Youngblood

Tänään voidaan taas todistaa, että kaikki höpöttelyt siitä, etteikö mineraalimeikillä voisi saada peittävää jälkeä ovat täyttä hölynpölyä. Toki toiset pohjat on tehty tarkoituksella hieman kevyemmin peittäviksi, mutta sitten on myös näitä pohjia, joilla on tarpeen tullen mahdollista tehdä peittävämpääkin jälkeä.

Kuten pari päivää sitten kerroinkin, sain hieman Youngblood-täydennystä. Täydennykseen kuului kiinnityspuuteri sekä uusi YB:n meikkipohja sävyssä Pearl sekä Ultimate Foundation sivellin.

Pohja on todella hyvän värinen, juuri passeli talvenkalpealla, itseruskettajien kyllätyttämättömälle iholleni. Ja sivellin on aivan ihana!

Sydäntä ehkä riipii ajatus siitä, että se on tehty oravankarvasta, mutta ainakin kurren turkki on ollut todella, todella pehmeä. Varmasti ollut hyvin suosittu yksilö lähipiirissään, sillä kuka nyt näin pehmeää kaveria olisi voinut vastustaa! Tasapäinen sivellin tekee todella hyvää jälkeä ja varsi on juuri sopivan kokoinen hyvän otteen saamista ajatellen. Myös tämä jää ehdottomasti käyttöön.

Pressed Mineral Rice Powder sävyssä Light oli myös näppärä tuttavuus, sillä se mattaa ihon hyvin ja pitää meikin loistavasti paikoillaan. Lisäksi on mukavaa, että tätä voi nyt sitten kantaa käsilaukussa mukana, jos kiiltoa tarvitsee päivän aikana hieman kurittaa.

Ai eikö pelkät kehut riitä, vai? Ai tahdotte nähdä jotain aihettakin niille, vai? No, pistetään tulemaan!

Tänään voin kyllä myöntää, että sitä lievää aknea saattaa hyvinkin olla ilmassa. Piru periköön sen päivän, kun opin kosmetologikoulussa, ettei edellisenä päivänä syöty suklaalev…patukka tai sipsipussi näykään kasvoilla vielä seuraavana päivänä, sillä finnin kehittyminen on paljon pidempiaikainen prosessi. Eli viikonlopun mässäilyt tulevat esiin vasta toista viikoa myöhemmin juuri silloin, kun et todellakaan ole niihin varautunut. Eli jos nassuun pötkähtää sattumalta finni mässäilyn jälkeisenä päivänä kannattaakin miettiä, mitä tuli pari viikkoa sitten syötyä ja olisiko siellä se aiheuttaja. Harmi vaan, että tuon asian oppiminen teki minusta hyvin edesvastuuttoman, sillä eiväthän ne tekojen seuraukset tunnu ollenkaan niin pahoilta, jos ei niistä joudu heti vastuuseen ja käräjille… (Ja kaikkien iho ei toki reagoi mässäilyyn millään lailla.)

Mutta tältä se lähtötilanne siis näytti (silmämeikin kanssa):

Ja voitteko millään uskoa, että tähän tuo testailusessio päättyi:

En minäkään. Youngblood, we totally worship you!

Pyörittelin ensin pohjan koko kasvoille tuolla Ultimate Foundation siveltimellä, mutta sitten keskityin silmänalusiin ja punoittaviin näppyihin bareMineralsin peiteainesiveltimellä (YB:n vastaavaa kun en omista). Luin muuten sarjan esitteestä YB:n peitesiveltimen kohdalta vinkin, että sitä voidaan käyttää kuivana tai kosteana ja päätin sitten vielä kokeilla käyttää omaakin sivellintäni kosteana pohjan kanssa. Holy Powder, sinnehän katosivatkin sitten vielä viimeisetkin meikin alta kuultaneet ihovirheet! Eipähän ole tullut ennen mieleen tehdä pohjasta voidemaisempaa mössöä. Onko teille tullut?

Juu-u, tästä me tykätään. Ehdottomasti.

Omista paperin valkoisista kasvoistani tuli muuten vielä mieleeni, että jos kaulasi on sitä mieltä, ettei kasvoille todellakaan voi harkitakaan hakevansa sävyä yhtään tummemmalla meikkipohjalla, niin ihan tosi, pitäydy siinä oikeassa sävyssä. Väärän sävyisen meikkipohjan leukaperiin jättämät rajat ova jäätäviä. Jos näytät yhtä kalman kalpealta ja kuoleman nielaisemalta kuin allekirjoittanut, niin sipaise kasvoille hieman eloa aurinkopuuterilla ja/tai poskipunalla. Muista kuitenkin, että meikistä puhuttaessa enemmän on todellakin enemmän, eli pidä hommassa kohtuus mukana. Kun itse opettelin poskipunan käyttöä, antoi äitini minulle neuvon, jota olen yrittänyt noudattaa:
”Poskipunaa on tarpeeksi silloin, kun jää arvailemisen varaan, onko sinulla poskipunaa.”
Eli sopivasti poskipunaa on juuri silloin, kun poskillasi on väriä, mutta on mahdotonta määrittää, missä punan raja tarkalleen ottaen menee ja oletko kenties luonnostasi vain noin söpön punaposkinen.

Muista myös, että jos suhaiset punan liian alas, saat aikaan lörppönassun (joka ei paljoa hymyilytä):

Eli poskipunalla korostetaan ja tuodaan esiin, varjostussävyt ovat sitten asia erikseen. Sillä kalannaamailmeellä haetaan siis sitä poskipäätä, ei sitä kuoppaa. Näihin kuopanvärittelijöihinkin nimittän usein törmää. (Enkä muuten kyllä yleisestikään suosittelisi noin lämmintä sävyä poskille kuin minulla kuvissa, jos silmät ovat selkeästi viileiksi meikatut. Mutta tämä olikin vain pikainen demostraatio enkä oikeasti pyörinyt ihmisten ilmoille moisessa yhdistelmässä.)

Eli tänään me tykättiin siis Youngbloodeista ja inhottiin lörppäposkia. Mitäköhän me huomenna keksitään?