Hyvin suureksi yllätyksekseni näyttää vahvasti siltä, ettei tämän Etelä-Korean reissuni koetinkiveksi olekaan muodostumassa kosmetiikka, vaan ostohalujani ovat herätelleet aivan muut asiat. Koluan kyllä mielelläni edelleen kosmetiikkaliikkeitä läpi ja katselen niiden tarjontaa uteliaana, mutta minun ei ole tehnyt kauheasti mieli ostaa mitään.
Mikä sen sijaan on tuottanut minulle paljon mietittävää ovat korealaiset vaatekaupat, jotka ovat kevään myötä täyttyneet toinen toistaan ihanemmista vaatteista, joista suurin osa on juuri sellaisia, joita käyttäisin todella mielelläni.
Kun keväällä 2014 kävin Soulissa ensimmäisen kerran tajusin välittömästi, että soulilaisnaisten tyyli ja maku osuu lähes täysin yksiin kanssani. Soulittaret rakastavat naisellisia mekkoja ja hameita, jotka voivat kyllä paljastaa reilustikin jalkoja, mutta eivät liiemmin rinnustaa. Yläosat ovat usein naisellisia, kauniisti laskeutuvia tai hyvinkin löysiä, mitä sitten kompensoidaan joskus jopa melko lyhyelläkin hameella, joka on silti aina tyylikäs.
Soul on täynnä pieniä myymälöitä, joista saa hyvälaatuisia, Etelä-Koreassa tehtyjä vaatteita hyvin edulliseen hintaan ja kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, täytin niillä matkalaukkuni totaalisessa hurmiossa.
Paitsi että eteläkorealaiset vaatteet ovat kauniita, laadukkaita ja edullisia, ovat ne yleensä myös täydellisesti minulle istuvia. Lukuunottamatta isoja vaateketjuja, myyvät soulilaiset liikkeet vaatteita tavallisesti vain yhdessä koossa, joka on paitsi keskiverto soulilaisen kokoa, myös sattumalta minullekin lähes aina loistavasti istuva.
Olen mielestäni hieman kurvikkaampi ja rintavampi kuin keskiverto korealaisnainen, mutta koska koreattaret suosivat vaatteita, jotka eivät mene vartalonmyötäisesti, asettuvat ne omaan, hitusen enemmän vartalonmyötäisyyttä hakevaan, mutta makkarankuoria välttelevään makuuni täydellisesti. Näenkin hyvin usein jo silmänmääräisesti, että voisin ostaa myynnissä olevan yhden koon vaatteen ja se olisi todennäköisesti juuri minun kokoani.
Voitte siis arvata, että Soul on täynnä uusien vaatteiden hankintaan yllyttäviä kiusauksia. Hommassa on kuitenkin pari muttaa.
Ensinnäkään vaatteita ei yleensä saa pienissä myymälöissä (joita Soul on pullollaan) sovittaa. Kyse ei ole vain siitä, etteikö myymälöistä löytyisi sovituskoppeja, vaan ihan selkeästä sovituskiellosta.
Paikalliset ovat tottuneet tähän ja useimmat ovat varmasti oppineet omat mittasuhteensa yhden koon vaatteisiin nähden (jotka eivät kuitenkaan ole mitään ihan miniminikamaa, vaan sopivia tällaiselle 155 senttiselle, noin 50 kiloiselle naiselle). Sovituskieltoa ei mielletä ongelmaksi, sillä paikalliset eivät muutenkaan halua tavallisesti arjessaan käyttää liian tyköistuvia ja tiukkoja vaatteita, joten jos vain näyttää siltä, että vaate mahtuu, on se todennäköisesti hyvä.
Minä en osaa ajatella asiaa näin, sillä en ole ruumiinrakenteeltani mikään super siro ja minulla on rinnustaa, joten jos vaatetta ei ole leikattu makuuni sopivaksi, saavat rintani sen kohoamaan irti vartalosta, minkä jälkeen se laskeutuu ympärilleni teltaksi, joka ei todellakaan imartele muotojani. Minulle on tärkeää, että vaate istuu, sillä vaikka minulla olisi kaunis mielikuva siitä, miltä vaate päälläni näyttäisi, on todellisuus usein aivan jotain muuta. Löysät ja liehuvat vaatteet eivät vain näytä päälläni yhtä hurmaavilta kuin hentoisen soulittaren päällä, joten haluan aina kokeilla niitä.
Soulissa näyttää valiitsevan vaatteiden suhteen samanlainen kertakäyttökulttuurimainen, ”mitä välii” -henkinen asenne, jonka olen huomannut Tukholmassa korotustuvan todella paljon. Vaatteita hankitaan, koska ”kyllähän mä tätä nyt jossain käytän” ja ”kun tää sitäpaitsi on niin halpa”.
Itse meinaan yhä langeta tuohon jälkimmäiseen, mutta ensimmäisen olen jo onnistunut kitkemään melko hyvin pois. On ollut ihanaa elää lokakuusta lähtien pääsääntöisesti kahdella mustalla mekolla (kotivaatteet poislukien), joita täydensin juuri poimimalla kokeeksi käyttöni myös yhden paidan ja housut, sillä reissuun olisi muuten pitänyt ottaa niin monta paria paksuja mustia sukkahousuja viemään laukussa tilaa.
Nautin siitä, ettei minun tarvitse koskaan miettiä, että mitä pukisin päälleni, sillä jokainen vaatteeni sopii lähes jokaiseen tilanteeseen enkä joudu enää nykyään uhraamaan ajatustakaan niiden miettimiselle. (En koskaan myöskään kyllästy vaatteisiini, sillä kyllästyminen vaatisi, että miettisin vaatteitani, mutta en oikeastaan koskaan mieti.) Se on niin ihanaa ja tekee elämästä niin helppoa, etten edes halua elämääni sellaisia vaatteita, joille löytyy varmasti käyttöä joissakin tilanteissa. Sellaiset vaatteet eivät vain enää sovi ajatusmalliini tai siihen elämään, jollaista haluan elää.
Myönnän silti, että kauniit vaatteet houkuttelevat minua täällä kovasti. Ruotsissa on raskasta asua, sillä ruotsalaiset ovat hulluja trendien perässä juoksijoita ja rehellisesti sanottuna useimmat niistä trendeistä näyttäisivät päälläni aivan naurettavilta.
Varsinkin Tukholmassa asuessa tuntuu, että kaupat ovat täynnä samanlaisia vaatteita ja jokaisella on päällä ne vähän liian lyhyet mustat trumpettihousut ja jalassa paksupohjaiset lenkkarit. Ne eivät ole minua yhtään, mutta oli trendi mikä tahansa, täyttyvät ruotsalaiset kaupat siitä ja se on kaikilla päällä.
Täällä Soulissa samanlainen ilmiö toistuu kyllä selkeästi ja vaatekaupat ovat täynnä hyvin samanlaisia vaatteita, mutta erona on se, että ne kaikki ovat aivan minun tyylisiäni.
Näin kevään tullen kaupat on täytetty hurmaavilla kukkamekoilla, joiden ohut ja laskeutuvat materiaalit saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Vaikka olen ollut vannoutunut mustien mekkojen käyttäjä, olen katsellut päivästä toiseen kaiholla toinen toistaan hurmaavampia kukkamekkoja, joilla on hintaa tavallisesti 8-16 euroa. (Jos näette postauksen kuvissa hintalappuja, niin 10 000 paikallista rahaa eli Etelä-Korean wonia on vähän alle 8 euroa.)
Entinen minäni olisi ajatellut kuten soulilaiset ja todennut, että mekot (ja ihanat kukkapaidat!) ovat niin halpoja, että eihän se edes haittaa, jos ne eivät täysin sovi. Kyllä minulta löytyy kotoa varmasti jotain sellaista, mihin ne voi yhdistää, eli kyllä niitä voi edes joskus käyttää tai sitten vain laitan ne kiertoon, no big deal.
Nykyään en osaa ajatella näin. En halua ostaa vaatteita olematta varma siitä, että ne istuvat minulle hyvin ja sopivat täydellisesti jokapäiväiseen elämääni. Vaikka kaunis kukkamekko sitäpaitsi istuisi minulle täydellisesti, ei se silti kaikessa kirjavuudessaan ole kuitenkaan vaate, jota voisi käyttää yhtä huomaamattomasti joka päivä kuin mustaa mekkoa voi. Mustaan mekkoon kukaan ei kiinnitä huomiota, mutta värikkästä kukkamekkoa jatkuvasti käyttävästä tulee se kukkamekkotyttö.
En siis vain voisi ostaa sellaista, sillä vaikka sitä voisikin välillä käyttää, olisi se taas yksi sellainen turha vaate vaatekaapissani, jonka en näe kuuluvan nykyiseen tai tulevaan elämääni vaatteen kauneudesta huolimatta.
Minulla on selkeä visio siitä, millaista haluan parin vuoden kuluttua elämäni olevan eivätkä tavarat, joille ei ole päivittäistä tai lähes päivittäistä käyttöä yksinkertaisesti vain kuulu siihen.
Olen pohdiskellut tätä dilemmaa Instagram Stories -klipeissäni, joissa olen jälleen jatkanut matkakokemuksiani. Moni onkin ollut hämmentynyt siitä, ettei paikallisissa vaatekaupoissa saa sovittaa vaatteita, joten ajattelin avata asiaa lisää täälläkin, sillä monia se varmasti mietityttää.
Soul on tosiaan täynnä pieniä yksityisiä putiikkeja, joiden valikoima koostuu yhdessä koossa myytävistä vaatteista. Useimmissa liikkeissä ei ole sovituskoppia tai jos sellainen on, voi siinä olla hyvin selkeä kielto, joka kertoo paitojen ja mekkojen sovituksen olevan kiellettyä, mutta housujen ja hameiden puolestaan sallittua.
Syy tähän on käytännössä se, etteivät myyjät halua vaatteiden sotkeentuvan meikistä. Kun vaatteita ei saa sovittaa, ei niihin myöskään tule meikkitahroja. Paikallisille tämä ei ole ongelma, sillä ovathan vaatteet myös niin halpoja, etteivät hutiostokset näytä harmittavan. Eräässä kaupassa näin tänään jopa kiellon, joka kertoi, ettei alle tietyn hintaisia vaatteita saa sovittaa.
Jos puolestaan menee isomman ketjun myymälään, saattaa siellä saada sovituskoppiin mennessään käsiinsä isohkon, kertakäyttöisen paperiarkin, joka on tarkoitus asettaa päänsä päälle kasvojen suojaksi ennen kuin vetää päälleen puseron tai mekon, jotta vaatteeseen ei tule kasvoista meikkitahroja. (Niissä on siis tarjolla eri kokoja ja tuotteita saa sekä sovittaa että palauttaa.)
Törmäsin tähän käytäntöön itse ensimmäistä kertaa Japanissa ja ensimmäinen kokemus sovituskopissa käynnistä oli mielenkiintoinen, kun mukaan vielä otti senkin käytännön, että kengät tuli riisua ennen sovituskoppiin astumista.
Käytännössä vietän siis nämä pari viikkoa ihastellen jokaisessa kaupassa näkyviä kukkamekkoja ja kukkapaitoja, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea kaunista tarvitse aina itse omistaa jos sille ei ole jatkuvasti käyttöä. Tällaiselle ohuelle kukkamekolle on Ruotsin sääolosuhteissa muutenkin vain kausiluontoista käyttöä, joten hankintana se ei ole mitenkään fiksu.
Epäilen sitäpaitsi muutenkin, että tämä tavallisesti niin minimalistisiin kuoseihin mieltyviin sllmiini iskenyt kukkamekkomania on vain tilapäistä enkä enää kotiin palattua koekaan kukkamekoissa liihottelua yhtä luontevaksi jutuksi kuin mitä se täällä Soulissa on. Ruotsissa kukkakuoseihin pukeutuminen kun ei olisi koskaan edes juolahtanut mieleeni!
Moni voi kokea mekko-ostoksien näin suuren pohtimisen aivan turhana ja ajatella, että se nyt vain on yksi mekko, osta sellainen hitto vie. Tosiasiassahan kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä mekosta vaan siitä, että haluan lähes elämäni mahtuvan parin vuoden kuluttua matkalaukkuun ja lähteä maailmalle.
Vastaavia ”mekkotilanteita” tulee varmasti tulemaan vastaan useita ja on vain opittava järkeilemään, koska jonkin asian hankkiminen on oikeasti fiksua ja kannattavaa ja koska taas kyse on hetkellisestä halusta, joka menee kyllä ohi ja jonka ohimenemisen myötä tajuaa, ettei hankinta todellaan olisi ollut välttämätön.
Millainen suhtautuminen teillä on uusien vaatteiden hankintaan?
Lue myös:
Käytän vain kahta vaatetta – näin se sujuu
Saman vaatteen käyttäminen joka päivä helppottaa elämää
4,5 kuukautta kahdella vaatteella – tältä se on tuntunut