Tulin täksi jouluksi jälleen perheen luokse Suomeen ja Ruotsalainen meni oman perheensä luokse. Näemme molemmat perheitämme varsin vähän, joten vietämme siksi joulun erillään ihan mielellään molemmat omien läheistensä ympäröiminä.

Minulle joulun ilo ei ole enää aikoihin ollut missään tekemisissä lahjajännityksen kanssa. Itseasiassa koko ajatus joululahjoista on jo pidemmän aikaa ollut melko ahdistava: on eri asia ilahduttaa toisia ihmisiä lahjoilla silloin kun tietää tarkalleen, mitä nämä toivovat sen sijaan, että joulustessin vallassa yrittää vain väkisin löytää jokaiselle jotain ”siksi koska nyt on joulu ja nekin varmasti ostavat jotain minulle”. Tottakai suurimmalle osalle läheisistä on helppoa silti keksiä jotain mieluista, mutta ovatko ne lahjat ihan oikeasti tarpeellisia?

Olen viimevuosina suosinut pääosin elämyksellisiä lahjoja tai lähtenyt mukaan kustantamaan jotakin, mitä lahjansaaja tahtoo itse tehdä. Se on ollut paljon mukavampaa -eikö tavaraa ole muutenkin jo tarpeeksi? Olen maksanut lentolippuja ja hotelliöitä suunnitellussa matkakohteessa, sillä olen kokenut ne paljon tavaroita mukavammaksi jutuksi.

Päätimme taas tänä vuonna, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Eikö jokainen voisi vaan käyttää ne rahat siihen, että ostaisi itselleen kerrankin hyvällä omallatunnolla jotain sellaista, mitä on tehnyt mieli? Eikö olisi paljon ihanampaa saada juuri se tahtomansa juttu sen sijaan, että saa useampia ”ihan kivoja” lahjoja? Tiedän myös monia, jotka muille joululahjoja ostaessaan päätyvätkin itse ostamaan itselleen juttuja ja tuntevat siitä jopa hieman huonoa omaatuntoa. Mitäpä jos kerrankin ei tarvitsisi tuntea ja saisi ostaa itselleen ihan mitä tahtoo ilman, että asiaa tarvitsee häpeillä, selitellä tai jopa piilotella?

Meidän jouluporukkaamme kuuluu yksi lapsi, jonka jouluiloon lahjat tietysti kuuluvat olennaisena osana, joten minulle ainakin riittää saada katsoa, mitä pikkuneidin paketeista paljastuu ja millaista iloa ne tuottavat. Lyöttäydyinkin yhteen vanhempieni kanssa ja ostimme yhden vähän isomman lahjan, joka on varmasti mieleen. Olen varma, että paketteja on silti tarpeeksi.

Esitin itse taas ääneen toiveen lahjattomasta joulusta tänä vuonna, kun vanhempani kysyivät minulta jälleen, mitä voisivat minulle ostaa. Tykkään käytännöllisistä lahjoista, jotka tulevat oikeasti tarpeeseen. Pari vuotta sitten taisin vain toivoa muutamia paketteja mustia sukkahousuja, sillä ne olivat oikeasti jatkuvassa käytössä. Viime vuonna olimme Ruotsalaisen kanssa ostamassa höyrysilityslaitetta ja vanhempani osallistuivat sen hankintaan. Synttärilahjaksi toivoin uutta kännykän laturia, sillä vanhan johto oli katkeamispisteessä.

Vaikka kuinka tänä vuonna yritin en vain keksinyt, mitä voisin joululahjaksi toivoa. Onko pakko keksiä väkisin jotain ihan vain siksi, että on joulu? Ilmoitinkin varsin suorasanaisesti, että en sitten suostu ottamaan mukaani yhtäkään joululahjaa Suomesta ja onneksi muu perhe oli myös halukas pitämään lahjattoman joulun.

Minulla oli vielä pari vuotta sitten tapana ostaa itselleni joulu- ja synttärilahjaksi jotain erityistä ja vähän arvokkaampaa. Joskus se oli merkkilaukku, joskus arvokkaampi koru tai elektroniikkaa. Nyt en ole enää pariin vuoteen keksinyt, mitä edes ostaisin. En, vaikka kuinka mietin. En shoppaile tavallisesti paljon (mitä nyt tilailen niitä edullisia aasialaisia kosmetiikkatuotteita eBaysta…) ja pyrin jatkuvasti vähentämään tavaroita ja saan siksi joka kuukausi laitettua hyvin rahaa säästöön, joten jos joskus keksin tarvitsevani jotain, voin ostaa sen ongelmitta heti. En tahdo mitään turhia tavaroita ja tuntuu vähän hassulta pyytää lahjaksi jotain, minkä voin ihan hyvin käydä vain itse ostamassa.

Oli mukavaa tulla viettämään joulua tietäen, ettei ole tarvinnut stressata lahjoista. On ihanaa saada vain viettää perheen kanssa aikaa, syödä ja jutella sekä leikkiä veljentyttären kanssa. Juuri tällainen joulun pitääkin olla.

Millainen suhtautuminen teillä on joululahjoihin?