Moni kosmetiikan ostaja on viime viikkoina varmasti saanut kuulla, että kotimainen halpakauppaketju Tokmanni on laajentanut tuotevalikoimaansa usealla selektiivisen kosmetiikan merkillä – yrityksen omien verkkosivujen mukaan heidän valikoimansa laajeni yli 200 huippubrändillä.

Halpamarketin verkkokaupasta löytyy yllättäen myynnistä luksusbrändejä, joiden tuotteita on aiemmin saanut Suomessa vain valikoiduilta, auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä tai joita ei jopa ole ollut suomalaisissa verkkokaupoissa aiemmin ollenkaan tarjolla.

Tokmannin verkkokaupan virtuaalihyllyiltä löytyy nyt niin Cliniquen, Diorin, Sensain, Chanelin, Estée Lauderin kuin Elizabeth Ardeninkin tuotteita ja tarjolla ovat myös mm. NARS, MAC, Laura Mercier, Guerlain, Exuviance ja jopa ulimaattiset luksusmerkit La Prairie ja Hermès.

Lue myös: Onko prostaglandiineja sisältäviä ripsiseerumeja turvallista käyttää?

Tokmannin toiminta ei ole minun mielestäni millään tavalla hyväksyttävää (perustelen näkemystäni postauksessani alempana tarkemmin), joten ajattelin aluksi, että en halua missään tapauksessa tuoda asiaa esiin blogissani, sillä vaikka postauksen tarkoitus olisikin tuoda esiin toiminnan ongelmat, voi se silti toimia yritystä tukevana mainoksena ja vain saada Tokmannille uusia asiakkaita.

Koska asia nousi kuitenkin juuri esiin myös estenomin YAMK -opinnoissani ja aiheutti ryhmässämme mielenkiintoista keskustelua päätin, että haluan käyttää kanavaani voidakseni jakaa tärkeitä ajatuksia, jotka kuluttajilta usein jäävät tällaisten asioiden yhteydessä kuulematta.

Useimmat kosmetiikka-alalla maahantuonnin tai valmistuksen parissa työskentelevät kokevat Tokmannin toiminnan tuomittavana ja epäeettisenä, mutta kuluttajien silmiin se puolestaan vaikuttaa ymmärrettävästi vain mukavalta jutulta – kukapa ei haluaisi saada hieman edullisemmin käsiinsä luksuskosmetiikkaa ja jopa tuotteita, joita ei ole aiemmin myyty Suomessa.

Monissa aihetta koskevissa keskusteluissa kuluttajat ovatkin kertoneet näkevänsä asian vain positiivisena juttuna ja lähinnä todenneet naureskellen olevan vain hyvä, että kilpailu lisääntyy ja ja hinnat sen myötä laskevat.

Toivon kuitenkin, että tämä postaus antaa myös kuluttajille ymmärrystä siitä, miksi alan toimijat paheksuvat Tokmannin toimintaa ja saa harkitsemaan kahteen kertaan, haluaako itse olla tukemassa sitä ostamalla kosmetiikkaa Tokmannilta.

Tarkoitukseni ei ole hyökätä Tokmannia vastaan, vaan ainoastaan tuoda kuluttajille esiin tämän postauksen kautta asioita, joista kuluttajat eivät välttämättä ole tietoisia, mutta jotka minusta kaikkien olisi hyvä ja reilua tietää, jotta asiaa voi tarkastella usealta kannalta ja muodostaa oman mielipiteensä sen pohjalta.

Lue myös: Kuinka syvällä kosmetiikka saa vaikuttaa?

Lähtökohtaisesti valmistajien ja auktorisoitujen, eli brändin itsensä valtuuttamien virallisten maahantuojien kannalta pääongelma on tietysti se, etteivät tuotteet tule Tokmannille myyntiin heidän kauttaan.

Jotkut ovat ivailleet, että onneksi tuotteet tulivat myyntiin Tokmannille eivätkä Stockmannille, niin niitä saadaan halvemmalla.

Kuluttaja näkeekin asian helposti vain siltä kannalta, että valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät itkisivät potentiaalisesti menettämiään euroja, kun tuotteita myydään muiden käsien kautta.

Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole vain näin mustavalkoinen, vaan siihen liittyy monta ongelmaa.

Selkein on tietysti se, että Tokmanni on ottanut omiin käsiinsä valtuuden päättää, missä ympäristössä ja kenen toimesta tuotebrändejä myydään. Se on siis tehnyt päätöksen valmistajan itsensä puolesta.

Brändeille tämä on ilman muuta ikävä asia, sillä osa brändikonseptia on tietysti se, että tuotteita myydään tietynlaisessa ympäristössä, niihin voi liittyä tietynlainen palvelulupaus sekä tietynlainen palvelukokemus ja brändi on käyttänyt rahojaan huolehtiaksen, että sillä on tietynlainen imago.

Kun tuotteet otetaan ilman brändin suostumusta myyntiin, ei näistä tekijöistä tietenkään pidetä kiinni, mistä voi koitua suuria mainehaittoja brändeille. Näin kävi esimerkiksi aikoinaan kampaamomerkki Tigille, joka oli aiemmin arvostettu brändi kunnes Tokmanni alkoi myydä rinnakkaismaahantuonnin kautta sen tuotteita halvalla hyllyillään.

Tokmanni on tehnyt tätä lukuisille muillekin merkeille ja myymälöistä on voinut bongata milloin mitäkin selektiivistesti myynnissä olevien tuotebrändien tuotteita, joista yleensä omien havaintojeni pohjalta näyttää puuttuvan lain edellyttämä tieto siitä, kuka on tuotteen vastuutaho.

Esimerkiksi Chanel on perinteisesti pitänyt hyvin tarkkaa huolta siitä, missä sen tuotteita myydään ja paitsi ettei sen tuotteita ole ollut helppoa saada ylipäätään myyntiin mihinkään verkkokauppaan, ei Chanel myöskään hyväksy hintojen alentamisia.

On monia tavarataloja, joiden valikoimaan Chanel kuuluu, mutta joiden kohdalla Chanel ei ole silti antanut lupaa myydä tuotteitaan fyysisen myymälän rinnalla olevassa verkkokaupassa tai alentaa niiden hintoja kampanjoissa ja alennusmyynneissä. On siis hyvin selvää, etteivät Chanelin tuotteet ole päätyneet halpisketjun verkkokauppaan Chanelin hyväksymänä.

On myös brändejä, jotka haluavat myydä tuotteitaan vain hoitoloiden kautta ja jotta verkkokauppa saa jälleenmyydä tuotteita, on sillä oltava myös fyysinen hoitola. Sama pätee useisiin kampaamomerkkeihin, eli tuotteet voivat olla myynnissä verkkokaupassa vain, jos yrityksellä on myös fyysinen kampaamo.

Näin brändi voi auttaa varmistamaan, että mahdollisimman moni asiakas käyttää nimenomaan itselleen sopivia tuotteita, kun ammattilainen on voinut auttaa niiden valinnassa.

Monista onkin itsestäänselvää, että brändillä itsellään kuuluisi olla päätösvalta siitä, missä sen tuotteita myydään.

Se on valmistanut tuotteet ja luonut brändin, joten on kohtuutonta, ettei sillä olisi itsellään valtaa määritellä, missä sen tuotteita myydään.

Tuntuu absurdilta ajatukselta, että joku kokisi, että tällainen valta on hyväksyttävää ottaa pois tuotemerkiltä itseltään.

Kuluttajan näkökulmasta katsottuna ymmärrän, että oma suosikkituote on mukavaa voida ostaa halvemmalla, mutta jos tuotetta ei halua ostaa virallisen jälleenmyyjän kautta ja sen myötä tukea tuotebrändiä, niin miksi ylipäätään sitten haluaisi käyttää sen tuotetta? Päätös käyttää brändin tuotetta kun on viesti siitä, että haluaa tukea brändiä.

Tokmannin kohdalla ongelmana on tietysti myös se, ettei asiakas ole useinkaan välttämättä tietoinen siitä, että on ostamassa tuotetta, jota ei myydä brändin luvalla. Mistäpä kuluttaja edes voisi tietää tällaisesta.

Lue myös: Mitä eroa on kosmetiikka-allergialla ja herkkyysreaktiolla?

Kuinka Tokmanni sitten saa tuotteensa, jos niitä ei ole ostettu brändien valmistajilta tai auktorisoiduilta maahantuojilta?

Villeimmissä spekulaatioissa on jopa epäily tuotteiden aitoutta, mutta en itse epäile tätä.

Itseasiassa mitään suurta ongelmaahan ei varsinaisesti ehtisi edes syntyä, jos iso yritys myisi Suomessa luksusmerkkien tuotekopioita, sillä piraattituotteiden myynti on rikos ja olisi selvää, että yritys jäisi tästä helposti kiinni kuluttajien ilmiantojen ja brändien tekemien omien testiostojen kautta.

Tällaista toimintaa ei ehtisi jatkua varsinkaan Suomen kaltaisessa pienessä ja varsin tehokkaasti toimivassa maassa pitkään, joten jälleenmyyjän olisi melko turha edes yrittää sitä. Siitä seuraisi vain mainehaittoja ja mahdollisia turhia kuluja.

Koska isoilla yrityksillä ei olisi varaa rikkoa lakia tuoteväärennöksiä myymällä, on selvää, että tuotteiden on oltava aitoja ja juuri siinä piileekin ongelman ydin: mistä yritys saa aidot tuotteensa, jos ne eivät tule brändien valmistajilta tai maahantuojilta?

Ei tarvitse olla Sherlock Holmes päätelläkseen, että joku rikkoo tai vähintään venyttää sääntöjä tai jopa lakia jossakin vaiheessa, sillä muuten ei tietenkään olisi mahdollista, että yritysten tuotteet päätyvät myyntiin paikkoihin, joissa yritykset eivät itse halua tuotteitaan myytävän.

Jokin toimitusketjun lenkki siis vuotaa jollakin tavalla, jotta tuotteita voi päätyä auktorisoimattomaan myyntiin tällaisessa mittakaavassa. (Eri asia olisi, jos puhuttaisiin vain satunnaisista eristä vahinkotavaramyymälöihin vakuutusyhtiöiltä edullisesti ostettuja vahinkotavaroita).

Tilanne on kuitenkin brändien kannalta ongelmallinen, sillä Tokmannin tapauksessa yritys itse ei tietenkään riko lakia millään tavalla – onhan selvää, että iso yritys tekee kyllä hyvän taustatyön taatakseen selustansa lain edessä.

Taloussanomien haastattelussa Tokmannin hankintajohtaja toteaa, että heillä on luotettavia hankintakanavia ja että he ovat hankkineet tuotteita eurooppalaisten tavarantoimittajien kautta. Hän myös toteaa, että kaikki tuotteet, joita Tokmanni myy täyttävät lain pykälät, sillä Euroopan alueella on tavaran vapaa liikkuvuus ja mahdollisuus hyödyntää erilaisia hankintakanavia.

Kaikki tämä pitää epäilemättä paikkansa.

Lue myös: Kosmetiikan markkinointiväittämät – kuinka kosmetiikkaa saa markkinoida?

Suuri kysymys alan toimijoille onkin, mistä nämä luotettavat hankintakanavat sitten saavat tuotteensa, jos ne eivät saa niitä virallisia reittejä pitkin suoraan valmistajilta tai maahantuojilta.

Eräs ilmiö, josta monet kuluttajat eivät ole tietoisia, ovat kosmetiikkavarkaudet. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarkoiteta mitään pieniä myymälänäpistyksiä, vaan suuremman mittakaavan toimintaa, jossa varkauden kohteeksi joutuvat niin kosmetiikkayritysten varastot kuin kuljetusketjutkin.

Moni valmistaja ja alan toimija on saanut kokea merkittäviä tappioita, kun yrityksen varastolle on murtauduttu tai kokonainen rekkalastillinen tuotteita on varastettu. Olen itsekin ollut muutamaan otteeseen tilanteessa, jossa myymälään ei ole ollut toimittaa tilattuja tuotteita, sillä niitä kuljettanut rekka-auto on ryöstetty tai jopa varastettu sen ollessa matkalla paikalliselle jakelijalle.

Nämä eivät ole tapauksia, jotka olisivat sattuneet siellä kaukana jossakin, vaan näin on tapahtunut ihan jopa Ruotsissa.

Vastaavia esimerkkejä kuulee niin kosmetiikka-alalla työskenteleviltä tutuilta kuin aina välillä myös näkee kansainvälisissä uutisissakin.

Esimerkiksi Anastasia Beverly Hillsin varastolta vietiin joitakin vuosia sitten miljoonien eurojen arvosta tuotteita.

Ruotsalainen Linda Hallberg puolestaan kertoi Instagramissa keväällä brändinsä  joutuneen jo kolmannen kerran ryöstön uhriksi, kun rekkalastillinen tuotteita oltiin varastettu kuljettajan nukkuessa. Joissakin vastaavissa tilanteissa leikataan reikä rekan seinään, joskus viedään vaikka koko auto, joka sitten löytyy tyhjänä ja hylättynä jostakin.

Tämä oli Hallbergin kohdalla pienelle brändille hurjaa, sillä menetyksen rahallinen arvo on tietysti mittava ja seurauksena voi olla lanseerausten viivästymisiä, ongelmia toimituksissa sekä tietysti sitä, että tuotteita löytyy lopulta myynnistä mistä sattuu.

Mitä tahansa voi siis tapahtua, vaikka autossa ei kuljetettaisikaan kultaa ja timantteja, vaan arvokuljetuksena olisi ihan vain luksuskosmetiikkaa, sillä luksuskosmetiikalla on hyvä jälleenmyntiarvo – onhan se helppoa laittaa kiertoon varsinkin suurempina erinä.

Vuosien varrella olen myös kuullut useita tarinoita siitä, kun rosvot ovat iskeneet Kicks-kosmetiikkaketjun myymälöihin myymälän ollessa suljettuna ja vieneet melkoisen määrän tuotteita. Nämä ovat tapahtuneet Ruotsissa, joka on yleisesti kuitenkin varsin turvallinen maa, joten voin vain arvailla, että joissakin Euroopan maissa tällaiset jutut ovat vieläkin yleisempiä.

Välikäsiä voi tällaisten tapahtumien jälkeen olla useita, kun varkaat myyvät tuotteensa jollekin taholle, joka puolestaan kauppaa ne jollekin, jolta taas tuotteet ostetaan jonnekin ja lopputuloksena voi olla isokin varasto kosmetiikkatuotteita, jonka eriä kaupataan ja jaellaan sitten ympäriinsä.

Tarina tuotteiden alkuperästä muuttaa tietysti jossakin välissä muotoaan eikä lopullinen jälleenmyyjä tietenkään tiedä, mistä tuotteet oikeasti ovat peräisin, vaan kuulee mahdollisesti nätin tarinan jonkin ylijäämävaraston edullisesta lunastamisesta tai muusta vastaavasta laillisesta toiminnasta.

Valmistajat voivat toki toisinaan yrittää selvittää käsiinsä saamien tuotteiden eräkoodien kautta, kenelle tuote on alunperin myyty ja missä kohti myyntiketjua vuoto on tapahtunut, mutta nämä ovat hankalia prosesseja ja syyllisiä saadaan vain harvoin kiinni.

Korostan kuitenkin, että en tietenkään lähde väittämään, että Tokmannin tuotteet olisivat nimenomaan peräisin tällaisen kuvion kautta.

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä kertoa, miksi tuotteiden valmistajia ja virallisia maahantuojia ärsyttää ja epäilyttää, kun heidän tuotteitaan myydään paikoissa, joilla ei ole kytköksiä heihin.

Koronan aikaansaamassa taloustilanteessa löytynee varmasti myös yksi jos toinenkin yritys jostakin päin maailmaa, jolta tuotteet ovat jääneet hyllyyn esimerkiksi matkailun romahtamisen vuoksi. Ei siis ole ollenkaan kaukaa haettua olettaa, että tällaiset yritykset haluavat mielellään kaikessa hiljaisuudessa myydä ihan virallisten reittien kautta alunperin ostetun varastonsa eteenpäin ja ostajia tuotteille löytyy taatusti jostakin maasta.

En kuitenkaan myöskään väitä, että Tokmannin tapauksessa olisi kyse tästä, mutta ilmiönä tätä tullaan epäilemättä näkemään globaalisti, sillä mikäpä yritys haluaisi, että heille jää käteen varastollinen vanhentunutta ja myyntikelvotonta kosmetiikkaa.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että vaikka yritys myy muualta kuin auktorisoiduilta tahoilta tulevia tuotteita, ei se tietenkään tarkoita, että yritys itse tekisi mitään laitonta. Heillä voi olla aivan laillinen asiakassuhde hankintatahoonsa, mutta on toki selvää, että jossakin kohdassa joku toimii väärin, jos myynnissä on tuotteita, joiden alkuperäksi ei voida jäljittää valmistajaa tai maahantuojaa.

Nämä ovat alalla yleisessä tiedossa olevia juttuja, joita tapahtuu ja jotka usein aloittavat ketjureaktion, jossa tuotteet kuluttajille luovuttava taho ei välttämättä edes tiedä tuotteiden oikeaa alkuperää.

Onkin tärkeää herättää ihmiset miettimään, että jos brändien tuotteet eivät tule myyntiin virallisten jakeluverkostojen kautta on selvää, että jossakin vaiheessa tapahtuu jotain, mitä brändi itse ei hyväksy.

Jos siis yleisesti puhutaan Clean Beauty -ilmiöstä ja siitä, kuinka kosmetiikka-alan yritysten halutaan olla toiminnassaan mahdollisimman läpinäkyviä, niin tässä on yksi hyvä esimerkki toiminnasta, jossa tuotteiden alkuperä salataan ja toiminta on kaukana läpinäkyvyydestä.

Clean Beauty -ilmiön yleistyessä kokisinkin hyväksi asiaksi, että kuluttajat osaisivat vaatia jälleenmyyjiltä läpinäkyvyyttä tällaisissakin asioissa.

Lue myös: Kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukeminen

Yksi ongelma kuviossa on myös se, että koska tuotteet eivät myöskään tule auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä tai suoraan valmistajilta, voivat nämä joutua ikävään välikäteen.

Myynnissä voi olla vanhoja tuotteita, joiden huonolta vaikuttava laatu tekee hallaa tuotteen maineelle, tuotteiden säilytysolosuhteista ennen kuluttajalle myyntiä ei voida olla varmoja ja jos kuluttaja saa jostain syystä epäkurantin tuotteen (kuten voi käydä auktorisoidultakin jälleenmyyjältä ostaessa), niin keneen kuluttaja voi olla yhteydessä?

Jos kosmetiikkatuote aiheuttaa asiakkaalla vakavan, ei toivotun reaktion, voi hän olla yhteydessä jälleenmyyjään, jonka velvollisuutena on välittää tieto asiasta tuotteen turvallisuudesta vastaavalle taholle, eli valmistajalle tai maahantuojalle, joka on velvollinen tekemään asiasta ilmoituksen paikallisille viranomaisille. Näiden ilmoitusten avulla EU:ssa voidaan seurata tuotteiden turvallisuutta ja mahdollisesti puuttua lainsäädännön kautta ainesosien pitoisuuksiin ja käyttöön.

Kenellä on siis vastuu siitä, jos auktorisoimattomasti myyty tuote aiheuttaakin vakavan reaktion ja osaako tämä taho hoitaa velvollisuutensa?

Koska Tokmannin myymät luksustuotteet ovat myynnissä vain verkossa, en tiedä, miltä niiden pakkausmerkinnät näyttävät. Niistä tulisi kuitenkin EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan löytyä tieto maahantuojasta tai valmistajasta, joka vastaa tuotteiden turvallisuudesta.

Tokmannin myymälässä jonkin aikaa sitten erään apteekkimerkin rinnakaismaahantuontinnin (eli tässä yhteydessä ei-virallisen maahantuojan) kautta myyntiin päätyneessä tuotteessa ei ainakaan ollut tällaisia lain edellyttämiä tietoja.

Moni brändi ajatteleekin mielestäni oikeutetusti, että jos kuluttaja haluaa käyttää jonkun brändin tuotetta, on kohtuullista myös kunnioittaa sen valmistajaa. Jos haluaa hyötyä valmistajasta käyttämällä brändin tuotetta, on kohtuullista myös arvostaa hänen päätöksiään siitä, missä se haluaa tuotteitaan myytävän. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että tuotteet ostetaan auktorisoiduilta jälleenmyyjiltä.

Kuten kuitenkin jo aiemmin totesin, ei kuluttaja ole välttämättä itse edes tietoinen, ettei myyjä ole auktorisoitu jälleenmyyjä.

Kun itse vielä työskentelin ruotsalaisessa kosmetiikan verkkokaupassa,  mietin aluksi usein, että miksi ihmeessä yritys haluaa käyttää markkinoinnissaan niin usein termiä auktorisoitu jälleenmyyjä, sillä omassa vaaleanpunaisessa kuplassani eläessäni en osannut edes ajatella, että muuta toimintatapaa olisi.

Sittemmin minulle kävi selväksi, että yllättävän moni taho kokee olevansa oikeutettu päättämään tuotemerkkien  puolesta, missä niiden tuotteita myydään. Myös Suomessa operoi verkkokauppoja, jotka toimivat näin.

Halusin tuoda nämä postauksen ajatukset esiin, sillä minusta on tärkeää, että kuluttajille tuodaan esiin myös syyt siihen, miksi monet kosmetiikka-alan ammattilaiset ovat olleet pöyristyneitä Tokmannin toiminnasta.

Kerron itsekin paljon siitä, kuinka pihistelen mielelläni rahan kanssa, mutta halusin nostaa nämä asiat esiin, jotta jokainen voi itse valita, millaista toimintaa omilla ostopäätöksillään tukee.

Koska Tokmanni kuitenkin toimii täysin laillisesti enkä epäile tuotteiden aitoutta, halusin reiluuden nimissä myös tuoda nämä asiat keskustelussa esiin, jotta mahdollista aiheeseen liittyvää keskustelua voidaan käydä nimenomaan relevantteja asioita puiden.

Lue myös: Tämän vuoksi halvat perusvoiteet menestyvät testeissä jopa parhaiten

Jos teillä on tietoa, kokemuksia tai muuten vain ajatuksia aiheesta, niin jakakaa niitä kommenteissa!

Edit. Kiitos, että otatte niin fiksusti kantaa asiaan ja tuotte kommenteissa esiin eri näkökulmia. Juuri tällaista hyvää ja monipuolista keskustelua asiasta kaivataan!