Höpöttelin koko kesän siitä, kuinka vähensimme kotoa tavaroita ja minimalismi otti minusta totaalisesti vallan. Kävimme läpi koko omaisuutemme, valikoimme tavara kerrallaan, mitä säästämme ja lopulta luovuimme kaikesta ylimääräisestä. Siirryimme jopa nukkumaan sängyltä lattialle, jotta saimme makuuhuoneen virkaa ajavalle parvellemme päivisin enemmän tilaa.
Minusta tuntui aluksi, että olin niin kiinni tavaroiden vähentämisessä, että oli suorastaan vaikeaa vain osata lopettaa se ja keskittyä nauttimaan siitä, mitä meillä nyt on sen sijaan, että vain miettisin kokoajan, mistä voisin vielä luopua.
Olin asettanut itselleni deadlinen, johon tavaranvähennys loppuisi ja jonka jälkeen myös sen ajattelemisen olisi loputtava. Tavaroiden vähentämisen ideana oli, että minulle jäisi tavaroiden sijaan aikaa muulle, joten jos antaisin tavaroiden vain edelleen täyttää mieltäni toisesta vinkkelistä ajateltuna, katoaisi hommasta pointti totaalisesti.
Käskin itseäni lopettaa tavaroiden ajattelemisen reilu kuukausi sitten ja täytyy sanoa, että olen onnistunut siinä hyvin. Viimeinen kuukausi ja erityisesti tämä syyskuu ovat nimittäin olleet niin työntäyteiset, ettei tavaroiden ajattelemiselle ole edes ollut päässäni tilaa. Kodin raivaaminen tuli siis hyvään saumaan, sillä kiitos minimalismin, ei täällä ole ollut liiemmin mitään, millä sotkea, mikä puolestaan on hyvä, sillä en ole viikkoihin ehtinyt edes miettiä suurempaa siivoamista.
Alkanut syksy on ollut sekä minun että mieheni kalenterin osalta niin täynnä työtä ja kiirettä, että kodin tyhjentämisen nautinnollisuus on korostunut aivan erityisesti. On ollut ihanaa tulla työpäivän jälkeen kotiin, jota ei tarvitse siivota ja koska meitä on vain me kaksi, eikä meistä kumpikaan vietä pientä vapaa-aikaansa lattialla pyörien, ei edes imuroinnista ole tarvinnut ottaa stressiä. Imuroida ehtii sitten joskus myöhemminkin.
Tuntuu, että olen ollut viimeiset viikot melkolailla omien voimavarojeni äärilaidalla, mutta tavaroista rauhoitettu koti on ollut ihanan turvapaikka kaiken kiireen ja rauhattomuuden keskellä. Täällä on hyvä ja levollinen mieli ja kun silmiin ei jatkuvasti satu niitä ”pitäisi tehdä” -juttuja, jotka usein ilmenevät tavararöykkiöinä, on kotona ollut rauhoittavaa olla.
(Kosmetiikkaröykkiöt ovat sitten asia erikseen, sillä nehän ovat vain iloa tuovia juttuja – eikö?)
Aamutkin ovat olleet nopeita, kun olen päivästä ja viikosta toiseen vetänyt päälleni samoja nuttuja. Viimeiset kuukaudet vaatekaapissani on ollut viitisentoista vaatetta ja loput niistä on pakattu vintillä seisovaan matkalaukkuun, josta voisin halutessani käydä vaatekaappiani päivittämässä. Nyt kun kesä on selvästi vaihtunut syksyyn, lähtee vintille vielä pari vaatetta ja taidan jatkossa elää kymmenellä vaatekappaleella. Jo se, ettei aamuisin tarvitse miettiä, mitä laittaa päälle tuo ihanaa rauhaa kiireen keskelle.
Olen huomannut saman myös aamuisin meikatessa. Käytän aamusta toiseen samoja tuotteita, sillä voin olla varma, että ne toimivat. Tuntuu, että minimalismi on ollut kaikella tapaa täydellinen juttu rauhoittamaan hektistä arkea ja varmistamaan, etten huku siihen. Muuten nimittäin tällä hetkellä tuntuu, että niin voisi todellakin tapahtua.
Juuri nyt taistelen läpi viimeisiä työviikkoja ennen kesälomaa, jonka vihdoin saan lokakuun alussa pitää. Täytyy myöntää, että juuri nyt ajatus siitä, että saan matkustaa yksin maapallon toiselle puolelle tuntuu aivan täydelliseltä.
Onko teillä kiireinen vai rauhallinen syksy?
Lue myös:
Minimalistin kotona – Miltä meillä nyt näyttää?
Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?