Siitä on kohta viisi kuukautta, kun lopetin meikkaamisen. En oikeastaan puhu siitä muualla kuin täällä blogissa tai joskus Instagramissa, sillä tavallisessa arjessani se ei ole aihe, joka tulisi koskaan puheeksi kenenkään kanssa.
Tapaan nykyään paljon uusia ihmisiä ja minä vain olen minä, jolla ei ole meikkiä kasvoilla – toisin kuin ennen.
Aiheesta tuntuisi jopa oudolta puhua, sillä tapaan jatkuvasti muita ihmisiä, joilla ei myöskään ole meikkiä kasvoillaan. Näin on varmasti tapahtunut ennenkin, mutta olen nyt vasta tajunnut sen.
Tavoitteenani ei muutenkaan ole ollut käynnistää mitään meikkien vastaista kapinaa, sillä minulle on henkilökohtaisesti aivan se ja sama, meikkaako joku muu vai ei.
Halusin vain itse oppia olemaan sinut meikkaamattomien kasvojeni kanssa ja tuntea oloni hyväksi riippumatta siitä, onko kasvoillani meikkiä.
Lisäksi haluan olla omalta osaltani mukana tukemassa sitä viestiä, ettei naisten tarvitse meikata sen enempää kuin miestenkään. Voin olla aivan yhtä hyvä ihminen, osaava työntekijä ja mitä tahansa muutakin riippumatta siitä, onko minulla meikkiä – enhän sitäpaitsi edes tee töitä meikkien kanssa.
Huvittavaa kyllä, ne ainoat tämän kyseenalaistaneet ihmiset ovat olleet naisia. Aina välillä olen verkossa saanut naisilta kommentteja siitä, että varsinkin kosmetiikan parissa työskennellessä minun kannattaisi kyllä käyttää meikkiä, jotta olisin huolitellumpi/edustavampi/jotain muuta. Niin kuulemma kuuluu tehdä.
Miehet sen sijaan ovat pysyneet kaikkialla hiljaa – mikä johtunee arvatenkin paitsi heidän vähemmästä edustuksestaan, mutta myös siitä, että he tietävät, etteivät he voi kovin helpolla vaatia muita meikkaamaan, jos eivät edes itse ole siihen valmiita. Arvostan tätä.
Lue myös: Päätin lopettaa meikkaamisen
Yksi asia, joka monia säännöllisesti meikkaavia kuitenkin kiinnostaa meikittömyyteen liittyen on kysymys siitä, mitä iholle tapahtuu, kun meikkaamisen lopettaa.
Moni on utelias asian suhteen, mutta ei kuitenkaan niin utelias, että haluaisi itse ottaa selvää oman kokemuksen kautta. On turvallisempaa kysellä kokemuksia ensin muilta ja vasta niiden perusteella päättää, voisiko meikittömyyttä kokeilla.
Kun lopetin meikkaamisen myönnän, että googletin tästä itsekin. Tiesin tietysti ammatillisen taustani ja koulutukseni puolesta faktoja, mutta olin silti kiinnostunut kuulemaan, mitä meikkaamisen lopettaneet ihmiset itse kertoivat ja luinkin useiden ihmisten kokemuksia.
Meikkaamisen lopettamiseen tuntuu liittyvän valtava määrä uskomuksia. Näistä kaikkein yleisin on kuitenkin se, että jos meikkaamisen lopettaa, ihon kunto kuulemma paranee.
Netin perusteella vaikuttaa, että moni tuntee jonkun, tai on vähintäänkin kuullut jostakin, jonka oma iho tai jonka ystävän iho parani kuin taikaiskusta, kun hän lopetti meikin käyttämisen.
Periaatteessa moni uskoo tämän pitävän paikkansa, mutta ei ehkä silti kuitenkaan täysin – miksi muuten ihmiset jatkaisivat meikkaamista kokeilematta sitä itse?
Lue myös: Kuinka tuntea olonsa paremmaksi ilman meikkiä
Myönnän, että asia tosiaan mietitytti minuakin etukäteen.
Se järjellä toimiva puoleni tiesi tietysti faktat: meikkaaminen aiheuttaa iholle ongelmia vain, jos käyttää tuotteita, jotka eivät sovi omalle iholle tai jos ihoaan ei puhdista meikistä riittävän hyvin.
Kun meikkaaminen loppuu, eli ihoa lakkaa kiusaamasta tuotteella, joka ei sille sovi, tai iho puhdistuu vihdoin kunnolla niistä periaatteessa sopivista tuotteista, jotka ovat kuitenkin aiemmin jääneet muhimaan iholle huonon puhdistuksen vuoksi, ei ole ihme, jos ihon kunto paranee.
Jos siis uskoin minulla olevan käytössä sopivat tuotteet, ei suuria muutoksia arvatenkaan olisi odotettavissa.
Mietin silti, voisiko meikkaamisen lopettamisen myötä kuitenkin tapahtua jotain taianomaista. En tiennyt mitä, mutta jos nyt kuitenkin jotakin.
Ehkä en ollut tiennyt, että jokin käyttämäni tuote ei ollut ihoni mieleen tai tein jotain väärin ja nyt tilanteen muuttuessa myös ihoni kunnossa tapahtuisi joku radikaali muutos?
En keksinyt mitään järjellistä perustelua sille, mutta pieni osa minusta toivoi sellasta kuitenkin ja jäin siksi odottamaan sitä.
Lue myös: Kuinka hyväksyä itsensä täydellisyyteen pyrkivässä maailmassa
Ensimmäisten viikkojen aikana ei tapahtunut mitään erityistä. Kasvojen iho uudistuu noin kuukaudessa, joten jäin odottamaan tämän syklin mukaista ajankohtaa. Ei muutosta.
Ajattelin, että ehkä kesän aikana huomaisin jonkin erityisen muutoksen. Päivästä toiseen iho vaikutti kuitenkin melko samalta eikä mitään kummempaa näyttänyt tapahtuvan – korkeintaan se, että totuin siihen, miltä ihoni luonnostaan näyttää.
Sekin toki teki jo hyvää ja sai minut lopettamaan kaihoisan huokailun ihohuokosettoman Instagram-ihon perään.
Kesä vaihtui syksyyn, mutta rehellisesti sanottuna mitään erityisiä, positiivisia muutoksia nimenomaan meikittömyyteen liittyen ei edelleenkään ole tapahtunut. Ei, vaikka kuinka yritän niitä miettiä.
Mustapäiden määrä ei meikkaamattomuuden myötä vähentynyt, iho rasvoittui aivan kuten ennenkin eikä meikkaamattomuus yksinkertaisesti vain muuttanut yhtään mitään.
Toki havahduin loppukesästä yhteen ihoni kannalta suureen asiaan, kun tajusin, ettei ihoni ollutkaan kuiva, vaan kärsin päinvastoin tali-ihottumasta.
Tämän vuoksi ihoni oli arvatenkin mennyt aina vain huonompaan kuntoon silloin, kun olin yrittänyt kuunnella ammattimeikkaajia, jotka hokevat, että iholla kannattaa käyttää mahdollisimman vähän puuteria. Kun ihollani ei ilman puuteria meikatessa ollut mitään imemässä liiallista talia, oli talia hajottavilla mikrobeilla arvatenkin suoranainen aamusta iltaan kestävä fiesta niiden herkutellessa talilla, joka sen seurauksena härskiintyi ja ärsytti ihoani.
Kun meikkasin niin, että käytin puuteria, voi ihoni hyvin, mutta kun yritin käyttää sitä vähemmän, alkoi ihoni voida huonommin.
Lue myös: Kolme kuukautta ilman meikkiä – mitkä fiilikset?
Tali-ihottumaan liittyviä asioita lukuunottamatta vastaukseni siihen, onko meikkaamisen lopettaminen vaikuttanut ihooni positiivisesti on siis, että ei todellakaan.
Oikeastaan jos ollaan rehellisiä, niin voisin sanoa ihoni menneen kesällä meikkaamattomuuden myötä jopa huonommaksi.
Minulle hyvä meikkipohja oli meikatessa tärkeimpiä juttuja. Hyvä tarkoitti minulle peittävää ja kestävää, ja usein peittävät meikkipohjat tuovat iholle myös hyvää suojaa.
Levitin iholleni aina meikkivoidetta, peiteainetta ja puuteria ja vaikka meikkien esittämään aurinkosuojaan ei voikaan suuresti luottaa (aiheesta voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani), niin tänä kesänä huomasin ihossani selkeän eron aiempaan verrattuna.
Siinä missä meikatessa olin hyvin tarkka meikkipohjani tekemisen kanssa enkä tinkinyt siitä kovin helposti, saatoin meikkaamattomana helpommin unohtaa suojata kasvoni auringolta. Suojasin ne kyllä hyvin usein, mutta en ihan joka kerta ulos mennessä kuten taas meikatessa olin jossakin määrin oikeastaan aina tehnyt.
En varsinaisesti ollut kesällä auringossa paljon, mutta kuitenkin sen verran, että tänä kesänä sain kasvoilleni tavallista enemmän ja vahvempia pigmenttiläiskiä. Nyt sellainen ilmestyi ohimolle, otsalle sekä molemmille poskipäille.
Nämä alueet ovat minulla olleet niille viime vuosina taipuvaisia, mutta toistaiseksi meikki on tuonut niille kesäisin hyvää suojaa. Tänä kesänä en kuitenkaan tajunnut olla tarpeeksi tarkka, sillä olin vain niin keskittynyt iloitsemaan siitä, että ensimmäistä kertaa kuuma sää ei saanut meikkipohjaani valumaan ja nautin meikittömän elämän helppoudesta.
UV-säteily tekee iholle tietysti paljon vaurioita, jotka eivät vielä näy kasvoillani. Jopa 80% kaikista ikääntymisen merkeistä johtuu nimenomaan UV-säteilystä, joten sitä ei kannata laiminlyödä. Jatkossa tulen huomioimaan sen vielä paremmin.
Meikki voi siis olla kaikin tavoin iholle hyvä suoja, eli siinä itsessään ei ole mitään huonoa – kunhan tuote sopii omalle iholle ja ihon puhdistaa huolella.
Jos epäilee, ettei jokin tuote (meikkituote tai ihonhoitotuote) sovi, suosittelen testaamaan sen käyttöä vain jollakin ihoalueella, eli vaikkapa toisella puolella kasvoja. Näin voi seurata tilannetta ja huomata, onko ongelman aiheuttaja oikeasti tuo nimenomainen tuote vai voiko syynä olla jokin muu asia.
Sanoisin siis, että iholleni on meikkaamisen myötä tapahtunut kuitenkaan hyvin vähän mitään erityistä.
Minulle suurimmat muutokset ovat tapahtuneet korvien välissä ja meikkaamattomuus on lisännyt omaa henkistä hyvinvointiani, tuonut elämään tasapainoisuutta, vahvistanut itsetuntoani, pakottanut minut lopettamaan oman ulkonäköni pohtimisen ja saanut minut tekemään paljon itsetutkiskelua.
Kaiken sen myötä on alkanut tuntua, että ihooni ja meikkaamiseen liittyvistä asioista on tullut elämässäni jo melko vähän merkitseviä. Meikkaamisen lopettaminen on siis antanut minulle paljon enemmän kuin mitä olin edes uskonut voivani siitä saada.
Taianomaisesti paremmin voiva iho ei (valitettavasti) ollut yksi näistä asioista, mutta sillä ei enää ole kovin suuresti väliä.
Lue myös:4 kuukautta ilman meikkiä
