Blogi minimalismista, kosmetiikasta ja onnellisesta elämästä

Kuten jokainen voi arvata, on tämän Soulin lomani pääaktiviteetti tietysti ollut kosmetiikkaliikkeissä pörrääminen. Niissä on tullut bongattua jos jonkinlaista tuotetta, mutta huomioni on tuotteiden lisäksi kiinnittynyt myös moniin muihin asioihin kiinnostavista somisteista aina erityisiin myymäläratkaisuihin asti. Yksi erityisimpiä juttuja on ollut tuotteiden sijoittelu myymälässä ja erityisesti meikkiosastoilla, sillä se poikkeaa täysin siitä, mihin olen itse tottunut.

Kosmetiikkaosastoilla kymmenisen vuotta työskennelleenä ja vieläkin kauemmin pyörineenä olen tottunut, että tuotemerkeillä on omat telineensä, jotka kokoavat yhteen nimenomaisen merkin tuotteet.

Myymälöissä navigoidaan tuotemerkkien nimien perusteella ja se on ollut minusta luontevinta, sillä lukuunottamatta esimerkiksi kempparien ja markettien hiustuotteiden ja kroppatuotteiden hyllyjä, on asia meillä tavallisesti näin. Marketeissa ihonhoitotuotteet eivät nekään saa merkkikohtaista hyllyä, mutta saman merkin tuotteet on silti koottu yhteen erottaen korkeintaan vartalotuotteet kasvoille tarkoitetuista hoitotuotteista.

Täällä Etelä-Koreassa asiat on kuitenkin usein järjestetty monia kosmetiikkamerkkejä yhteen kokoavissa liikkeissä toisin. Tuotteita voi nimittäin tavallisesti etsiä isommissa myymälöissä paitsi tuotemerkkien omista telineistä, mutta myös eri kategorioiden tuotteet yhteen niputtavista telineistä.

Yhdessä telineessä voi olla koottuna kaikkien eri merkkien ripsivärit, toisessa poskipunat, pari muuta telinettä voi olla luomiväreille ja muutama muu sitten meikkivoiteille. Silmänrajaustuotteet, tyynymeikkivoiteet ja kulmameikit saavat nekin jokainen oman telineensä.

Käytännössä tämä kuulostaa tietysti itsestäänselvältä jutulta ja suorastaan nerokkaalta toimintamallilta. Ovathan ruokakaupassakin jogurtit, juustot, leivät ja muut elintarvikkeet omina, tuotekategorian tuotteet yhteen kokoavina osastoina eikä tuotteita suinkaan ole jaoteltu valmistajan mukaan. Jäätelön valitseminen sujuu kieltämättä helpoiten, kun kaikki vaihtoehdot valmistajasta riippumatta ovat kerralla silmäiltävissä ja vertailtavissa.

Miksei samaa kategoriajaottelua sitten käytetä kaikkialla? Eikö tavaratalon vaateosastollakin olisi helpointa shoppailla, kun kaikki hameet olisivat yhdellä seinustalla, housut toisella ja puserot kolmannella?

Ikioma myyntiteline on merkille epäilemättä tärkeä, sillä se antaa mahdollisuuksia moneen. Sen avulla voidaan kertoa tuotemerkin tarinaa, linkittää tuote sarjan muihin yhteensopiviin tuotteisiin ja luoda oma pieni maailma, jonka sydämessä merkki on. Saada asiakas tuntemaan, että tuo brändi edustaa juuri jotain sellaista, mitä minäkin haluan edustaa.

Ilman omaa myyntitelinettä ikoninen, patentoituja aktiiviaineita sisältävä, julkkiksen kasvoilla myytävä kosmetiikkatuote on vain tuote. Tuotteiden niputtaminen kategorioittain voi helpottaa kuluttajaa punnitsemaan eri tuotteiden välisten teknisten yksityiskohtien välillä, mutta kuinka moni merkki haluaa myydä vain tuotteita?

Ei Chanelin huulipunaa useinkaan osteta vain tietyn sävyn vuoksi, vaan logolla varustettu huulipunahylsy tuo käyttäjälle myös jotain muuta kuin pelkän tuotteen. Se antaa fiiliksen siitä, että omaan arkeen tulee pientä luksusta sillä, että huulensa saa punata nimenomaan Chanelilla.

Kun kirjoitin tammikuussa ilmestyvää kirjaani korealaisesta kosmetiikasta, kahlasin läpi toistasataa korealaista kosmetiikkamerkkiä ahmien kaiken saatavilla olevan tiedon tuotemerkeistä. Yllätyksekseni huomasin monien merkkien kohdalla, että tietoa oli saatavilla varsin suppeasti. Siinä missä moni länsimaalainen tuotemerkki rakensi brändinsä vahvasti tarinoiden varaan, eivät korealaiset tuotemerkit olleet ollenkaan niin vahvoja tarinankertojia. Usein jopa tuntui, että sama tarina toistui lähes identtisenä tuotemerkistä toiseen!

Lähes jokainen korealainen merkki yhdisti luonnon parhaat ja tutkitusti tehokkaat aktiiviaineet moderniin tieteeseen ja teknologiaan (puhdasta luonnonkosmetiikkaahan Koreassa ei liiemmin ole tarjolla) ja sitten myös mahdollisesti ammensi tuotekehittelynsä takana olleen osaamisen kauneusklinikoilla työskenteleviltä dermatologeilta tai Soulin yliopiston tutkimuskeskuksesta.

Meillä halutaan kuulla tarinoita siitä, koska merkki on perustettu, kuka sen perusti ja miksi. Meillä arvostetaan vanhoja brändejä ja uusien, vasta lanseerattujen tuotemerkkien voi olla jopa hankalaa tulla markkinoille ja ottaa ne haltuunsa. Koreassakin brändit kertovat kyllä tarinoita erityisillä tuotemerkkien omien myymälöiden näyttelytiloilla, mutta ne tarinat luovat lähinnä elämyksiä ja tuntemuksia eivätkä varsinaisesti kerro brändin taustaa.

Korean kosmetiikkamarkkinat ovat täynnä vastalanseerattuja tuotemerkkejä, jotka herättävät kuluttajien kiinnostuksen juurikin siksi, että ne ovat täysin uusia. Meillä Euroopassa tuotemerkki saisi tehdä paljon enemmän työtä voittaakseen kuluttajien luottamuksen puolelleen eikä yhden erityisen innovatiivisen tuotteen avulla voisi ratsastaa menestykseen. Koreassa se kuitenkin voi onnistua, jos tuote on tarpeeksi kiinnostava ja erityinen, jotta se kerää oikeiden ihmisten huomion.

Etelä-Koreassa kosmetiikkamarkkinat ovatkin hyvin tuotekeskeisiä eikä ratkaisevinta tuotteen menestyksen kannalta ole ihastuttava brändi-ideologia vaan kaiken keskiössä ovat tuotteen ominaisuudet. Onko se parempi kuin muut, onko siinä tehokkaampi koostumus kuin muissa, onko se elämyksellisempi kuin muut, saako sen pakkaus tarttumaan siihen muita mielummin ja onko se kenties saanut palkinnon tai maininnan jossain osoituksena siitä, että se on erinomainen tuote muihin vastaaviin tuotteisiin verrattuna?

Euroopan tarinakeskeiset ja erityisesti Ranskan dominoivat perinteikkäät kosmetiikkamarkkinat eivät varmastikaan olisi vastaanottavaisia tällaiselle Etelä-Koreassa suositulle toimintamallille, jossa tuotteet on sijoiteltu myymälään niiden käyttötarkoituksen perusteella. Kysehän ei ole vain siitä, että yksi yritys voisi itse päättää alkavansa toimia uudella tavalla (no okei, ehkä jos kyseessä olisi markkinoita hallitseva Sephora). Tuotemerkkien omat telineet ovat meillä yrityksille pyhä asia, jonka suunnittelusta, hyllykartoista ja yksityiskohdista he päättävät itse ja jos myyntigondolalle ei löydy myymälästä päämiestä miellyttävää sijaintia voi olla, ettei yritys saa koko merkkiä myyntiin.

En osaa sanoa, kumpi sijoittelutapa minua miellyttää enemmän. Rakastan uppoutua tuotemerkkiin ja seistä sen omalla hyllyllä tuntemassa sen koko sanoman, mutta uutta tuotetta valitessa on toki helpompaa, kun eri merkkien tuotteiden ominaisuuksia voi helposti vertailla keskenään. Toisaalta Etelä-Korean valtavien kosmetiikkamarkkinoiden ja niiden ansiosta myös massiivisten myymälätilojen vuoksi merkkien ei ole tarvinnut täysin luopua omista telineistään. Isoissa myymälöissä monilla merkeillä on nimittäin sekä oma telineensä että sitten tuotepaikat kategorioiden mukaissa hyllyissä. Tästä minä tykkään!