Asetin itselleni yli vuosi sitten tavoitteen, että olisin saanut tavarani vähennettyä viime syksyyn mennessä niin, että ne olisivat mahtuneet helposti matkalaukkuun. Epärealistista ja mahdotonta, joten homma jäi.
Viimekuukausina olen kuitenkin ottanut tavoitteestani uudelleen kiinni, tällä kertaa realistisemmin. Vähennän kotini irtotavaroita (jälleen) seuraavaan syksyyn mennessä niin, että saan ne mahtumaan kahteen matkalaukkuun ja loput tavarani mahtuisivat töihin hyttiini.
Tavoite on edelleen haastava, mutta sen tuoma vapaus houkuttaa minua yhä suuresti. Ihannoin vähätavaraista simppeliä elämää juurikin sen tuoman vapauden vuoksi.
Ihannoin nimenomaan modernin yhteiskunnan minimalistisuutta, eli en kaipaa mummonmökkiin keskelle saarta ilman tavaroita, vaan nauttisin vaan pelkistetystä ja modernista, vähätavaraisesta kerrostalokodista keskellä kaupungin sykettä.
Lue myös: Kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun
Jokainen sieltä löytyvät tavara olisi tarpeellinen ja aktiivikäytössä oleva eikä missään olisi yhtäkään sekatavaralaatikkoa tai laatikollista ylimääräisiä jatkojohtoja, antennipiuhoja ja muuta sekalaista elektroniikkaa CD-levykasoista tai DVD-torneista puhumattakaan.
Tavoitteeseen pääseminen tuntuu haastavalta, sillä vaikka asunkin yksin pienessä alle 30 neliön yksiössä, tuntuu aina jostakin löytyvän läjä epämääräistä tavaraa joihin katsoessa mielen valtaa epätoivo: mitä ihmettä minä muka voin noille tehdä?
Noina hetkinä tekee mieli painaa kaapin ovi kiinni tai vaan sulkea laatikko. Yritän kuitenkin olla tekemättä tätä vaistomaista reaktiotani ja muistaa, että jokainen yksittäinen asunnostani ulos saamani esine on tärkeä. Purot syntyvät pienistä pisaroista ja joka ikinen vähennetty tavara merkitsee tässä projektissa paljon.
Noina hetkinä yritän muistaa, että sainhan minä tämänkin laatikoston tyhjennettyä tavaroistani.
Ja että tyhjeniväthänhän nämämäkin kaikki lipaston laatikot sitten lopulta.
Tästä kaapista puhumattakaan.
Ja sen ispiroimana se kauhulla katsottu kaapinhylly voikin sitten tyhjentyä tunnissa niin, että jäljelle jää vain töihin lopulta päätyvä pöytätuuletin ja laatikollinen vaihtolamppuja.
Matkaa tavoitteeseen on vielä jäljellä paljon, mutta niin on onneksi aikaakin. Ja kun vaan jaksan pitää mielessäni, että joka ikinen pienikin asunnostani poistettu esine tai tavara vie minua kohti tavoitettani, olen matkalla kohti maaliviivaa.