Kerroin vuodenvaihteessa, että aion tänä vuonna kiinnittää erityistä huomiota shoppailuun. Vaikka olenkin jo pitkään elänyt melko vähätavaraista elämää, olen silti ollut se tyyppi, joka kotiuttaa päähänpistonsa kassan kautta melko herkästi.
En halunnut ryhtyä totaaliseen ostolakkoon, sillä en usko sen toimivuuteen. Toki se laittaa stopin tavaroiden hankinnalle tietyksi määräajaksi, mutta tavoitteenani ei ollut pysäyttää tavaravirtaa vain hetkellisesti, vaan ihan oikeasti muuttaa omaa kulutuskäyttäytymistäni pysyvästi.
Sitä ei muuttaisi pelkkä ostolakko, jonka rinnastaisin kaalikeittodieettiin: tottakai dieetti toimii, mutta kukaan ei halua elää koko elämäänsä pelkkää kaalikeittoa syöden ja jos ei osaa laittaa niitä arjen valintoja ja elämäntapoja oikeasti kuriin, ei elämässä mikään muutu pysyvästi. Kun kuuri lakkaa, alkavat huonot valinnatkin vähitellen ryömiä takaisin elämään, eikä kuuri ole opettanut muuta kuin hetkellistä itsehillintää.
Laitoinkin oman elämäntaparemonttini perusideaksi päätöksen, että voin ostaa yhden tavaran kuukaudessa, mutta tottakai jos jotakin ihan oikeasti tarvitsisin, voisin sen hankkia. Se, että kituuttaisin väkisin ilman keliin sopivia kenkiä tai takkia tai eläisin ilman antiperspiranttia ei hyödyttäisi minua yhtään, jos kerran oikeasti tarvitsisin niitä. Se, että joutuisin kuitenkin punnitsemaan, onko joku tavara se kuukauden tavara, jonka oikeasti haluan hankkia vai loppujen lopuksi vain ohimenevä mieliteko, jota en oikeasti edes tarvitse auttaisi jo muuttamaan kulutustottumuksiani.
Nyt tätä elämäntaparemonttia on takana puoli vuotta, joten päätin summata tähän, kuinka homma on onnistunut ja mitä olen tullut shoppailleeksi.
Tammikuun ostokset
Tammikuu oli tietysti helppo kuukausi, sillä homman alkaessa olin täynnä tarmoa ja tavarattomuuden iloa. En tarvinnut tammikuussa mitään, mutta kuun lopulla kävelin kangaskaupan ohi ja muistin, että nyt olisi loistava tilaisuus tarkistaa, löytyisikö sieltä kangasta, jollaista olin blogijuttuihin pitkään haikaillut. Ostin kaksi metriä sopivaa kangasta, joka lopulta kuitenkin päätyi blokkaamaan valoa mieheni studioboksin ikkunaan, jonka edustalla sänkymme nykyään on.
Blogitarkoituksissa olisin varmasti selvinnyt ilman tuota kangasta, mutta sen uusi hyötykäyttö on varmistanut minulle niin monet hyvät yöunet, joita en muuten olisi saanut, että kangas oli ehdottomasti hyvä hankinta.
Helmikuun ostokset
Minulle ei syntynyt helmikuussa mitään erityisiä ostotarpeita ja olisin varmasti voinut olla koko kuun ilman mitään ostoksia, mutta helmikuun lopulla yksi blogini tärkeimmistä työvälineistä eli kamera hajosi. Se oli elänyt jatkoajalla jo pitkään ja rajoittanut siksi paljon kuvaamistani, mutta koska en muutenkaan nauti kuvaamisesta yhtään, olin hyvin voinut sinnitellä sen kanssa.
Helmikuussa hankin siis uuden kameran vanhan, rikkinäisen tilalle ja vanha kamera lähti elektroniikkajätteeseen. Kodin tavaramäärä ei siis uuden kameran myötä lisääntynyt, vaikka rahaa tietysti kuluikin.
Maaliskuun ostokset
En olisi maaliskuussakaan varsinaisesti tarvinnut mitään ja maaliskuukin meinasi jäädä ilman hankintoja, kunnes kuun lopulla ilmoittauduin opiskelijaksi Formula Botanicalle ja aloin opiskella luonnonkosmetiikan tuotekehittämistä. Kurssipaketti itsessään tietysti maksoi, mutta se ei ollut fyysistä omaisuutta vaan henkisen pääoman kasvatusta ja vieläpä itsessään aineetonta sellaista, sillä kaikki kurssimateriaali oli saatavilla verkossa ja kiitos iPadin, ei mitään tarvinnut tulostella.
Opiskelujen vuoksi jouduin kuitenkin tekemään muutamia hankintoja, sillä kosmetiikkatuotteita ei voi kehittää ilman raaka-aineita ja välineitä. Nämä eivät ole vieneet paljoa tilaa ja ovat olleet opintojen kannalta välttämättömiä – joskin myönnän, että esimerkiksi pieniä luonnonöljyjen näytteitä tuli tilattua vähän liiankin paljon tarpeisiin nähden.
Huhtikuun ostokset
Koska aloitin opinnot maaliskuun lopulla, tuli opintojen edetessä vastaan uusia tarpeita, joiden vuoksi tuotteiden formulointiin tarvittavia tarvikkeita oli täydennettävä. Lähinnä tämä tarkoitti muutamaa uutta labratarviketta ja raaka-ainetta, mutta ei mitään suurta lisäystä. En laskenut näitä tarvikkeita yksitellen, sillä nämä menivät kaikki ajatuksissani siihen tarpeellisten asioiden kategoriaan. Näiden lisäksi en hankkinut huhtikuussa mitään muuta.
Toukokuun ostokset
Toukokuussa kävin parin viikon reissulla Etelä-Korean Soulissa. Soul on tavallisesti se minun heikko kohtani, josta olen jo pariin otteeseen tullut kotiin täydellä matkalaukulla. Tällä reissulla käyttäydyin kuitenkin huomattavasti harkitsevammin. En halunnut asettaa itselleni mitään totaalista kieltoa olla reissussa shoppailematta, mutta yritin tehdä sen tälläkin kertaa järjellä.
Kävelin Soulin reissulla lähes 200 kilometriä, joten jalassani olleet kengät hajosivat. Luovuin sen myötä vanhoista ja korvasin ne reissussa uusilla kengillä.
Kesäkuun ostokset
Kesäkuussakaan en keksinyt mitään erityisempiä tarpeita, joten selvisin ilman ostoksia kuun loppupuolelle asti. Kuten kuitenkin pari päivää sitten kerroin, on haaveeksemme tullut lähteä reppureissaamaan Aasiaan ja tuon päätöksen myötä on syntynyt tarve sopivalle repulle. Kävin postauksen jälkeisenä päivänä huvikseni jälleen kurkkimassa erään kaupan repputarjontaa ja aivan sattumalta kohdalleni osui minulle aivan täydellisesti sopiva reppu (punainen Osprey Skarab 30), joka oli juuri sopivan kokoinen ja tuntui selässäni niin hyvältä, etten halunnut ottaa sitä pois.
Vaikka repulle ei ollut tarvetta vielä, päätin silti jo hankkia sen. Voisinpahan ainakin jo mallailla, mitä kaikkea reppuun mahtuu ja vaikka käydä innosta piukena huvikseni kävelyllä sen kanssa.
Päädyin kesäkuun lopulla tekemään vielä toisenkin hankinnan, jota ilman olisin toki voinut olla, mutta joka oli niin täydellinen vastaus toiveisiini, etten voinut jättää sitä välistä. Menin nimittäin viemään korkkareita suutarille korjattaviksi ja minun piti tappaa hetki aikaa, joten käväisin H&M:n vaaterekkien välissä. Aivan sattumalta silmiini osuivat juuri sellaiset housut, joita olen toivonut löytäväni, mutta jollaisia en ollut uskonut olevan olemassa.
Housut ovat erittäin ohuet ja kevyet urheiluhousut, jotka sopivat nimittäin treenivaatteeksi, mutta koska ne eivät ole kireät trikoot, näyttävät ne niin siisteiltä, että ne voi vetää jalkaan jopa korkkareiden ja kauluspaidan kaveriksi, kun lahkeiden resorit taittaa piiloon. Olin ikuisuuden haaveillut omistavani housut, joilla pärjäisin jokaisessa tilanteessa lenkiltä töihin ja reissuun, mutta en ollut keksinyt, mitkä housut voisivat olla sellaiset. Nyt nämä unelmieni pöksyt kuitenkin tulivat vastaan sattumalta, joten päätin ostaa ne.
Edellisestä housujen ostamisesta onkin jo useampi vuosi aikaa ja vanhat treenitrikooni olivat lähes 10 vuotta vanhat, joten niiden korvaajaa on kaivattu paljon. Nämä ovat siis ehdottomasti ne housut, joissa lähtisin reissuun. (Olen nyt vouhottanut näistä pöksyistä jo pari päivää Instagram Stories -tarinoissani ja on ihanaa, kuinka moni muukin on innostunut näistä!)
Kesäkuun lopulla minun piti myös ostaa uusi dödö, joka itsessään oli itsestäänselvä hankinta, mutta koska ostin dödön saamallani lahjakortilla, jonka arvo piti käyttää kerralla, ostin pihinä tyyppinä samalla kaksi dödöä. Nämäkään eivät vielä varsinaisesti olleet mikään erityinen juttu, sillä dödöt nyt kuluisivat vuoden loppuun mennessä joka tapauksessa, mutta lahjakortille jäi näiden jälkeen vielä muutama euro, joiden kanssa minun piti valita, keksinkö jotain ostettavaa vai jätänkö eurot käyttämättä. Periaatteesta ärsytti, että jouduin väkisin keksimään jotain ostettavaa, mutta sisäinen pihi ääneni ei antanut minun hassata euroja, joten päätin ostaa jemmaan edullisen kulmakynän sillä tiesin, että kulmatuote tulisi olemaan ensimmäisiä välttämättömyyksiä, joilla joutuisin lähitulevaisuudessa meikkipussiani täydentämään.
Miltä shoppailusta luopuminen on tuntunut?
Tämän puoli vuotta kestäneen aivojen uudelleenohjelmoinnin tärkein kysymys ei kuitenkaan ole minusta se, että mitä olen ostanut vaan se, miltä ostamatta jättäminen on minusta tuntunut. Yllätyksekseni se ei nimittäin ole aiheuttanut ollenkaan sellaisia tuntemuksia, joita kuvittelin sen saavan aikaan.
En ole ostanut tämän puolen vuoden aikana ollenkaan kosmetiikkaa (dödöjä ja tuota mainitsemaani kulmakynää lukuunottamatta). Olin ajatellut, että vastaan tulisi valtavasti kiusauksia ja joutuisin tosissani taistelemaan, etten lankeaisi niihin, mutta tosiasiassa juttu ei ole ollut näin. Olen voinut ongelmitta käydä kurkkimassa, mitä Sephoran hyllyille on ilmestynyt, bongata kiinnostavia tuotteita ja testata niitä kaupassa, mutta samalla kuitenkin todeta, ettei minun tarvitse hankkia sitä. Olen siis ainakin jollain tapaa sisäistänyt, ettei kaikkea kiinnostavaksi kokemaani tarvitse omistaa.
Nimenomaan kosmetiikka on ollut minulle aina se heikko kohta, johon lankean. Nyt kosmetiikkavarastoni ovat kuitenkin kutistuneet valtavasti ja haaveilen yhä pienemmistä kätköistä tai oikeastaan siitä, että voisin lakata käyttämästä koko kätkö-sanaa ja omistaisin vain tuotteita, jotka ovat minulla sillä hetkellä käytössä. Olenkin luopunut valtavasta määrästä tuotteita ja erityisesti meikkien puolella tilanne alkaa näyttää jo todella hyvältä.
Yleisesti ostamisesta luopuminen on tuntunut hyvin vapauttavalta ja jopa jollain hassulla tavalla kuin erityiseltä supervoimalta. Tuntuu hyvältä voida kävellä kauppojen läpi ja nähdä kiinnostavia juttuja, mutta samalla kyetä ajattelemaan, etteivät ne aiheuta itsessään tunnetta siitä, että minun kuitenkaan tarvitsisi ostaa niitä.
On jotenkin todella vapauttava tunne tajuta, että tavaroita nähdessä tarpeita voi kyllä keksiä vaikka millä mitalla ja monet asiat voivat tuntua sellaisilta, että juuri tuotahan minä olen aina kaivannut, vaikka en ennen tiennytkään sen olemassaolosta aiemmin, mutta silti voida ohittaa tuo ajatus.
Yhtäkkiä tuntuu, että käytettävissä on aiempaa enemmän sekä rahaa että aikaa, kun aikaa ei kuluta kiertelemällä kaupoissa. Tuloni eivät ole suuret, mutta elämä tuntuu rikkaammalta kun tietää, ettei rahoja mene turhiin juttuihin, mikä taas sallii rahojen käyttämisen minulle tärkeämpiin asioihin. Tavallisesti tällaisia juttuja ovat matkat ja kokemukset, eli mielummin maksan sisäänpääsystä jonnekin kivaan paikkaan kuin ostan spontaanina päähänpistona vaatteen tai meikin, jota en loppujen lopuksi edes käytä kovin montaa kertaa ja jonka yhden käyttökerran hinnaksi tulee siksi yllättävän paljon.
Mistä löytää motivaatio shoppailusta luopumiseen?
Minusta suurin motivaatio löytyy, kun itseltään kysyy miksi. Jos itselleen ei ole selvillä, miksi shoppailua haluaa vähentää, ei se todennäköisesti onnistu. Sama pätee ihan mihin tahansa asiaan, mitä elämässä tekee. Motivaatio löytyy, kun itsellään on tarpeeksi vahva miksi. Minun oma miksi on ollut todella vahva, sillä minulle on selvää, että haluan vähentää tavaroita voidakseni muuttaa pieneen taloon, itse rakennettuun matkailuautoon tai jopa lähteä maailmalle vain reppu selässä.
Kun joskus mietin, haluanko enemmän noita asioita vai sitä yhtä tavaraa, on minulle itsestäänselvää, etten todellakaan valitsisi mielummin sitä tavaraa.
On helppoa ajatella, että noh, tämähän on vain yksi pieni tavara, mutta kun niin ajattelee tarpeeksi monesti, ei kyse olekaan enää vain yhdestä pienestä tavarasta, vaan juuri siitä tavaroiden röykkiöstä, jonka ne yksittäiset tavarat ovat kotiin pitkällä aikajänteellä muodostaneet.
Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on miksi
