Heippa hei, me lähdimme viikoksi Vietnamiin lomalle!

Mennyt talvi ja kevät ovat molemmat menneet melko tiiviisti töiden parissa, joten pieni irtiotto arjesta tekee oikein hyvää. Moni voisi kuvitella, että eikö elämä automaattisesti ole jo vähän lomailua kun kerran asuu Thaimaassa ja onhan se sitä tietysti jossain määrin, mutta suureksi osaksi päiväni kuluvat kuitenkin omien valintojeni vuoksi sisällä läppärin äärellä nököttäessä, joten miltään jatkuvalta kesälomalta elämä ei ole ehtinyt tuntua.

Täytyy silti myöntää, että onhan se jo aika rentouttava ajatus, että voi katsella ikkunasta kaupunkia, mennä koska tahansa flipflopeissa ulos aurinkoon ja tuntea välittömästi olevansa jossain kaukana pohjoisesta.

Olen toisaalta tyyppiä, joka kyllä tykkää jatkuvasta puuhailusta kunhan vain saan tehdä sitä omilla ehdoillani ja tänne Bangkokiin väliaikaisesti muuttaminen on mahdollistanut sen. Vaikka epäilinkin vähän aikaa sitten ihoni räjähtäneen stressin vaikutuksesta, on minun silti välillä hieman hankalaa olla tekemättä hommia. En kutsuisi itseäni missään tapauksessa työnarkomaaniksi, joka painaa töitä hullun lailla yrittäen tavoitella sillä esimieheltään kultaista kruunua ja tunnustusta. Minulla homma on enemmän kyse siitä, että ihan puhtaasti ja hyvin itsekkäästi sanottuna saan tehdä itseäni hyödyttäviä juttuja, minkä vuoksi ne tuntuvat mielekkäiltä.

Koen, että saan puuhailla juuri niiden juttujen parissa, joista tykkään ja jotka eivät siksi edes aina tunnu työltä. Ilman niitä olen välillä jopa vähän hukassa enkä keksi, mitä muuta olisi kivaa tehdä. Ainoa työ, joka tuntuu jossain määrin työltä on tällä hetkellä osa-aikainen työni maapäällikkönä kosmetiikan verkkokaupassa, mutta lukuunottamatta ajoittaisia, välillä vähän stressiä aikaansaavia juttuja, jotka on pakko hoitaa, on sekin nykyään huomattavasti aiempaa rennompaa. Lähinnä siis tuntuu vaan, että minulla on jatkuvasti paljon kivaa puuhattavaa eikä kaikkeen siksi ihan kunnolla riitä aika ja jos stressiä on, luon sitä vain itse itselleni.

Itseasiassa minun on erittäin usein jopa hieman vaikeaa itse tietää, koska teen töitä ja koska otan rennosti, sillä ne kietoutuvat niin tiivisti yhteen. Jos minulla on vapaata ja päätän olla tekemättä töitä, tykkään aivan älyttömästi kävellä kaupungilla ja tutkia paikkoja. Usein päädyn lopulta kuitenkin johonkin kosmetiikkamyymälään, jossa tuntuu suorastaan ihanan rentouttavalta katsoa, tutkia ja räpeltää. Minusta se on kivaa. 

Samalla teen kuitenkin tavallaan myös töitä. Räpsin kännykkään muistiin kuvia tuotteista, jotka kiinnostavat, ideoin postauksia, otan sopivia kuvia blogiin ja raportoin Ruotsin konttorille, jos näen jotain, mistä meidänkin firmamme kannattaisi innostua.

Kun vietän omaa aikaa ja laitan kasvoille kangasnaamion, ei se varsinaisesti ole vain oma rentoutumishetkeni vaan uuden tuotteen testihetki, jonka aikana analysoin naamiota sekä jopa otan siitä kuvia blogiin. En siis aina ole varma, teenkö töitä vai rentoudun.

Onko se rentoutumista, että kuvaan Instagram Stories -klippejä ja höpöttelen satunnaisia juttuja? Ei se tunnu työltä, mutta silti se on jossain määrin jatkoa blogille. Onko työtä tuntea itsensä uteliaaksi ja käydä kurkistamassa, mitä blogin kävijämäärille juuri sillä hetkellä kuuluu ja viettää puoli tuntia liikennettä analysoiden ? Ei varsinaisesti, mutta tavallaan. Onko työtä vai vapaa-aikaa selata inspiroivaa kosmetiikkasivustoa ja oppia uutta sekä keksiä postausideoita? Tuntuu, että rajaa on joskus mahdotonta vetää.

Toisaalta en tiedä, onko sitä aina niin vahvasti pakko eritelläkään. Eikö tärkeintä ole, että saa käyttää aikaansa mahdollisimman paljon sellaisiin juttuihin, joista nauttii ja jotka tuntuvat hyviltä.

Ensiviikoksi ajattelin kuitenkin karsia työstä ainakin hieman pois ja laittaa tauolle työni maapäällikkönä sekä pari muuta sivuprojektia, sillä lähdimme tosiaan miehen kanssa Vietnamiin. Olemme kuitenkin aivan äärettömän huonoja reissuun lähtijöitä ja valmistautumisemme siihen etukäteen oli jälleen poikkeuksetta aivan surkean olematonta.

Pakkasimme tavarat kasaan lähtöä edeltävänä iltana (minä illalla kymmenen aikoihin, mies joskus yöllä kello kahden paikkeilla) ja tarkastelimme samalla paikallista rahayksikköä, hotellimme sijaintia sekä parasta tapaa päästä sinne. Jotenkin tuntuu usein, etten halua tai edes jaksa rasittaa mieltäni etukäteen loman suunnittelulla, kun juttuja ehtii selvittää sitten paikan päälle saavuttuaankin.

Minulle tuleva viikko on siis blogia lukuunottamatta täysin lomailua, mutta mies aikoo tehdä myös töitä. Käymme yhdessä läpi nähtävyyksiä, mutta minulla on hyvin aikaa pyöriä rauhassa kaupungilla ja tutkia paikallista kosmetiikka-antia. Jos teillä on siis vinkkejä, mitä Ho Chi Minhissa kannattaa tehdä, nähdä ja kokea sekä erityisesti tietoa kaupungin kosmetiikkavalikoimasta, niin otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan! Sen verran ehdin tätä postausta näpytellessä verkkoa selata, että sotamuseoon tahdon ainakin, mutta kaupungin kosmetiikkatarjonta jäi vielä hieman mysteeriksi.

Jakakaa siis ihmeessä, jos teillä on vinkkejä Vietnamiin!

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!