Olen jo pidempään yrittänyt käyttää kosmetiikkavarastojani pois ja päästä tilanteeseen, jossa tuotteita olisi vain sen verran, mitä sillä hetkellä käytän. Kosmetiikka-alalla pitkään olleena kosmetiikkaa on tietysti kertynyt reippaasti, mutta lakkasin jo pari vuotta sitten esimerkiksi ottamasta vastaan kosmetiikan PR-lähetyksiä lähes täysin, eli vuosittain minulle on tullut vain muutamia, varsin tarkkaan valittuja paketteja.
Kuten olen kertonut, eivät monet meikkituotteet ole aikoihin tuottaneet minulle iloa, sillä en erityisesti pidä meikkaamisesta, vaan ainoastaan meikillä aikaansaadusta lopputuloksesta. Ihonhoito puolestaan on minulle nautintoa tuova juttu, sillä se on paitsi ihosta huolehtimista, mutta myös hetki rauhoittumiseen.
Yksi lempparijuttujani ihonhoidossa on ollut suihkuhetki. Mieleni rentoutuu suihkussa todenteolla, kun aistin veden virtaavan iholle. Siinä on helppoa olla hetkessä ja sen seurauksena ajatuksetkin kirkastuvat, jolloin syntyy niitä parhaita ideoita. Tämän vuoksi minulla esimerkiksi pitää aina olla kännykkä mukana kylpyhuoneessa, sillä keskeytän hyvin usein suihkun ihan vain kirjoittaessani jotain tärkeää ylös ennen kuin se karkaa mielestä.
Koska suihkuhetket ovat niin nautinnollisia, olen mielelläni täydentänyt niitä ihanilla suihkugeeleillä ja suihkusaippuoilla. Näiden erilaiset tekstuurit ja ihan erityisesti erilaiset tuoksut ovat tuoneet suihkussa käyntiin aivan oman lisänsä aistinautintojen muodossa, joten minulle on ollut aina tärkeää, että käytössäni on jokin ihana suihkutuote. En ole hajuvesi-ihmisiä, sillä saan niistä helposti migreenin, mutta ihana suihkugeeli, joka tuoksuu lähinnä vain sen lyhyen suihkuhetken ajan on ihana juttu.
Alkuvuodesta kävi kuitenkin niin, että kosmetiikkavarastojeni loppuunkuluttelu eteni siihen pisteeseen, ettei minulla ollut kotona enää uutta suihkugeeliä tai suihkusaippuaa. Ajattelin, että teen sellaisen jossakin vaiheessa formulointiopintojeni kautta, joten en viitsi ostaa sitä kaupasta nyt.
Ja sitten se sen tekeminen venyi. Ja venyi lisää. Ja vielä lisää. Ja sitten huomasin, että olin jo parisen kuukautta käynyt suihkussa ilman, että olin käyttänyt ihoni pesuun mitään ainetta. Yllätyksekseni myös huomasin, ettei se ollutkaan ollut mikään ongelma.
Olen kyllä tiennyt, että monet huuhtovat suihkussa ihonsa vain pelkällä vedellä, mutta jotenkin olen aina ajatellut, että se ei riitä minulle. Uskoin, että tarvitsin jotain pesevää ja olihan ihanan tuoksuinen suihkutuote sitäpaitsi muutenkin arjen luksusta.
Nyt tajusin, että en oikeasti tarvinnut sitä, sillä ei, minä en haissut, vaikka en käyttänyt suihkugeeliä. Olin vain uskotellut itselleni niin, koska niinhän me yleisesti uskomme. Jo pikainen googlettelu aiheesta kertoo, että yleisesti ihmiset ajattelevat, että suihkussa käynti ilman saippuaa on ällöttävää ja tekee ihmisistä haisevia likasäkkejä, joita tulee paheksua ja karttaa.
Jos siis kertoisin asiasta blogissani, saisinko kuulla olevani haiseva hippi? Sanooko joku taas, että minimalismini menee nyt kyllä ihan överiksi, vaikka tämä ei liittyisikään siihen, vaan olisi itseasiassa jopa ihan yleinen suositus ja tilanne, johon päädyin vain, koska olin laiska enkä saanut aikaiseksi valmistaa suihkusaippuaa, vaikka olinkin niin suunnitellut?
Esimerkiksi tässä MeNaiset-lehden haastattelussa lääkärikeskus Aavan ihotautien erikoislääkäri Laura Bouchard kertoo, ettei näe suihkusaippuaa tarpeellisena iholle ja samaa sanoo moni vastaava asiantuntija. Jokainen nainen on myös varmasti saanut gynegologiltaan neuvon olla käyttämättä alapäähänsä tavallista suihkugeeliä ja suosia tarvittaessa mielummin siihen tarkoitetukseen tehtyä, pH-arvoltaan intiimialueille sopivaa tuotetta.
Ei, suihkugeeli ei siis ole sittenkään ollut minulle välttämätön asia tai edes tarpeellinen eikä mikään kehoni osa ole alkanut sen käytön lopettamisen jälkeen haista tippaakaan. Olen aina ennen ollut niitä, jotka ovat kuuranneet kroppaansa tuoksuvilla suihkugeeleillä ahkerasti ihan vain varmuuden vuoksi, jotta en varmasti haisisi, mutta nyt sille tuli loppu.
Moni on sanonut, että suihkugeelistä luopuminen on tehnyt hyvää heidän iholleen, sillä iho on kuivunut sen jälkeen vähemmän. En ole itse kokenut, että käyttämäni suihkugeelit tai -saippuat olisivat kuivattaneet ihoani, mutta noh, ehkä ihoni on nyt hieman aiempaa pehmeämpi.
Yhden jutun olin kuitenkin aina välillä tehnyt ja se oli kainaloiden hieman tehokkaampi pesu, sillä olen niitä, jotka hikoilevat ihan normaalisti ja tykkäävät siksi käyttää antiperspiranttiakin. Hieron aina iltaisin kasvoilleni puhdistusöljyn ennen suihkuun menoa, kun ihoni on vielä kuiva, mutta kaksoispuhdistuksen jälkimmäisen osan teen vaahtoavalla puhdistustuotteella ollessani suihkussa.
Kun olen hieronut tuota toisessa vaiheessa käyttämääni puhdistusvaahtoa kasvoilleni ja sitä on edelleen käsissäni, olen ennen käsien ja kasvojen huuhtelua hieronut vaahtokäsilläni puhtaaksi vielä kainaloni. Pari kertaa saman pesun ovat saaneet myös jalkateräni, kun ne ovat vaikkapa muhineet pitkän kävelylenkin ajan lenkkareissa.
Toinen juttu, jolla olen puhdistautumistani välillä tehostanut ja jonka aion ottaa mukaani myös reissuun lähtiessä on korealainen puhdistuspyyhe. Olen maininnut näistä kinnasmaisista tai välillä pitkinä, huivimaisina liehukkeina myytävistä Italy Toweleista blogissani ennenkin. Ihoa kevyesti kuoriva, suihkussa käytettävä pyyhe auttaa siis tehostamaan ihon puhdistumista tarvittaessa.
En käytä tätä pyyhettä jatkuvasti, mutta ehkä kerran tai pari viikossa. Reissussa tulen varmasti käyttämään tätä enemmän, sillä hiostavassa (ja mahdollisesti saasteisessa) ilmastossa sitä jotenkin haluaa kuurata itsensä kunnolla – varsinkin jos iholla on aurinkosuojaa. Voi toki olla, että noissa olosuhteissa haluan jälleen ostaa vartalon puhdistukseen jotain. Täällä nackalaisen luonnon keskellä asuessa erityisemmälle kuuraamiselle ei kuitenkaan ole ollut suurta tarvetta.
(Ja kyllä, käytän käsien pesuun edelleen saippuaa, sillä kuten varmasti jokainen on kuullut ja tietää epäilemättä muutenkin, on käsien pesu erityisen tärkeää nyt, kun koronavirus on vahvasti tapetilla. Yhtä tärkeää se on myös ollut ennenkin.)
Kun tein kokeiluni, en kertonut miehelleni siitä mitään. Hänellä on omat suihkutuotteensa, joten emme keskustelleet asiasta ennen kuin tätä postausta kirjoittaessani kysyin häneltä, onko hän huomannut, että haisisin jotenkin.
Hän kiisti huomanneensa mitään ja kun pajastin, etten ole käyttänyt suihkusaippuaa pariin kuukauteen nuuhki hän minut läpi epäuskoisena joutuen kuitenkin toteamaan, että ei, en tosiaan haise ja tuli siihen tulokseen, että myös hän taitaa kokeilla samaa – hänen ihonsa nimittäin kuivuu helposti.
Suihkugeelitön elämä on ollut hauskaa, sillä jollakin ehkä vähän hullulla tavalla nautin siitä, kun huomaan, että joku minun aiemmin täysin välttämättömyytenä pitämäni asia lakkaakin olemasta minulle sellainen. Se on opettavaista ja kannustaa minua kysymään itseltäni yhä uudelleen, muuttuisiko elämäni oikeasti suuresti, jos luopuisin jostakin, mitä yleisesti pidetään tärkeänä omistaa.
Tällaisia asioita ovat vuosien varrella olleet mm. TV (josta nykyään yhä useampi on luopunut), vaatekaapin ylimääräiset vaatteet ja yhdessä vaiheessa jopa sänky, jota ilman kokeilimme olla kahdeksan kuukauden ajan. Nyt sellaiseksi sitten osoittautui myös suihkusaippua.
