Yksi varmoista syksyn merkeistä kosmetiikkamarkkinoilla ovat kosmetiikkakalenterit ja niiden ilmestyminen kauppoihin. Osa kosmetiikalla täytetyistä kalentereista tulee myyntiin vuosi vuodelta yhä aiemmin ja jotkut jopa niin aikaisin, ettei kesän edes tajua vielä loppuneen, kun kosmetiikkakalentereita alkaa jo pukata kauppojen hyllyille.

Tänä vuonna lokakuu vaikuttaa kuitenkin olevan niiden kulta-aikaa ja niin myymälöiden hyllyt kuin verkkokauppojenkin varastot on täytetty erilaisilla kosmetiikkakalentereilla.

Kosmetiikkakalenterit ovat jo usean vuoden olleet minulle yksi pahaita juttuja joulun odotuksessa. On ollut ihanaa valita, minkä joulukalenterin (tai monikossa mitkä joulukalenterit…) sinä vuonna hankkii ja sitten odottaa kieli pitkällä sen avaamista. Kosmetiikkakalenteri on tuntunut aina ihanalta ajatukselta, sillä se tuo tavalliseen arkeen niin ihanan pienen lisän – kukapa ei nauttisi kosmetiikkayllätyksestä kylmänä ja synkkänä talvipäivänä!

Olen tänä vuonna miettinyt erityisen paljon, mikä on se juttu, jonka olen kosmetiikkakalentereista saanut. Tiedän olleeni niistä innoissani, mutta tänä vuonna en vain halunnut pureksimatta ja maistelematta niellä ajatusta kosmetiikalla täytetyn kalenterin hankkimisesta koska se on ollut  niin kiva juttu joka vuosi.  

Kyllä, olen ollut joka vuosi kalentereistani todella innoissani. Ne ovat todellakin tuoneet piristystä arkeeni ja on ollut aivan ihanaa saada avata niiden luukkuja ja löytää luukkujen takaa kiinnostavia tuotteita sekä jopa sellaisia tuotteita, joita en olisi muuten tullut edes kokeilleeksi.

Juttuhan on kuitenkin niin, että joulukalenterin luukkujen avaaminen oli vähän kuin shoppailureissulle lähtö. Lähden hakemaan jotain tietämättä edes, mitä se voisi olla. Löydän sieltä kaupasta varmasti jotain sellaista, mitä en edes tiennyt tarvitsevani.

Usein näin on käynytkin. Menen kauppaan, törmään johonkin kiinnostavaan juttuun ja näen jo mielessäni, kuinka käytän sitä, joten kiikutan sen aivan innoissani kassalle. Se paras hetkihän on nimenomaan juuri se, kun ostaa tuotteen ja tietää, että kohta se on minun eikä suorastaan malta odottaa, että pääsee kotiin käyttämään ostostaan.

Usein hankinnanriemu kestää siihen asti, kun tosiaan pääsee kotiin ja voi kokeilla ostostaan. Toisinaan se voi jopa kestää vähän pidempään, mutta hyvin usein se laantuu todella nopeasti. Harvassa eivät myöskään ole ne kerrat, kun kaupasta innolla tehty hankinta on kotiutettu, mutta se voikin yllättäen seistä käyttämättömänä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia – joskus sitä tulee lopulta jopa luopuneiksi asioista, jotka on innolla hankkinut, mutta ei sitten koskaan käyttänyt.

Tajusin, että kosmetiikkakalenterit ovat usein olleet minulle kuin shoppailureissu. 

Olen ollut niistä aivan innoissani ja odottanut, että pääsen kurkkimaan niiden luukkuihin. Parhaita ovat olleet sellaiset päivät, joina olen saanut avata samaan aikaan useamman luukun oltuani poissa kotoa edellisen päivän. On ollut niin ihanaa ja piristävää avata joulukalenterin luukku ja saada sieltä jotain yllättävää.

Kosmetiikkakalenterin avaaminen on ollut ihana tapa joko aloittaa aamu positiivisissa merkeissä tai palkita itsensä illalla rankasta päivästä selvittyään. Koko päivä on heti tuntunut vähän paremmalta.

Kun olen avannut kosmetiikkakalentereitani, olen miettinyt, että tulipa kiinnostava tuote. Joskus se on vanha tuttu, jo hyväksi havaittu tuote, jota en ole vuosiin edes muistanut, välillä taas tuote, josta olen ollut hieman utelias ja toisinaan taas joku minulle aivan uusi tuote, jota en olisi ikinä tullut itse ostaneeksi, mutta jonka viehätys on ollut juuri siinä. Ajatella, minähän en olisi ikinä tullut ostaneeksi tätä tuotetta, mutta tämähän voi osoittautua vaikka kuinka täydelliseksi!

Kosmetiikalla täytetystä joulukalenterista on siis ollut iloa jokaisena vuonna. Kun sitten kuitenkin alan miettiä, mitä niille minua ilostuttaneille tuotteille on sen jälkeen tapahtunut, on lopputulos ollut minun kohdallani hyvin usein, etten ole sitten kuitenkaan syystä tai toisesta käyttäneeksi niitä.

Joitakin olen kokeillut kerran tai pari ja todennut, että ne eivät ole minun juttuni. Toisia en ole edes avannut, kun olen muuttanut ajatuksiani ja todennut, että jos en ole ennenkään tällaista tarvinnut, niin en kyllä nytkään. Jotkut taas ovat olleet niin kiinnostavia, että olen ehdottomasti halunnut säästää ne käyttääkseni ne sitten joskus. Koska ne eivät kuitenkaan ole tulleet varsinaiseen tarpeeseen, ovat ne voineet seistä jemmoissani pitkäänkin (tai seisovat siellä edelleen vuoden tai parin jälkeenkin).

Ehkä kysymys olikin siis siitä, etten oikeasti tarvinnut kosmetiikkakalenteria, vaan se oli vain ollut shoppailun kaltainen väline, joka täytti elämässäni tietyn tehtävän: antoi hetkellistä iloa arkeen.

Kun tajusin tämän, aloin miettiä, voisinko saada tänä vuonna tuon ilon jostain muualta. Päätin, että voisin, joten jätän kosmetiikkakalenterini tänä vuonna ostamatta.

Jollekin kosmetiikkakalenteri voi olla aivan ihana hankinta ja useat sen tuotteet tulevat varmasti käyttöön. Kaltaiselleni kosmetiikkahamsterille, joka on kosmetiikkakalenterien tyypillisiä asiakkaita se ei kuitenkaan ole sitä, sillä en ihan oikeasti tarvitse sen sisältöä. Paljastui kalenterista sitten lähes mitä tahansa, on minulla jo jotain muuta vastaavaa, minkä voisin käyttää pois. Käytännössä se on minulle siis täynnä turhaa ja ylimääräistä tavaraa.

Toinen syy olla hankkimatta kosmetiikkakalenteria oli, että se tulee itseasiassa melko kalliiksi – siitäkin huolimatta, että sen ideana on antaa ostajalle kosmetiikkaa kalenterin sisällön arvoa huomattavasti edullisemmalla hankintahinnalla. Kun nimittäin mietin, kuinka monta tuotetta kalenterista oikeasti jää käyttöön siksi, että nimenomaan haluan käyttää ne, jää kalenterin hinnan niiden kesken jakaessa yhden (tavallisesti matkakokoisen) tuotteen hinnaksi  melko paljon – varsinkin, kun olisin usein voinut jopa ihan hyvin olla hankkimatta sitä.

Nykyään minusta tuntuu, että käytän mielummin nuo rahat siihen, että ostan muutamia tuotteita, joita ihan oikeasti haluan ostaa ja joille on tarvetta. En tarvitse kahtakymmentäneljää tuotetta, vaan vain muutaman hyvän, täysin omiin tarpeisiini sopivan ja itse valitsemani tuotteen.

Joku toinen on tietysti eri tilanteessa ja nauttii siitä, että saa kosmetiikkakalenterin kautta kokeiltua uusia tuotteita. Tällaiselle tyypille lähes koko tai jopa koko kosmetiikkakalenterin sisältö on täyttä kultaa, sillä se päätyy käyttöön ja kokeilujen kautta voi löytyä uusia tuotteita, joita sitten hankkii. Olisin itsekin mielelläni tällainen käyttäjä (ja ehkä jonain tulevana vuonna olenkin!), mutta tällä hetkellä en ole tällainen.

Kolmas kalenterin hankintaa vastaan puhunut seikka oli ajatus siitä kaikesta turhasta roskasta, jota se usein sisälsi. En vain halunnut sitäkään.

Kun päätin, etten hankkisi tänä vuonna kosmetiikkakalenteria aloin tietysti heti myös miettiä, mitä se tarkoittaisi blogin osalta. En voisi esimerkiksi tehdä blogiin syväluotaavaa analyysia hankkimastani kalenterista, joka taatusti kiinnostaisi monia.

Ennen kaikkea kuitenkin mietin, tekisinkö kalenteriin tänäkin vuonna esittelyn erilaisista saatavilla olevista kosmetiikkakalentereista. Tiedän, että nuo postaukset ovat todella luettuja, mutta myös rehellisesti sanottuna todella tuottoisia, sillä kosmetiikkakalentereita halutaan ostaa ja niiden linkeillä saa usein vuoden parhaan rahapotin ja blogiliikenteen.

Mietin, mikä oli minulle tärkeintä. Jättäisinkö vain kaikessa hiljaisuudessa omat kosmetiikkakalenterini tänä vuonna ostamatta ja tekisin silti tapani mukaan koontipostauksen siitä, millaisia kalentereita muut voivat ostaa? Olisihan se hyvää ja ennen kaikkea toivottua sisältöä blogiin. Näin töiden loputtua myös kaikki tulot olisivat tietysti mieluisia ja blogin uuden osoitteen myötä myös kaikki lisäliikenne olisi kaivattua.

Sitten päätin kuitenkin, että en tee. Tottakai raha ja suurempi kävijämäärä ovat kivoja juttuja, mutta olisiko minulla hyvä fiilis saada komissioita siitä, että houkuttelen ihmisiä ostamaan joulukalentereita, joita muutkaan eivät välttämättä tarvitse? Olisinko iloinen niistä rahoista? En.

Jotta nyt ei välity väärää kuvaa tarkennan, että en sano, ettei kenenkään pitäisi ostaa kosmetiikkakalentereita. En missään nimessä sano niin. 

Se, mitä sanon on, että asiaa pohdittuani tajusin, ettei minulla itselläni ollut hyvää syytä hankkia kosmetiikkakalenteria tänä vuonna, joten koin, että minun oli parasta jättää se väliin. Haluankin vain haastaa muutkin miettimään, mikä on omalla kohdalla se ihan oikea ja perimmäisen syy, jonka vuoksi kosmetiikkakalenterin hankkisi. Sen syyn kun voi tietää vain itse.

Tuleeko kalenterin sisältö oikeasti käytettyä? Jos kalenterin tarkoitus on piristää arkea, voisiko sen piristyksen saada jostain muusta?

Haluankin vain saada kalenterin ostamista suunnittelevan tarkistamaan, mikä on se tehtävä, jota hoitamaan kalenterinsa hankkii. Jos en olisi itse pysähtynyt tekemään tätä, olisin varmasti ostanut tänäkin vuonna kosmetiikkakalenterin jo ihan vain siksi, että minähän teen niin joka vuosi. 

Tänä vuonna haastaan siis itseni myös järjestämään arkeni niin, etten tarvitse kosmetiikkakalenterin tuomaa hetkellistä innostuksenpiikkiä tai ainakin hankin sen fiiliksen jostakin muusta.

Tarvitsetteko te tänä vuonna kosmetiikkakalenteria?

Katso myös: Kaikki tämän vuoden kosmetiikkajoulukalenterit