*Sis. mainoslinkin
Jokainen minua vähänkin enemmän tunteva tietää, että olen ulkonäköjutuissa melko konservatiivista tyyppiä. Tykkään hillitystä lopputuloksesta ja vain ripsiväri, pinkit ja punaiset huulipunat sekä viimeaikoina myös vaaleanpunaiset luomivärit ovat oikeastaan ainoita juttuja, joiden kohdalla astun edes vähän rohkeampaan suuntaan.
Voitteko siis uskoa, että kypsyttelin parisen viikkoa ajatusta värjätä tukkani kokeeksi vaaleanpunaiseksi? Jep, minä. Ihan tosissaan en siihen ajatellut kuitenkaan ryhtyväni, mutta L’Oréal Paris on lanseerattut juuri Colorista-hiusvärit, joita on vilkkunut nyt joka puolella ja joiden myötä minullekin tuli kova himo pinkkiin tukkaan – ihan vain tilapäisesti ja kokeeksi.
Olen se tyyppi, joka menee joka päivä töihin korkkareissa, pikkumustassa tai muuten vaan enemmän sieltä klassisesta toimistolookin puolelta valituissa vaatteissa. Voisinko edes mennä töihin pinkillä tukalla?
No tietysti voisin. Meillä ei ole työpaikallani minkäänlaista pukukoodia, mutta siinä missä minä pidän tärkeänä mennä töihin business casual -lookissa, hiihtelevät kollegani siellä usein jättimäisissä huppareissa, repaleisissa farkuissa ja Converset jalassa. Yksi työkaverinikin sitäpaitsi värjäsi tukkansa juuri turkoosiksi ja meillä vilkkuu kokoajan näkyvissä suuria tatuointeja. En siis usko, että kukaan katsoisi pahasti yhtä vaaleanpunaista hiuspehkoa.
Minä tykkään virallisemmasta tyylistä, mutta olen oikeastaan ainoa, joka sitä työpaikallani toteuttaa. Saisin varmasti vain helpottuneita taputuksia, kun kerrankin menisin töihin edes hieman repäisevämmällä lookilla.
En ole missään vaiheessa himoinnut itselleni mitään ponitukkaa tai sateenkarikutreja, sillä ne ovat kaikki tuntuneet niin vieraailta ja epäluonnolliselta ajatukselta – ja nyt sitten yhtäkkiä huomasin miettiväni tosissaan, että enkö voisi kokeilla sitä ruusukultaista tai vaaleanpunaista tukkaa. Mitä on tapahtunut? Menikö tämä pinkki kausi nyt vähän liian pitkälle jo?
Niin minä sitten poimin spontaanisti (oikeasti siis parin viikon kypsyttelyn jälkeen) tavaratalon hyllyltä ohimennessäni Colorista Washout -hiussävytteen värissä #Pinkhair ja marssin kassan kautta täpinöissäni kotiin. Pastellivaaleanpunaista lopputulosta lupaileva sävyte lupasi kestää hiuksissa viikon eli 2-3 pesukertaa, mikä kuulosti juuri siltä, mitä kaipasin.
Saakeli, antaa mennä sitten vain.
Colorist Washout #Pinkhair oli tuubista ulos puristaessa kirkkaan pinkkiä voidetta, joka sai aikaan melkoisen jännityksen. Kysessä on siis lähinnä color mask -tyyppinen tuote, eli sitä ei tarvitse sekoitella mihinkään, sen kuin vain tuikkaa päähänsä (mieluiten kuitenkin mukana tulevia suojakäsineitä käyttäen, joita pakkaus muuten sisältää kätevästi kaksi paria).
Ja siis piru vie, että se näytti pinkiltä tukassani! Hieroin tuubillisen voidetta tukkaani, mutta aliarvioin hieman hiusteni määrän uskoen, että yksi tuubi riittäisi ongelmitta sävyttämään tukkani ihan kauttaaltaan. Luulin jopa melkein onnistuneenikin siinä, kunnes sitten kiepautin hiukseni sävytteen vaikutusajaksi pienelle sykerölle, joka paljasti, että varsinkin alaosan hiuksissa oli paljon värjäämättömiä osioita.
”Noh, jos menee mieleen, niin pidän sitten vain sellaista trendikästä sotkunutturaa, joka tuotepakkauksen kuvassakin näkyi,” minä ajattelin.
Minua ei niinkään huolestuttanut, että miltä lopputulos näyttäisi (no okei, huolestutti vähän kyllä kun pesin tukkaani ja tajusin sen olevan hyvin pinkki…) vaan suurin huoleni oli nimenomaan, ettei väri lähtisi tukastani pois.
Ei minulle ollut niin iso kynnys se, että vedin pääni vaaleanpunaiseksi vaan lähinnä pelkäsin, että sävy jämähtäisi tukkaani ja yrittäisin sitten epätoivoisesti päästä siitä eroon. Olinhan juuri viettänyt melkein parisen vuotta yrittäessäni päästä eroon mustasta hiusväristä ja sen jäljiltä tukkaani jämähtäneistä punertavista vivahteista.
Ja noh, tulihan siitä tukasta melko pinkki. Tuotteen käyttöohjeissa oli neuvottu, että sen kannattaa antaa vaikuttaa hiuksissa 15-20 minuuttia ja pidempi vaikutusaika tietysti syventää sävyä, joten kaikella järjellä sävyn jämähtämistä pelätessäni minun olisi kannattanut antaa sen vaikuttaa vain korkeintaan se vartti.
Minuun iski kuitenkin värin päähän lykättyäni se perisuomalainen pihi ajatusmalli: ”Kun tästä lystistä nyt kerran on maksettu niin otan tästä kyllä kaiken irti.”
Annoinkin tuotteen vaikuttaa hiuksissani sen parikymmentä minuuttia ennen kuin lähdin tukkapesulle.
Olin miettinyt etukäteen, että mitähän tekisin suihkussa hiusteni tyven kanssa, sillä se itseasiassa kaipaisi shampoopesua. Joutuisinko heti kuluttamaan hiussävyä pois yhden pesukerran verran saadakseni tyven puhtaaksi?
Onneksi tuotteen voidemainen koostumus kuitenkin melkein vaahtosi pestessäni väriä hiuksista ja puhdisti tyveni samalla. Samalla tuote jätti hiukset kuitenkin sileiksi ja pehmeiksi hoitoaineen tapaan, eli sillä pesukerralla en tarvinnut mitään muita tuotteita kuin tämän sävytteen.
Ja tulihan siitä tukasta tosiaan aika pinkki ja vähän kyllä epätasaisenkin sävyinen, mutta silti aika kiva. Jopa niin kiva, että kun toivuin alkujärkytyksestä kuivattuani ja kiharrettuani sen sekä saatuani kasvoilleni meikin alkoi suorastaan tuntua jo hauskalta, että minulla oli vaaleanpunainen tukka.
Mietinpä jopa hetken, että jos sävy oikeasti kestää hiuksissa sen viikon, niin voisin alkaa ostaa näitä meiltä töistä pienellä henkilökunta-alennuksella ja ylläpitää pinkkiä tukkaa suht edullisesti.
Sitten mietin, että oliko tämä nyt sitä kolmenkympin kriisin alkua. Että piti väkisin vielä 30-vuotiaana yrittää pitää jotain teinien hattaratukkaa.
Tämän ajatuksen miettiminen loppui kuitenkin nopeasti, sillä yhtäkkiä mieleeni tuli vaikka kuinka monta ei-teiniä, joiden tiesin vetäneen tukkaansa ponivärejä ilman, että heissä olisi ollut häivähdystäkään wannabe-teiniä. Nykyään ihan jokainen ikään katsomatta saa kyllä vetää minkä värisen tukan tahansa, eikä ketään kiinnosta. Hyvä.
Tukkani sai pinkin värin jäljiltä tosiaan hieman epätasaisen sävyn, mutta tykkään siitä kyllä. En ole vielä ehtinyt pestä tukkaani kertaakaan tämän sävytysoperaation jäljiltä, joten en osaa vielä sanoa, kuinka hyvin sävy niissä kestää. Toivon, ettei se lähde heti ensimmäisellä pesukerralla, mutta samalla myös toivon, ettei se kuitenkaan myöskään jämähdä hiuksiini.
Seuraavat pesukerrat tulevat sitten määrittelemään, että tullaanko tässä tukassa näkemään pinkkiä vielä jatkossakin. Jos hiussävy pysyy tukassani kivana sen pari pesukertaa, mutta peseytyy sitten lopulta hyvin pois, niin varmasti käytän siitä uudelleenkin tai kokeilen jopa muitakin sävyjä.
Näin ensivaikutelmalla tykkään siitä, että sain aluksi enemmänkin tällaisen salaa haaveilemani rose gold -sävyn, joka sitten toivottavasti haalistuu pastellivaaleanpunaiseksi. Päivitän toiseen postaukseen, miten sävyn kanssa lopulta kävi!
L’Oréal Paris Colorista -tuoteperheeseen kuuluu sekä erilaisia vaalennustuotteita (Colorista Ombré, Colorista Bleach ja Colorista Balayage), yhden pesukerran kestäviä Colorista Spray -värejä, näitä sävystä riippuen viikon tai parin verran kestäviä Colorista Washout -sävytteitä sekä Colorista Paint -kestovärejä.
Jos hiukset eivät ole valmiiksi vaaleat, niin noiden vaalennustuotteiden avulla niihin saa hyvä pohjan näille pirteämmille sävyille. Myynnissä on lisäksi sävytteen peseytymistä tehostava Colorista Fader Shampoo, jonka itse myös ostin ihan varmuuden vuoksi.
*L’Oreal Paris Colorista -hiusvärit löytyvät myynnistä Elevenin verkokaupasta täältä.
Edit. Täältä löytyy uudempi postaukseni Colorista-hiusvärin kestosta hiuksissani.
Onko joku muu jo kokeillut Colorista -hiusvärejä?