Minä olen todella huono löytämään itselleni uusia hajuvesiä. Myyn niitä työkseni ja löydän kyllä paljon kivoja tuoksuja, mutta en juurikaan koskaan löydä sellaista tuoksua, joka olisi minusta niin ihana, että tahtoisin hankkia sen ihan omakseni.
Tällainen harvinainen asia on tapahtunut elämäni aikana vain muutaman kerran. Vuonna 2007 ostin Burberryn Brit Sheer -tuoksun. Myöhemmin ihastuin Kenzon Amour-tuoksuun ja Diroin Miss Dior L’eau -tuoksuun. Kesällä 2010 se puolestaan oli menoa Chanelin Chance Eau Tendren kanssa. Kun Englanti sitten alkoi kutsua minua säännöllisemmin, taisin vuoden 2011 tai 2012 paikkeilla löytää Soap & Gloryn Original Pink -tuoksun. Matkan varrella olen ehtinyt ihastua pariin muuhunkin tuoksuun mutten niin kovasti, että olisin halunnut ihan ihan ostaa ne omaksi.
Siksi olikin iloinen yllätys, kun uusin tuoksulöytöni suorastaan kaatui päälleni universumin tahdosta.
Olin töissä ja asiakas tuli reklamoimaan minulle ostamastaan hajuvedestä, jonka pakkaus oli ilmeisesti vuotanut. Käsitellessäni rikkinäistä pakkausta sain siitä päälleni oman osani ja huomasin nopeasti nuuhkivani käsiäni enemmän ja enemmän. Lopulta kävin jopa suihkuttamassa itse hajuvettä hyllyn testeristä päälleni.
Se oli rakkautta lähes ensi nuuhkaisulla. Siihen ei paljon vahvistusta kaivattu. Se vaan kolahti. Nopeasti ja täysillä.
Ajatus suhteesta tähän tuoksuun tuntui oudolta. Kuinka ihmeessä minä lankesin tähän hieman vanhempaan, jo vuonna 2001 lanseerattuun tuoksuun näin nopeasti? Tämähän oli jo vanha juttu? Mutta silti olin aivan myyty!
Kerroin asiasta kollegoilleni, jotka tietävät, kuinka vaikea olen omien hajuvesieni kanssa. Sain vastaukseksi irvokasta hymyä ja naurahduksia, kuinka tuoksu tosiaankin sopi minulle. Minulla ei ihan heti leikannut. Ai siis miten niin tosiaankin sopi?
Katsoin pulloa: Rush 2. Aloin nauraa. Koko absurdin nopea ihastuminen itse tuoksuun oli kuin tämänhetkinen elämäntilanteeni muutenkin. Täällä nimittäin on alettu absurdin nopeasti lennellä muutenkin vaaleanpunaisissa (pinkeissä!) pilvilinnoissa viimeaikoina ja ihan yhtä oudolta sekä vieraalta kuin sen ajatuksen soveltaminen uuden hajuveden löytöönkin tuntui, on se tuntunut pöhköltä myös siviilielämän puolella. Mutta tiedättehän, sillä lailla hupsun rakastuneen pöhköltä ja hyvällä tavalla?
Joskus se nimittäin on ihanaa. Huomata, että ihastuu ja rakastuu johonkin ihan salamannopeasti. Oli sitten kyseessä ihminen tai tuoksu, ei sitä vaan voi aina täysin selittää. Joskus se vaan kolahtaa niin, että tietää, että this is it. No questions.
Guccin Rush 2 on pullonsa värin mukaisesti kukkainen tuoksu, joka on omaan nenääni samaan aikaa naisellisen pehmeä, mutta silti raikas. Fragrantica mukaan tuoksun kukkaisuudessa yhdistyvät freesia, narsissi, lilja, kielo, gardenia ja ruusu ja tuoksulle antaa raikkautta mustaherukka mm. myskin pehmentäessä sitä.
En ymmärrä, miksi en ole oikeastaan koskaan tajunnut tarttua tähän pulloon. Rush ei ole ollut minun juttuni yhtään, joten ehkä siksi Rush 2 -tuoksuun tarttuminenkin on pelottanut? Onneksi universumi päätti, että nyt minun on aika kohdata se oikea ja päätti tehdä sen kaatamalla päälleni tuoksua. Ja tuomalla eteeni muutenkin sen oikean. Kiitos, universumi!
Nyt tämä tyttö kylpee uuden tuoksunsa aikaansaamassa tuoksupilvessä liidellen seuraavan viikon pitkin Tukholman katuja tutustuen kaupunkiin, johon on jo pitkään halunnut päästä tutustumaan muutenkin kuin vain muutaman laivatyön mahdollistaman iltapäivän vapaatunnin verran.
Elämä on ihanaa, kun sitä katsoo vaaleanpunaisten lasien ja vaaleanpunaisen hajuvesipullon läpi!