*Sis. mainoslinkin
Saavuin Espanjan Torreviejaan vain kolmisen viikkoa sitten, mutta kuten olen kertonut, aloin oikeastaan välittömästi tuntea täällä sitä hyvää ja levollista oloa, jonka olen viime aikoina kokenut minulta Ruotsissa puuttuneen ja jota olen siellä ollessani kaivannut.
Täällä on ollut suorastaan yllättävänkin helppoa päästä eroon siitä tunteesta, että elämässä pitäisi olla saavuttamassa asioita ja ettei aikaa saisi hukata vain olemalla.
Täällä elämä on nautinnollisinta kun vain on – ja noh, ehkä ihan vähän suunnittelee, mitä mukavaa puuhaa voisi juuri sille päivälle keksiä, mutta pysyy suunnitelmien kanssa joustavana ja avoimena muutoksille.
Lue myös: Kotona maailmalla
Kun aloin loppusyksystä ehdotella puolisolleni lähtöä Torreviejaan, puhuimme aluksi muutaman viikon matkasta.
Vähitellen sain puolisoni innostumaan kuudesta viikosta ja kun sitten muusikkopuolisoni talven ja kevään keikkakalenteri alkoi täyttyä ryhdyin miettimään, miksi ihmeessä palaisin Ruotsiin, kun minulla ei ollut siellä liiemmin mitään ja puolisokin olisi jatkuvasti kiireinen ja menossa.
Aluksi pidensinkin matkaani lähes parilla kuukaudella maaliskuun puoliväliin asti jo ennen kuin edes olin tullut Torreviejaan.
Tänne saapumisen jälkeen aloin kuitenkin nopeasti kokea, ettei minulla todellakaan ole mikään kiire palata Ruotsiin, sillä voin täällä niin paljon paremmin.
Lopulta päädyin vielä pidentämään matkaani lisää ja alunperin kuuden viikon matka on nyt pidennetty viiteen kuukauteen.
Tällä hetkellä suunnittelen palaavani Ruotsiin ainakin hetkeksi toukokuussa hoitamaan asioita, mutta sen jälkeen saa taas nähdä, mitä teen.
Lue myös: Talveksi Espanjaan
Juuri nyt kuitenkin nautin elämästäni Torreviejassa, joka tuntuu enemmän kodilta kuin mikään paikka on tuntunut vuosiin.
Täällä minulla on yksinkertaisesti älyttömän hyvä olla.
Olin etukäteen ajatellut, että Torrevieja on niin pieni paikka, että jo kuusikin viikkoa ovat täällä aivan riittävästi. Sitten kaikki olisi nähty ja voisin lähteä uusiin maisemiin.
Viime viikkojen aikana on kuitenkin tuntunut, että Torrevieja on aivan täydellisen kokoinen paikka viettää vaikka kuinka kauan aikaa enkä yhtään ihmettele, että niin monet pohjoismaalaiset ja britit hankkivat täältä loma-asunnon tai jopa muuttavat tänne pysyvästi.
Täällä riittää tekemistä runsain mitoin ja olenkin löytänyt itseni lukemattomista aktiviteeteista ja viettämästä aikaa monien uusien ihmisten kanssa useista eri maista ja eri ikäluoksista.
Olen löytänyt itselleni harrastuksia, jotka ovat täyttäneet viikkoni, nauttinut päivittäin keskimäärin viidentoista kilometrin kävelylenkeistä erilaisissa maisemissa, viettänyt tunteja paikallisista kirjastoista nauttien, opiskellut päivittäin espanjaa, tanssinut puistokonserteissa, syönyt hyvää ruokaa sekä ihan vain ollut, mikä sekin on tuntunut täällä todella hyvältä.
Olen viettänyt joka päivä kahvihetken rantapenkillä merta rauhassa tuijotellen ja nyt kirjoitan tätä istuen meren edustalla olevan puiston penkillä kuunnellen palmujen alla kovaäänisintä lintukonserttia, jonka olen aikoihin kuullut.
En todellakaan näe mitään syytä palata täältä Ruotsiin.
Lue myös: Tällaisessa uudessa työssä aloitin keväällä
Ennen pandemian puhkeamista olimme puolisoni kanssa juuri lähdössä reput selässä kiertämään Aasiaa ja meidän oli peruttava reissumme viime hetkellä.
Siitä lähtien olen kokenut olevani jonkinlaisessa elämän odotushuoneessa, jossa on ollut pakko istua, kun maailman tilanne ei ole tuntunut suotuisalta matkustamiselle.
Olen yrittänyt käyttää ajan hyödyksi ja toteuttaa niitä asioita, joista olin haaveillut ja joiden uskoin olevan sitä, mitä haluan: lähdin opiskelemaan, otin vastaan unelmieni työpaikan ja ostin oman pikkutalon.
Kaikki nämä olivat asioita, joita olin kyllä halunnut, mutta sisimmässäni tiesin, etteivät ne olleet sitä, mitä ihan kaikkein eniten elämältä halusin.
Ne toivat hyvää oloa, mutta silti takaraivossani nakutti hiljainen ääni, joka sai tiedostamaan niiden kaikkien olevan vain paremman puutteessa tehtäviä sijaistoimintoja.
Nyt niitä miettiessä tajuan myös, että ne ovat asioita, joista olen joskus ennen haaveillut ja joita tuntui siksi turvalliselta lähteä toteuttamaan paremman puutteessa, mutta ne eivät ole asioita, joista nykyään enää olisin ensisijaisesti haaveillut.
Lue myös: Millaista on asua minitalossa?
Olenkin saanut viime aikoina pohtia paljon sitä, millaista elämää nykyään ihan oikeasti haluan elää, mistä ihan tosissani haaveilen, kuinka voin elää niin ja mistä minun ehkä pitää luopua saadakseni sellaisen elämän – kaikkea kun tuskin voi kerralla saada.
Koska olen kuitenkin kokoajan tiedostanut, että maailmalla vapaana matkustaminen ja eläminen ovat minulle tärkeitä asioita, olen viimeiset vuodet koronatilanteesta huolimatta jatkuvasti tehnyt sen, mitä voin ollakseni edes vähän lähempänä unelmiani.
Olen vähentänyt omaisuutta, minimoinut uudet hankinnat, kutistanut menoni, säästänyt ja sijoittanut rahaa sekä luonut passiivisia tulovirtoja.
Olen siis pyrkinyt kaikin puolin varmistamaan, että sitten kun tuosta elämän ahdistavasta odotushuoneesta vain lopulta voi päästä eteenpäin, olisin siihen valmis.
Nyt tuntuu, että olen vihdoin voinut astua siitä ulos ja alkaa elää sitä elämää, joka oikeasti tuntuu omannäköiseltäni.
Lue myös: Näin helppoa on alkaa sijoittaa vaikka heti
Tietenkään maailman tilanne ei tällä hetkellä salli matkustelua miten vain, mutta juuri nyt leppoisa arki Torreviejassa on sitä, mikä sopii minulle erinomaisesti enkä edes kaipaa täältä minnekään muualle.
Nyt nautin tästä ja kun toukokuu koittaa, palaan ehkä tosiaan Ruotsiin hetkeksi hoitamaan asioita ja katson, mikä maailman tilanne siinä vaiheessa on ja teen sitten valintoja tulevista askelista sen mukaan.
Siihen asti keskityn kuitenkin nauttimaan päivittäisestä arjesta, luomaan siitä sellaista, millaista haluan sen oikeasti olevan sekä muistamaan, ettei elämää tarvitse rakentaa yleisten odotusten mukaisesti.
Olen heittänyt itselleni leikkisän ajatuksen, että vuosi 2022 tulee olemaan oma Eat, pray, love -vuoteni, jonka ensimmäisen kolmanneksen vietän nyt tosiaan Espanjassa kieltä opiskellen ja hyvästä ruuasta nauttien sekä ennen kaikkea uupumuksesta toipuen.
En tiedä, kuinka maailman tilanne sallii vuoden tämän jälkeen kehittyä, mutta pidän sormet ristissä, että niiden omien nykyisten unelmien toteuttaminen tulee olemaan mahdollista.
Lue myös: Nämä kirjat auttavat hyppäämään ulos oravanpyörästä
Jos et muuten ole vielä lukenut Eat, pray, love: Omaa tietä etsimässä -kirjaa, suosittelen kuuntelemaan sen suomeksi äänikirjana!
Mielestäni se on aivan ihastuttava nimenomaan Mirjami Heikkisen lukemana.
Aloitin itse alunperin lukemaan sitä englanniksi kirjana ajatellen, että alkuperäisteos on aina paras, mutta tämä oli niitä teoksia, jotka toimivat minulla paremmin äänikirjana oikean ihmisen lukemina.
Kirja kertoo kirjoittajan omasta elämänmuutoksesta ja on saanut monet lukijat reflektoimaan omaa elämäänsä ja tutkimaan omia ajatuksiaan.
“Kolmeakymppiä lähestyvällä Elizabeth Gilbertillä on kaikki mitä moderni nainen voi toivoa: aviomies, maaseutukoti ja menestyksekäs ura, mutta silti hän tuntee itsensä onnettomaksi ja turhautuneeksi.
Paniikkikohtaukset ja sekava olo tekevät arjesta tuskallisen. Lopulta Elizabeth päättää päästää irti kaikesta turvallisesta ja ulkoisesti näyttävästä. Hän lähtee matkalle, joka muuttuu pohjimmiltaan matkaksi omaan itseen.
Elizabeth sukeltaa syvälle mielensä kolkkiin kolmen kulttuurin koskettamana: Italia tuo hänen elämäänsä nautinnon, Intia henkisyyden, ja matka Indonesiaan eheyttää hänet.”
Kirjasta tuli heti yksi suosikeistani ja vaikka olen nähnyt sen vuosia sitten elokuvana, oli äänikirja minusta ehdottomasti elokuvaa parempi.
Kirjan voi kuunnella esimerkiksi Storytelissa, jonne voi uutena käyttäjänä lunastaa *maksuttoman 40 päivän kokeilujakson tämän linkin kautta.
