Postasin teille vähän aikaa sitten siitä hetkestä kun tajusin, että CV:ni on hiottava kuntoon. Se näytti kolmen sivun pituiselta kaaokselta eikä todellakaan tuonut helposti esiin sitä, mitä minä olin. Career coachini oli koulullla avuliaasti antanut minulle suuntaviivoja ja opaskylttejä, mutta nyt minun piti itse koittaa löytää kartta jaa reitti perille.
”Nämä sinun key-sanasi…” (CV:n alussa on täällä yleensä parin lauseen esittely itsestään ja sen jälkeen muutamia itseään kuvaavia ja iskeviä avainsanoja, joita on nopea skannailla hakemusta lukiessa läpi) ”Olen miettinyt niitä paljon ja osaan perustella ne!” huudahdin heti puolustautuen. ”En minä edelleenkään halua mitään tarinoita. Nämä käyttämäsi ovat täysin ympäripyöreitä sanoja. Ihan kuin sanoisit vaan, että tykkäät seksistä ja olet hyvä sängyssä. Kuka vaan voi sanoa noin, mutta nämä eivät saa sinua mitenkään erottumaan muista. Ei sinun tarvitse sanoa, että olet organised, ne voi käydä suoraan ilmi siitä, että koko CV:si ja olemuksesi on sitä. Tässä on ideana kertoa, että tykkäätkö vaikka käyttää niitä leluja tai oletko lahjakas vaikkapa….” Okei, point taken!
”Confident performer?” hän kysyi kulmiaan kohottaen. ”Joo, minusta tuntuu todella luontevalta olla ihmisten edessä esiintymässä,” minä vastasin tyytyväisenä. ”Miten olisi confident speaker, kuule? Googletapa huviksesi confident performer, saat lopputulokseksi läjän sirkustaitelijoita ja muita esiintyjiä, mutta et sinä ole sellainen. Googleta sitten confident speaker ja katso, tuleeko eteesi tyyppejä, joiden kaltainen olet tai haluaisit olla enemmän.” No joo…
Homma jatkui tätä rataa lause lauseelta minun repiessäni hiuksia päästäni ja vihatessani ja rakastaessani ystävääni samaan aikaan. Ei minulla ole sanoja, en minä osaa… tai no osaan, mutta tuuurrrhhaaauuttaa!
”No niin, fiksaa ne loput lauseet itse kuntoon ja katsotaan sitten yhdessä, miltä se näyttää,” totesi hän lopulta aivojumpattuaan kanssani ihan mielettömän workoutin verran. Oloni oli kuin spinning maratoonin jäljiltä: olin suoriutunut suoritteesta ja ymmärtänyt tekniikan, mutta mietin samalla, voisinko oikeasti itsenäisesti osata tehdä jatkoharjoitteita kotona ilman ohjaajaa. Hemmetti, kai se oli vaan osattava.
Lopulta CV:ni lähti sille lontoolaisen kosmetiikka-alan rekrytointifirman toimitusjohtajalle, joka sitä oli pyytänyt arvioitavakseen. Lopputuloksena hän sai minut miettimään parin pienen CV:n yksityiskohdan hiomista todeten kuitenkin, että jos hakisin töitä ja hän näkisi CV:ni, ottaisi hän ehdottomasti minuun yhteyttä kuullakseen lisää. Arvostin suunnattomasti hänen antamiaan lisävinkkejä ja pakko myöntää, että hänen loppulausuntonsa lämmitti kovasti mieltäni. Hän nyt ehdottomastikin oli se yksi ja ainoa ihminen maailmassa, jolta kaikkein eniten tahdoin saada asiasta palautetta.
Nytkö CV on sitten vihdoin valmis tuon kaiken uurastuksen jälkeen? En ole vielä varma.
Huomasin nimittäin, että koulullamme toteutetaan parin päivän päästä vielä pikainen CV-paja, jonne voi kävellä oman CV:nsä kanssa ja saada sen laatimiseen lisää vinkkejä sekä ihan konkreettisesti saada henkilökohtaista palautetta vielä omastaan. Nythän minä olen vasta kuullut siitä pari näkökantaa, mutta koskaan ei ole pahitteeksi käydä vielä ottamassa kertaalleen iloa irti tämän oppilaitoksen tarjonnasta ja käydä katsomassa, toisiko tuo paja minulle vielä jotain uutta mieleen.
Onko teidän CV:nne hiottuna kuntoon?
Käytin parin päivän aikana pitkälle yli 10 tuntia siihen, että selvitin, miltä CV:n tulisi näyttää, millaisia sanoja sanavarastostani puuttui ja kuinka tiivistän kaiken mahdollisimman iskeviksi ja nopeiksi lauseiksi ja kuinka toteuttaisin ulkoasun niin, että kaikki kohdat mahtuvat yhdelle sivulle.
CV:n kirjoittamisessa oli haasteita, sillä jotkut kohdat oli hankalaa pukea sanoiksi ja pariin riviin. Miten kertoa, että on beauty school dropout tai muotoilla, että olin vielä opintovapaalle jäädessäni yhtiölläni assistenttina, mutta sitä virkaa ei taida olla siinä vaiheessa, kun palaan töihin? Ja tarvitseeko kaikkea kertoa vai voiko joku olla valheellisen kuuloinen väärinkäsitys?
Lopulta saatuani CV:ni työstettyä loppuun minua tyydyttäväksi päätin, että nyt olisi vain taivas rajana, mutta totesin silti, että kysyisin ensin siitä mielipidettä lahjakkaalta konsulttiystävältäni. Tiedän, että hän on hyvä työssään ja näissä asioissa ihan mieletön, joten ehkä hänellä olisi jotain pientä sanottavaa siitä, miten voisin CV:täni korjata?
Olin lähettänyt CV:ni hänelle etukäteen tyytyväisyyttä puhkuen, mutta kun tapasimme totesi hän heti, että en varmaankaan tule pitämään hänestä enää tämän session jälkeen, mihin (vielä siinä vaiheessa) leikkisäsi lohdutin, että ei huolta, enhän pitänyt muutenkaan. Hyvä, homma saattoi alkaa. Minulla olikin jo valmiiksi kuulemma sopivasti surutunnelmaan sopivat mustat vaatteet päällä…
Kävimme CV:ni läpi kohta kohdalta ja lause lauseelta. Jokainen lause ja sana jota olin käyttänyt oli mietitty tarkasti ja puolustauduin niiden kätöstä aluksi kiivaasti: ”Kyllä minulla on tarina ja perustelu näille kaikille, jos joku kysyy!” ”Miksi hemmetissä minä haluaisin kuulla tarinoitasi? Haluan, että tämä paperi puhuu puolestasi,” ilmoitti hän tylysti. Okei, hyvä pointti.
Koska minua ja ystävääni yhdistää huono huumorintaju ja niille joidenkin ärsyttäviksi kokemieni pikkutuhmien juttujenkin viljely, suosittelen herkimpiä lopettamaan lukemisen tähän. Konsultti nimittäin osasi kääntää koko homman sellaiseksi, että saatoin täysin ymmärtää, mitä hän kaikella sanomallaan hakee -selvä ammattilainen, siis!
”CV:si tarkoitus on oikeastaan vietellä, mutta olla paljastamatta ihan kaikkea. Herättää kiinnostus ja tehdä selväksi, että olet upea, mutta silti jättää tilaa sille, että toinen puoli tahtoo esittää kysymyksiä. Et sinä tahdo selitellä, että huumorintajusi on hyvä, sen tulee ilmetä itsestään.” Okei, totta. ”Tässä on vähän kuin kyse kauniista alusvaatteista: haluat toisen tietävän, että hyvää on tarjolla, mutta hommasta menee pointti, jos näytät heti tissit.” No niinpä tietysti.
”Nämä sinun key-sanasi…” (CV:n alussa on täällä yleensä parin lauseen esittely itsestään ja sen jälkeen muutamia itseään kuvaavia ja iskeviä avainsanoja, joita on nopea skannailla hakemusta lukiessa läpi) ”Olen miettinyt niitä paljon ja osaan perustella ne!” huudahdin heti puolustautuen. ”En minä edelleenkään halua mitään tarinoita. Nämä käyttämäsi ovat täysin ympäripyöreitä sanoja. Ihan kuin sanoisit vaan, että tykkäät seksistä ja olet hyvä sängyssä. Kuka vaan voi sanoa noin, mutta nämä eivät saa sinua mitenkään erottumaan muista. Ei sinun tarvitse sanoa, että olet organised, ne voi käydä suoraan ilmi siitä, että koko CV:si ja olemuksesi on sitä. Tässä on ideana kertoa, että tykkäätkö vaikka käyttää niitä leluja tai oletko lahjakas vaikkapa….” Okei, point taken!
”Confident performer?” hän kysyi kulmiaan kohottaen. ”Joo, minusta tuntuu todella luontevalta olla ihmisten edessä esiintymässä,” minä vastasin tyytyväisenä. ”Miten olisi confident speaker, kuule? Googletapa huviksesi confident performer, saat lopputulokseksi läjän sirkustaitelijoita ja muita esiintyjiä, mutta et sinä ole sellainen. Googleta sitten confident speaker ja katso, tuleeko eteesi tyyppejä, joiden kaltainen olet tai haluaisit olla enemmän.” No joo…
”Hei tosi kiva, että olet löytänyt tällaisia hienoja sanoja kuten ’commercial and sales driven environment’ kuvaamaan työympäristöäsi, mutta onko mieleesi tullut, että jos se ei olisi tuota, niin se ei olisi myymälä? Sitten se olisi hyväntekeväisyyskeskus ja voisit kertoa suoraan tehneesi hyväntekeväisyyttä.” Okei, delete…
”Mikä hemmetin VUSQ?” kysyi hän hämmentyneenä. ”No Vocational Upper Secondary Qualification oli liian pitkä sana mahduttaa siihen ja otin vapauden lyhentää sitä. Mitä sillä on väliä, siitä on jo pitkä aika ja sitten voit kysyä, jos et tajua, että mikä se on,” minä puolustauduin. ”Kuule tämä on vähän niinkuin kaivaisit laukustasi pöydälle todella friikin ja oudon seksilelun. En minä edes haluaisi tietää, mikä se on ja miten sitä käytetään! Miten olisi pelkkä cosmetics sales qualification jonka voit sitten kertoa suorittaneesi vocational schoolissa?” Hyvä pointti jälleen…
Homma jatkui tätä rataa lause lauseelta minun repiessäni hiuksia päästäni ja vihatessani ja rakastaessani ystävääni samaan aikaan. Ei minulla ole sanoja, en minä osaa… tai no osaan, mutta tuuurrrhhaaauuttaa!
”No niin, fiksaa ne loput lauseet itse kuntoon ja katsotaan sitten yhdessä, miltä se näyttää,” totesi hän lopulta aivojumpattuaan kanssani ihan mielettömän workoutin verran. Oloni oli kuin spinning maratoonin jäljiltä: olin suoriutunut suoritteesta ja ymmärtänyt tekniikan, mutta mietin samalla, voisinko oikeasti itsenäisesti osata tehdä jatkoharjoitteita kotona ilman ohjaajaa. Hemmetti, kai se oli vaan osattava.
Kävin CV:ni loppuun, tapasin ystäväni vielä kerran sen kanssa ja sain häneltä vielä hieman kritiikkiä sanamuodoista ja ulkoasusta, minkä jälkeen näpyttelin CV:ni vielä kolmannen kerran uuteen muotoonsa (layoutin tekninen toteutus oli ollut jo kahdesti yritettynä surkea, vaikka se ulkoisesti näyttikin lähes samalta) ja uskalsin vihdoin todeta, että olen valmis ja tyytyväinen CV:heni (opittuani vielä ihan hirveästi uutta Wordinkin käytöstä).
Lopputuloksena koko CV:ni oli myllytetty uusiksi niin moneen kertaan, että ainoa asia, joka pysyi alkuperäisenä oli nimeni ja sekin vain siksi, että vaikka se olisikin ulkomailla yhä CV:ni ylivoimaisesti hankalin osa, ei sitä vaan valitettavasti voinut nyt muuttaa….
Jälleen sain siis muistutuksen siitä, että haasteisiin pitää tarttua eikä mikään ole ylitsepääsemättömän vaikeaa kun vaan päättää, että pystyy siihen!
Lopulta CV:ni lähti sille lontoolaisen kosmetiikka-alan rekrytointifirman toimitusjohtajalle, joka sitä oli pyytänyt arvioitavakseen. Lopputuloksena hän sai minut miettimään parin pienen CV:n yksityiskohdan hiomista todeten kuitenkin, että jos hakisin töitä ja hän näkisi CV:ni, ottaisi hän ehdottomasti minuun yhteyttä kuullakseen lisää. Arvostin suunnattomasti hänen antamiaan lisävinkkejä ja pakko myöntää, että hänen loppulausuntonsa lämmitti kovasti mieltäni. Hän nyt ehdottomastikin oli se yksi ja ainoa ihminen maailmassa, jolta kaikkein eniten tahdoin saada asiasta palautetta.
Nytkö CV on sitten vihdoin valmis tuon kaiken uurastuksen jälkeen? En ole vielä varma.
Huomasin nimittäin, että koulullamme toteutetaan parin päivän päästä vielä pikainen CV-paja, jonne voi kävellä oman CV:nsä kanssa ja saada sen laatimiseen lisää vinkkejä sekä ihan konkreettisesti saada henkilökohtaista palautetta vielä omastaan. Nythän minä olen vasta kuullut siitä pari näkökantaa, mutta koskaan ei ole pahitteeksi käydä vielä ottamassa kertaalleen iloa irti tämän oppilaitoksen tarjonnasta ja käydä katsomassa, toisiko tuo paja minulle vielä jotain uutta mieleen.
Onko teidän CV:nne hiottuna kuntoon?
