja.
Melanosomit puolestaan sisältävät melaniinia (eli ihon tummaa väripigmenttiä), joka erittyy epidermiksen soluihin saaden niissä aikaan väriä. Erivärisillä ihmisillä on lähes saman verran itse melanosyyttejä, mutta vaaleaihoisilla ne ovat keskittyneet epidermiksen pohjakerrokseen kun taas tummemmalla iholla niitä löytyy myös muista kerroksista.
Jos siis pystytään vaikuttamaan melanosomien melaniinin tuotantoon, voidaan myös vaikuttaa ihon pinnalla näkyvään ihon sävyyn ja sitä kautta vaalentaa ihoa.
Melanosomit siis syntyvät alueella, jonne on yhä sallittua väittää kosmetiikkana myytävän tuotteen vaikuttavan. Ihoa siis voidaan vaalentaa kosmetiikkatuotteilla.
Yksi luonnon kahdestakymmenestä aminohaposta on nimeltään tyroosiini, josta iholla valmistetaan hapettavan entsyymin nimeltään tyrosinaasi avulla melaniinia, eli sitä ihon tummaa pigmenttiä.
Albiinoilla tuo tyrosinaasin muodotuminen on estynyt ja vaaleaihoisilla melaniini myös hajoaa synnyttyään nopeammin. Jos siis kyetään vähentämään tuota melaniinia synnyttävää reaktiota, kyetämään myös vähentämään siitä johtuvaa ihon tummaa pigmenttiä.
Tyrosinaasia on mahdollista heikentää tai jopa estää joillakin kosmetiikan antioksidanteilla kuten askorbiinihapolla (C-vitamiini) ja monien varmasti nimeltä kuulemalla arbutinilla.
Myös mm. INCI-listoilla Kojic Acid, Liqorice Extract, Ellagic Acid, Royal Jelly, Glucosamine sekä Tunicamycin -nimillä kulkevat aineet kykenevät tähän.
Toinen keino vähentää melaniinin muodostumista on käyttää aineita, jotka suoraan vähentävät niiden ihon pohjakerroksessa olevien melanosyyttien aktiviisuutta.
Yksi tällainen todella tehokkaasti vaikuttava aine on hydrokinoni, jonka käyttö on kuitenkin EU:ssa kosmetiikassa nykyään kiellettyä, sillä sen on huomattu aiheuttavan paljon sivuvaikutuksia.
Kolmas keino vähentää pigmentin muodostumista on vältellä UV-säteilyä käyttämällä aurinkosuojatuotteita tai välttämällä aurinkoa muuten. (Ihoa vaalentavat aineet ovat itsessäänkin jo herkkiä UV-säteilylle, minkä vuoksi tuotteissa käytetty UV-suoja suojaa myös niitä.)
Myös antioksidanteista (C-vitamiini) on tässä yhteydessä apua, sillä niiden avulla voidaan vähentää melaniinin syntymistä.
Kosmetiikalla voidaan siis tosiaan vaalentaa ihoa ainakin jossain määrin, mutta lopputulos ei näy heti. Kasvojen iholla kestää nelisen viikkoa aikaa uudistua (aika, jona epidermiksen pohjalla olevat solut kulkeutuvat ihon pinnalle) ja prosessi hidastuu ihon vanhenemisen myötä.
Pigmenttihäiriöt ovat usein erityisesti ongelmana vanhemmalla iholla, joten voiteen ensimmäisten vaikutusten näkyminen voi viedä aikaa lähes pari kuukauttakin. Koska vaalentava vaikutus myös perustuu ihon toiminnan säätelyyn, ei vaikutus ole pysyvä ellei ihoa vaalentavan tuotteen käyttöä jatka kokoajan.
Kosmetiikkatuotteilla voidaan siis tutkitusti vaalentaa ihoa pysyvästi, mutta ei niin pysyvästi, ettäkö vaikutus jäisi iholle vielä vaalentavan tuotteen käytön lopettamisen jälkeenkin.
Vaikutus ei myöskään välttämättä ole niin voimakas kuin mitä moni toivoisi sen olevan eikä se välttämättä näy kaikilla yhtä selkeästi. Palataan myöhemmin siihen, miksi laboratorio-olosuhteissa saadut testitulokset eivät aina kuitenkaan takaa sitä, että kuluttajakin olisi tuotteeseen tyytyväinen.
