Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Kun uupumuksesta tuleekin sairaus

*Sis. mainoslinkkejä

Olen puhunut täällä blogissa jo muutamaankin otteeseen siitä, kuinka päivätyössä vielä ollessani huomaamattani uuvuin.

En nähnyt tai ymmärtänyt uupumustani vielä silloin, vaan tajusin sen vasta jälkikäteen, kun parisen kuukautta töiden lopettamisen jälkeen luin aiheesta suomeksi kirjoitetun kirjan.

Kirjan sisältö kolahti täysillä ja ymmärsin, että olin tosiaan kärsinyt työuupumuksesta.

Huh, hyvä että en ole enää päivätyössä, ajattelin ja lakkasin sitten pohtimasta asiaa liiemmin, sillä nythän sain levätä.

Uupumus oli jotain, mitä minulla oli ollut, mutta nyt sitä ei enää ollut, sillä enhän ollut enää samassa työssäkään.

Nythän kaikki on jo hyvin, vai mitä?

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Vuosi päivätöiden jälkeen aloin opiskella täynnä uutta intoa ja muutin sen myötä syyslukukaudeksi Suomeen.

Suomessa kalenterini alkoi täyttyä niin opiskeluihin, töihin kuin vapaa-aikaankin liittyvistä jutuista ja yhtäkkiä loppusyksystä tajusin, että olen jälleen aivan uupunut.

Aloin ymmärtää, ettei uupumusta aiheuta vain negatiivisista asioista aiheutuva stressi, vaan myös liiallinen kiva puuhastelu saa aikaan saman, jos keholle ja mielelle ei anna aikaa palautua – ja minä en ollut koskaan opetellut, kuinka oikeasti palaudutaan.

Epäonnekseni olin uuden innon myötä kuitenkin täyttänyt kalenterini kaikella kivalla ja tuntui, että minun oli vain selvittävä.

Olin toki hyvin tietoinen, että stressinsietokykyni oli jo aiemmin uupumukseni myötä alentunut enkä kestänyt painetta enää kuten ennen, mutta kun loppuvuodesta suorittelin vuoden viimeisiä koulukursseja ja työtehtäviä, tunsin olevani aivan puhki enkä ollut aina varma, kuinka selviän.

Tai no, tiesin kyllä, että selviän enkä ollut millään tavoin masentunut. Olin vain stressaantunut ja se tuntui paitsi mielessä, mutta myös kropassa todella fyysisesti.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Tässä vaiheessa aloin lukea uupumuksesta ruotsiksi, sillä tiesin, että siihen suhtaudutaan täällä Ruotsissa hieman eri tavoin kuin Suomessa.

Minulle olisi ollut hyvää tehdä se jo aiemmin, sillä silmäni aukesivat uupumukselle aivan uudella tavalla ja sain selityksen niin moneen asiaan, joita en ollut aiemmin edes tajunnut yhdistää uupumukseen.

Suurin ero maiden välillä on jo siinä, että Suomessa uupumus itsessään ei ole sairaus.

Suomessa uupumukseen on toki mahdollista saada sairaslomaa, mutta ongelmana on monille, että Kela ei maksa sairauspäivärahaa pelkän uupumuksen perusteella kirjoitetun sairausloman perusteella.

Sairauspoissaolotodistukseen saattaa saada uupumuksen ICD-koodin Z73.0, joka perustuu kansainväliseen tautiluokitukseen.

Sanna Frisk kertoo Tradenomi.fi-sivuston blogissa, ettei Z-koodillinen poissaolo perustu sairauteen, kun taas F-koodit liittyvät esimerkiksi erilaisiin mielen häiriöihin ja sairauksiin.

Z-koodi ei yksinään oikeuta Kelan sairauspäivärahaan, mikä tarkoittaa, ettei Kela korvaa tästä syystä johtuvaa poissaoloa työnantajalle.

Friskin mukaan osa työnantajista maksaa silti työehtosopimuksen mukaisesti sairausajan palkkaa. Kaikki eivät ole kuitenkaan työehtosopimusten piirissä, jolloin korvausta ei saa työnantajalta eikä myöskään Kelalta.

Voikin käydä niin, että työuupumuksesta kärsivä saa sairauspoissaolotodistukseensa uupumuksesta kertovan Z-koodin lisäksi myös jonkun toisen koodin, kuten esimerkiksi F-koodin, jotta hän saa kaipaamansa levon ja poissaolon korvaaminen olisi selkeämpää.

Uupumuksen oireet voivat olla usein lähellä esimerkiksi masennusta tai uupumuksesta voi seurata masennus. Näiden yhdistelmäkään ei ole harvinaista.

Uupuneella ei kuitenkaan automaattisesti ole muita tunnettuja mielen sairauksia tai häiriöitä, joten seurauksena voi olla vääriä diganooseja ja sen myötä jopa vääränlaista lääkitystä ja hoitoa.

Sanna Frisk kirjoittaa, että Kelan määritelmän mukaan työuupumusta ei saisi leimata sairaudeksi, vaan se tulisi hoitaa työpaikalla. Hänen mukaansa tätä voidaan tulkita siten, että uupunut ei ole sairas, vaan oireilu johtuu työstä.

Suomessa uupumuksessa on siis vain kyse liian kuormittavien olosuhteiden tai jonkin sairauden aiheuttamasta oireesta.

Uupumukseen tulisi puuttua työpaikalla työtehtäviä ja työn kuormaa muuttamalla, mielellään jopa ennaltaehkäisevästi.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Olinkin itse lukenut uupumuksesta etupäässä suomalaisista lähteistä ja vaikka muistan reilu vuosi sitten lukemassani suomenkielisessä kirjassa olleen maininnan siitä, että asiaan suhtaudutaan Ruotsissa toisin, en ollut jäänyt miettimään uupumustani sen enempää.

Olin ottanut siihen kaiken lukemani perusteella suomalaisen asenteen, eli ajatellut, että koska olin jo lopettanut päivätyöni, olosuhteeni olivat nyt erilaiset ja olin saanut levätä, oli tilanne aivan toinen.

Tiesin toki, että pitkään jatkunut stressi voi vaikuttaa aivoihin, mutta en liiemmin miettinyt asiaa – ennen kuin minun oli pakko loppusyksystä alkaa miettiä sitä, kun vanhat tutut oireet palasivat syksyn uurastuksen ja huonon palautumisen myötä päälle.

Keskittyminen alkoi taas tuntua mahdottomalta ja muisti pätki. Ärsytti, kun joku kysyi, että anteeksi mitä sanoit äsken, sillä ei minulla ollut enää hajuakaan, mitä olin juuri sanonut. Kiukutti, että piti jaksaa miettiä asia uudelleen.

Kolmikielinen arki alkoi tuntua entistä vaikeammalta eivätkä oikeat sanat tulleet aina ulos millään kielellä. Yhä useamman asian nimi oli vain toi, koska en vain jaksanut muistaa, miksi sitä sanotaan.

Ärsytti, kun en saanut ulos kunnon lauseita ja kutsuin asioita väärillä nimillä, koska siinä hetkessä oikea sana ei vain tullu mieleen. Ihan kaikkein eniten ärsytti, jos joku vielä kysyi, että mitä oikeastaan tarkoitinkaan (yleensä se joku oli aina puolisoni).

Ylipäätään hyvin moni asia oli taas alkanut ärsyttää minua.

Aloin kestää painetta ja vaatimuksia yhä vähemmän. Aivan pieneltäkin tuntuva tehtävä saattoi tuntua ihan mahdottomalta, vaikka samaan aikaan energiaa saattoi olla vaikka kuinka paljon johonkin sellaiseen, mihin itse halusin sitä olevan.

Saattoi mennä viikko, että sain kuitattua jonkun sähköpostiin ”okei, kiitos”. Sitäkin useammin jätin vain vastaamatta.

Mielialat heittelivät laidasta laitaan ja usein melko nopeastikin. Välillä olin maailman huipulla, välillä taas aivan pohjalla.

Jos olin päivätyöt lopetettuani saattanut luottaa johonkin, niin se oli lahjakkuuteni nukkua hyvin. Loppusyksystä sekin lahja tuntui olevan tiessään. Saatoin pyöriä sängyssä tunteja ja nukahtaa viimein aamuyöstä.

Ihan aina tämä ei pätenyt, sillä välillä olin jostakin suoriuduttuani vain niin poikki, että suljin silmäni ja heräsin 12 tuntia myöhemmin täsmälleen samasta asennosta.

Mielessäni oli valtavasti tehtävää ja asioiden ajattelu sai aikaan fyysistä pahoinvointia, ahdistusta ja tunnetta, että unohdin hengittää.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Kun marraskuussa tulin käymään kotona Ruotsissa tunsin, etten enää jaksa. Tuntui, että hajoan ja hajoilinkin jälkikäteen aivan naurettavilta tuntuviin pikkuasioihin.

Itkin, kun en ymmärtänyt yhden kurssitehtävän ohjeita. Onneksi kurssi oli englanniksi ja mieheni jaksoi kärsivällisesti selittää ohjeet minulle.

Itkin vielä enemmän, kun hän ihmetteli, miten en muka ymmärrä niitä ja että kyllä minä ymmärtäisin, jos oikeasti yrittäisin.

Itkin, koska olin niin turhautunut, sillä järjen tasolla tiesin, että minun pitäisi ymmärtää ohjeet, sillä ne eivät olleet monimutkaiset, ymmärsin kyllä jokaisen sanan ja kaikki muutkin näyttivät ymmärtävän ne.

Itkin, koska tuntui turhauttavalta tajuta, ettei pääni toiminut kuten se oli ennen toiminut.

Itkin, kun piti selittää puolisolle, mistä on kyse. Että itken, koska turhauttaa, kun tiedän, että minun pitäisi ymmärtää, mutta kun en vain ymmärrä. Onneksi hän kuunteli ja ymmärsi sitten paremmin.

Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa ja että olin varmaankin sitten taas uupunut, joten aloin etsiä asiasta tietoa Ruotsiksi.

Se oli merkittävä päätös, sillä yhtäkkiä aloin saada tietoa uupumuksestani aivan uudesta kulmasta, ymmärtää sitä paremmin ja nähdä kaiken aivan eri valossa.

Kirjoja stressistä ja uupumuksesta

Suomessa uupumuksesta puhutaan tilana, Ruotsissa sairautena. Uupumukseen sairastutaan ja tämä näkyy siinä, kuinka sen hoitoon suhtaudutaan.

Ruotsissa uupumuksesta puhutaan nimellä utmattningssyndrom, eli kirjaimellisesti uupumussyndrooma ja se on itsessään ollut sairaus vuodesta 2005 lähtien.

Sairauden määrittelyn pohjalla on ollut 1960-luvun lopulla käyttöön otettu termi burnout, mutta burnoutille ei ole ollut yhtä tarkkaa yksittäistä määritelmää, joten erillistä diagnoosia tarvittiin.

Ruotsalaisittain termi kuulosti myös ikävän negatiiviselta, sillä loppuunpalanut kuulostaa niin lopulliselta. Joltakin, mikä palaa kerran kokonaan ja jota ei voi saada enää syttymään uudelleen liekkiin. Eihän ketään pidä jättää hiiltyneeksi.

Tämän pohjalta luotiin siis uusi sairauden määritelmä utmattningssyndrom, josta voi lukea lisää Ruotsin sosiaalihallituksen virallisesta dokumentista täältä.

Kun aloin lukea utmattningssyndromasta useista lähteistä, aloin ymmärtää itseäni paremmin.

Oli helpottavaa huomata, että niin moni asia, joiden olin ajatellut olevan osa luonnettani nykyään pohjautuivatkin nimenomaan utmattningssyndromaan.

Viimeiset pari kuukautta olenkin keskittynyt lukemaan aiheesta ruotsiksi kirjoitettuja kirjoja (joita on melko paljon) ja ihmisten kokemuksia. Olen saanut niistä valtavasti apua ja alkanut ymmärtämään itseäni paljon paremmin.

Luojan kiitos en ole enää päivätyössä ja voin hyvin pitkälti luoda itse itselleni sopivan arjen. Täysin stressittömäksi elämää ei voi tietenkään tehdä, eli olennaista on oppia keinoja stressin hallintaan ja palautumiseen.

Stressi itsessään ei ole haitallista, mutta jos se jatkuu pitkään eikä siitä saa palauduttua, voivat seuraukset olla vakavat.

Luen aiheesta jatkuvasti lisää ymmärtääkseni itseäni paremmin ja osatakseni toimia paremmin.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Ennen kaikkea olen oppinut ymmärtämään, että olen hyvin eri mieltä siitä suomalaisesta käsityksestä, että uupumus olisi vain tila, joka kyllä helpottaa, kun olosuhteita muutetaan.

Utmattningssyndrom tuntuu kehossa hyvin fyysisenä eikä tilannetta ratkaissut aikoinaan vain se, että lopetin päivätyöni. Toipuminen vie aikaa ja sitä on annettava keholle ja mielelle.

Aiemmin varsin mitättömältä tuntuva puuha voi nykyään saada kehossani hetkessä aikaan todella fyysisenä tuntuvan stressireaktion, vaikka olisin sitä ennen ollut kuukauden täysin levollisesti.

Yhtäkkiä huomaan, että olen melkeinpä unohtanut hengittää ja hengitykseni on todella pinnallista, vatsaa vääntää ja oloni on kaikin tavoin hirveä. Kädet voivat olla jääkylmät ja täristä.

Mieleni ei välttämättä laukkaa ahdistuneen levottomana maalaillen uhkakuvia, sillä oikeasti tiedän kaikella järjellä, ettei tilanteessa ole mitään hätää. Mitään pahaa ei ole tapahtumassa.

Kehoni vaan ei tunnu tajuavan sitä ja mieleni on ennemminkin aivan tyhjä. Jäädyn ja jähmetyn.

Minulle on onneksi ollut suureksi avuksi lukea stressistä ja stressireaktioista, jotta olen voinut alkaa ymmärtää, mihin ne evoluution näkökulmasta pohjautuvat.

En enää ihmettele, miksi ihmeessä kehoni tekee kuten tekee, vaan nyt ymmärrän, että reaktiolle on syynsä, vaikka se ei nyky-yhteiskunnassa tunnukaan järkevältä. Edelleen se kuitenkin tuntuu tietysti hankalalta ja ikävältä.

(Suurimman avun minulle toi ruotsalaisen Anders Hansenin kirja Skärmhjärnan: hur en hjärna i osynk med sin tid kan göra oss stressade, deprimerade och ångestfyllda.)

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Koska utmattningssyndrom on Ruotsissa sairaus, puhutaan tällä paljon myös sen hoidosta.

Käsitykseni voi olla virheellinen, mutta minulle on syntynyt kuva, että Suomessa puhutaan usein vain siitä, että lepää nyt vähän ja työtaakkaa täytyy keventää, niin sitten jaksat taas täysillä – ellei kuvioon sitten liitetä vaikkapa masennusta.

Ruotsissa utmattningssydromaa hoidetaan kuten muitakin sairauksia eli kuten vaikka murtunutta jalkaa. Ensin levätään, sitten kuntoutetaan.

(Jokainen lääkäri Ruotsissa ei tietenkään ole mikään utmattningssyndroman asiantuntija ja jonkun kohdalle voi hyvinkin sattua lääkäri, joka ei suhtaudu asiaan yhtä empaattisesti. Näitäkin tarinoita näkee paljon.)

Tyypillistä on käsittääkseni, että henkilölle annetaan sairaslomaa esimerkiksi kuukausi kerrallaan, jotta hän saa levätä. Toisille riittää muutama kuukausi, monet tarvitsevat puolesta vuodesta jopa vuoteen ja joillekin sekään ei riitä.

Olen myös ymmärtänyt, että osana kuntoutusta olisi usein yksilö- tai ryhmäterapiaa, sillä ilman asioiden työstöä itsensä ajaa helposti samaan pisteeseen uudelleen.

Kun lääkäritapaamisen ja tilanteen arvioinnin myötä todetaan, että vointi alkaa olla parempi, voidaan harkita joko uutta työpaikkaa tai palata vanhaan työhön kevennetyllä työmäärällä. Moni kuulemma itseasiassa haluaa palata vanhaan työhönsä, mutta tietysti vähemmällä kuorimituksella.

Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että työhön palataan ensin 25% viikkotunneilla, eli töitä tehdään kaksi tuntia päivässä (Ruotsissa täysi työviikko on 40 tuntia).

Töitä tehdään kevennetysti, eli käytännössä ideana ei ole palata suoraan omaan työhön, vaan ne omat varsinaiset työtehtävät voivat edelleen olla jonkun muun tehtävinä ja itse sitten harjoitellaan töihin paluuta.

Työtunteja lisätään vähitellen henkilön jaksamisen mukaan ensin 50 prosenttiin, sitten 75 prosentiin ja lopulta täysipäiväisiin tunteihin – tai joskus todetaan, että henkilö onkin ottanut takapakkia ja töitä pitää vähentää.

Käsittääkseni palkkaa ei vajaata työviikkoa tehdessä maksa työnantaja, vaan se tulee sairauskorvauksena – tai sitten työnantaja ainakin saa korvauksen siitä (en ole varma tässä yhteydessä oikeista termeistä).

Lukemani mukaan Ruotsi on Hollannin lisäksi ainoa maa maailmassa, joka suhtautuu uupumukseen sairautena.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

En ole toistaiseksi käynyt Ruotsissa lääkärissä, sillä en ole tarvinnut sairaslomaa. Olen yrittäjä, joka voi säädellä itse työnsä määrää ja tuloni pohjautuvat pääosin passiivisiin tuloihin, joten olen onnekseni voinut olla miettimättä taloudellisia asioita.

Se on jälleen iso helpotus, sillä moni on kuvannut, kuinka raskasta lääkärillä alituiseen ramppaaminen ja lomakkeiden täyttäminen voi olla enkä todellakaan kaipaa nyt sellaista elämääni.

Toistaiseksi olen kokenut, että olen saanut lukemistani kirjoista paljon apua paitsi sairauden hoitoon ja siitä toipumiseen, mutta myös työkaluja siihen, mitä minun tulee lähteä työstämään, jotta en päätyisi yhä uudelleen ajamaan itseäni samaan pisteeseen.

Tiedän, että edessä on pitkä matka ja minulla on paljon työstettävää, mutta tällä hetkellä tuntuu, että minulle on selvää, mihin suuntaan lähden.

Olen tyhjentänyt kalenterini lähikuukausiksi mahdollisimman tyhjäksi ja alkanut reippaasti sanoa ei kaikkeen, minkä koen vaativan työtä.

On tuntunut jopa hieman hurjalta sanoa ei uusille työprojekteille sekä jopa tarjouksille työpaikoista, sillä entinen minäni olisi helposti sanonut kaikkeen kyllä – on nimittäin pelottavaa uskaltaa heittäytyä vain passiivisten tulojen varaan, sillä takaraivossa on aina pelko siitä, että ne voivat loppua koska tahansa.

Ein sanominen hirvittää muutenkin aina, sillä varsinkin yrittäjänä tulee helposti ajateltua, että jos ei nyt sano kyllä, niin uusia tilaisuuksia ei välttämättä tule. Ein sanominen on kuitenkin sisimmässäni tuntunut aina oikealta päätökseltä.

Olen myös keskittynyt huolehtimaan itsestäni aiempaa paremmin. Uni, päivittäinen liikunta ja terveellinen ruoka ovat olleet avaintekijöitä.

Toistaiseksi aion mennä näillä eväillä ja katsoa, mihin asti pääsen. Tiedän, että terapia on monille hyödyksi ja uskon, että itseasiassa ihan jokaiselle tekisi hyvää käydä siellä, mutta toistaiseksi koen, ettei minulla ole akuuttia tilannetta, johon tarvitsisin apua, joten en halua viedä kenenkään kriittisemmältä ongelmalta aikaa.

Tuntuu, että varsinkin näin koronan aikaan kynnys mennä lääkäriin tällaisen asian kanssa on korkeampi, sillä en koe, että minulla olisi suurta hätää. 

Suurimman osan aikaa voin itseasiassa aivan loistavasti ja ongelmia syntyy vain sillon, kun joudun yhtäkkiä tilanteeseen, joka laukaisee stressireaktion.

Toistaiseksi olen siis siinä vaiheessa, että hoidan itseäni levolla sekä hankin työkaluja palautumiseen ja stressin käsittelyyn. Lisäksi opettelen ymmärtämään paremmin, mistä uupumukseen johtavassa suorittamisen tarpeessa omalla kohdallani pohjimmiltaan on kyse.

Viime viikko oli hieman haastava, sillä sille oli kasautunut hommia, mutta tällä viikolla tuntuu jälleen todella hyvältä.

Vaikeinta onkin itseasiassa juuri muistaa levon merkitys silloin, kun tuntuu hyvältä. Hyvillä hetkillä kaikki tuntuu nimittäin aivan normaalilta ja silloin ajattelee, että jaksaa jälleen mitä tahansa – kunnes sitten sopii jotain, ja myöhemmin kroppa laittaa tajuamaan, että ei olisi kannattanut.

Joskus olot heittelevät nopeasti ja paljon. Olen voinut olla edellisellä viikolla aivan poikki ja vannoa itselleni, että nyt en todellakaan voi ottaa yhtään projektia harteilleni.

Seuraavalla viikolla tunnenkin itseni sitten lyhyen levon ja tyhjältä näyttävän kalenterin näkemisen jälkeen jo täysin normaaliksi, innostun aivan valtavasti jostakin uudesta projektimahdollisuudesta ja se entinen minä on siitä aivan liekeissä.

Koen jälleen pystyväni aivan kaikkeen ja pahimmassa tapauksessa sanon siksi kyllä, sillä tämähän on niin mahtava juttu ja minusta tuntuu nyt niin hyvältä.

Seuraavana aamuna herään sitten tuntien valtavaa ahdistusta ja henkistä krapulaa. Stressitasoni ovat nousseet kattoon, tunnen lamaantuvani ja mietin, että mikä hemmetti minua vaivasi, kun sanoin kyllä tähänkin.

Vaikeinta onkin siis ymmärtää, että juuri nyt en vain voi tarttua asioihin, vaikka tuntisinkin aluksi innostuvani niistä valtavasti.

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Utmattningssyndromasta blogissa  avoimesti puhuminen pelotti, sillä sehän voisi sabotoida koko tulevan työelämäni.

Uupumus nähdään yleisesti heikkoutena ja työelämässä lähes jokaisessa työtehtävässä kaupan kassasta varastotyöntekijään ja pikkupomosta isompaan pomoon edellytetään hyvää paineensietokykyä, joka oli yhtäkkiä minulta poissa enkä tiennyt, palaisiko se koskaan takaisin.

Yleensäkin uupumus nähdään heikkoutena, josta puhutaan korkeintaan vasta sitten, kun uupumus on jo selätetty ja sen esiin nostaminen voidaan nähdä sankaritarinana: olin uupunut, mutta selätin uupumukseni ja sen ansiosta olen nyt vahvempi kuin koskaan!

Minä en voi tietää, tulenko olemaan uupumukseni myötä vahvempi kuin ennen. Juuri nyt ainakin se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.

Toisaalta en edes tiedä, kuinka vahva haluan olla, jos mittatikkuna on, että jaksaa kantaa harteillaan mahdollisimman paljon  sekä olla mahdollisimman työteliäs ja toimelias.

Jos uupumus kuitenkin on saanut aikaan jotain aivan erityisen tärkeää, on se myllännyt arvomaailmani uusiksi.

Ura, työ ja menestyminen olivat minulle ennen tärkeä asia, mutta nyt mm. vapaus ja terveys ovat syrjäyttäneet ne mennen tullen.

Lue myös: Arvojen kirkastaminen antoi elämälle suuntaa

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Pienistä peloistani huolimatta halusin kuitenkin puhua asiasta, sillä uskon, että siitä puhuminen voi olla hyödyksi monille.

Toistaiseksi en sitäpaitsi edes tavoittele muille työllistymistä, vaan haluan pysyä yrittäjänä, joten en jaksa murehtia, kuinka avoin asiasta puhuminen voisi tulevaisuuteeni vaikuttaa.

Toisaalta on myös tehnyt hyvää lukea siitä, millaisia uusia vahvuuksia utmattningssyndroman sairastaneet ovat kertoneet sairauden ansiosta itsestään löytäneensä. Esimerkiksi lisääntynyt empatia on taatusti hyödyksi jokaisella työpaikalla.

Myönnän, että minusta tuntuu edelleen vaikealta puhua asiasta sairautena ja sairastamisena. (Tokikaan en ole edes käynyt lääkärissä hakemassa virallista diagnoosia.)

Ruotsiin muuton jälkeen halusin todella vahvasti keskittyä luomaan uraa ja työ oli minulle kokoajan tärkeimpiä asioita.

Työskentelin päivätyössäni neljä vuotta ja vasta viimeisinä kuukausina, kun olin jo päättänyt lähteä, olin ensimmäistä kertaa yhden päivän pois töistä sairaana.

Aiemmin olin sairastanut lomalla, tehnyt töitä sairaana kotoa (tai konttorilta) tai osa-aikaiseen viikkoon lisääntyneen oman yritystoiminnan myötä vaihdettuani vain aamulla kipeänä herätessäni ilmoittanut, että olenkin tänään vapaalla ja korvannut päivän tekemällä töitä toisena päivänä.

Minulle oli tärkeää olla se, joka ei koskaan ole sairauden takia pois töistä, sillä enhän minä sairasta. Olen vahva ja päättänyt olla sairastumatta. 

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

***

Kirjasuositus: Jos ruotsi taipuu, suosittelen lukemaan (tai kuuntelemaan) Adam Svanellin kirjan Anonyma prestationister: en historia om stress.

Kirja kertoo paitsi kirjoittajan henkilökohtaisista kokemuksista, mutta myös uupumuksen historiasta ja siitä, kuinka siitä on Ruotsissa tullut sairaus.

Kirja löytyy ainakin Helmet-kirjastoista ja *Adlibriksen verkkokaupasta täältä. 

Lisäksi kirjan voi lukea tai kuunnella BookBeatissa, jonne uudet käyttäjät voivat lunastaa *maksuttoman 30 päivän kokeilujakson täältä.

Lue myös: Kaksi loistavaa kirjaa uupuneille ja stressaantuneille

Uupumus työuupumus utmattningssyndrom kokemuksia

Onko teillä kokemuksia uupumuksesta?

Lue myös uudempi postaukseni 6 vinkkiä uupumuksen hoitoon ja ehkäisyyn.