*Sis. mainoslinkkejä
Kuten varsinkin Instagram Stories -tarinoitani seuranneet tietävät, olen ollut viimeiset parisen kuukautta aivan totaalisen hurmaantunut erilaisista äänikirjoista. Kerroin blogissakin elokuussa, että pidän eniten elämäkerroista, mutta nykyään olen siirtynyt etupäässä oman mielen hyvinvointia lisäävien kirjojen pariin.
Minua naurattaakin nyt jopa hieman, etten ole ennen tajunnut, kuinka paljon niiden avulla voi muuttaa itseään ja vaikuttaa siihen, millainen tyyppi on.
Olen aiemmin ollut jotenkin ihan täysin jumissa sen ajatuksen kanssa, että “minä nyt olen tällainen tyyppi, tykätkää tai älkää” ja on ollut aivan mullistavaa tajuta, että siinä missä itsensä hyväksyminen on toki älyttömän tärkeää, on myös hyvä ja täysin mahdollista tunnistaa niitä oman mielensä heikkouksia ja yrittää kehittää niitä, jotta voi muuttua mukavammaksi tyypiksi – niin itseään kuin muitakin kohtaan.
Käytän äänikirjojen kuunteluun (ja välillä e-kirjojen lukemiseen) erilaisia sovelluksia ja lukulistalleni on kasautunut jo valtava määrä äärettömän kiinnostavia kirjoja.
Yksi näistä viimeaikoina kuuntelemistani kirjoista on ollut *Liisa Uusitalo-Arolan Uuvuksissa, jota ryhdyin aluksi kuuntelemaan vain puoliksi tosissani.
Olin ensin kuunnellut aivan loistavia ajatuksia minulle antaneen *Saku Tuomisen Hyvä elämä -kirjan, siirtynyt siitä uteliaana Sanna Aulankosken ja Maaret Lindahlin erittäin mielenkiintoiseen *Voimat takaisin -kirjaan ja sen innoittamana sitten aloin kuunnella tätä kirjaa ajatellen, että “no katsotaan nyt tämäkin kortti, ehkä tästä saa jotain uusia ajatuksia”.
Jestas, kuinka paljon niitä uusia ajatuksia saikaan! Tämä kirja havahdutti minut tajuamaan, kuinka uupunut olinkaan ollut työelämässä ollessani siitäkin huolimatta, että koin välillä täysin vastakkaisia tuntemuksia.
Itseasiassa kirja antoi yhdeksi varoitusmerkiksi juuri sen ristiriitaiselta kuulostavan olotilan, jossa ihminen tuntee jaksavansa ällistyttävän hyvin ja voi saada tavattoman paljon aikaan siitäkin huolimatta, että tuntee itsensä ilottomaksi sekä saattaa itsekin ihmetellä, millainen supernainen itsestään onkaan tullut.
Juuri tuoltahan minusta usein tuntui! En todellakaan aina nauttinut ja iloinnut kaikesta, mutta tuntui hyvältä, kun niin moni aina mainitsi, että olet niin aikaansaava. En todellakaan kokenut olevani sitä ja tunsin jopa pientä huijarisyndroomaa, mutta hitto, kai minä sitten olen aikaansaava kun teen vähän kaikkea, eikä minua todellakaan väsytä!
Tosiasiassa samalla kyllä tuntui, etten tehnyt enää oikein mitään hyvin, vaan vähän kaikkea vain hieman sinnepäin ja satuin nyt vain olemaan monessa mukana ja pitämään siitä vähän meteliä, mikä vaikutti ehkä muille siltä, että sain aikaan kokoajan paljon.
Tunnistin itsestäni niin monta kirjassa mainittua, uupumuksesta viestivää varoitusmerkkiä ja monet niistä kolahtivat ihan kirjaimellisesti hyvinkin pelottavalla tavalla.
Kaikilla uupumus ei kuulemma kehity samassa oireilujärjestyksessä eikä oireiden kirjo tai yhdistelmä ole sama, mutta oli mielenkiintoista tunnistaa niistä itsensä esimerkiksi siinä, kuinka tekeminen oli muuttunut suorittamiseksi, itsestään ei saanut enää parasta irti, luovuus alkoi kuihtua, ahdisti, oli hieman vaikeaa keskittyä vain yhteen asiaan ja negatiivisuus lisääntyi – varsinkin noista jälkimmäisin oli minulla todella ilmeistä.
Varoitusmerkkien joukossa mainittiin myös klassisesti se, kuinka työ tuottaa mielessä jatkuvaa ristiriitaa ja saa toistuvasti pohtimaan, lähtisikö siitä vai jäisikö siihen.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet minulla niin täynnä tuota pohdintaa, että kun juuri ennen irtisanoutumistani kerroin aikeistani lähimmille kollegoilleni, eivät he edes uskoneet minun oikeasti tekevän sitä, sillä olin nostanut aiheen esiin jo niin monesti – välillä leikilläni, usein ihan tosissaan kuitenkin. Kunhan nyt vain taas puhuu lämpimikseen kun sitä ärsyttää.
“Mielesi palaa kerta toisensa jälkeen elämänmuutossuunnitelmiin ja suoranaisiin pakofantasioihin. Reppureissaajaksi Aasiaan vaiko omavaraiseläjäksi Pohjois-Karjalaan? Voi kun tulisi edes jokin kivuton ja vaaraton tauti, että pääsisi sairauslomalle!” – Uuvuksissa, Liisa Uusitalo-Arola
Kirjaa kuunnellessa teki välillä mieli vain painaa pää piiloon tyynyn alle, kun tuttujen juttujen kuuleminen kuumotti poskia niin paljon. Blogiani lukeneet tietävät esimerkiksi tasan tarkkaan, että elämäni on ollut viimeiset vuodet yhtä pakofantasiaa.
Olen jopa kirjaimellisesti viime joulukuussa lanseerannut blogissani “Pako Ruotsista” -projektin, päättänyt lähteä reppureissaamaan Aasiaan ja jos nyt en sentään ole halunnut omavaraiseläjäksi Pohjois-Karjalaan, niin ainakin muuttaa pieneen taloon tai jopa pakettiautoon elämään.
Olisiko joku psykologi voinut vilkaista blogiani näiden vuosien varrella ja vinkata minulle asiasta? Ei sillä, että olisin kaikessa tohinassa väitettä uupumisesta täysin uskonut, sillä enhän minä suoranaisesti tuntenut itseäni uupuneeksi, mutta ehkä ajatuksen siemenen olisi voinut silti laittaa mielessäni itämään.
Muistan vieläkin, kun joskus viime talvena näin unta, että istuin lentokoneessa, joka kaapattiin ja minut otettiin panttivangiksi ja mietin vain unessani, että onpas ihanaa, kun ei tarvitse mennä töihin ja kyllä ne siellä töissä varmasti nyt ymmärtävät, etten ole tavoitettavissa – toivottavasti ainakin. Muistan myös, että häämatkallani olin eniten innoissani siitä, että lento olisi pitkä ja saisin vetäytyä sen ajaksi täysin tavoittamattomiin.
Tämä silmiäni avannut kirja oli täynnä mielenkiintoista pohdintaa liittyen uupumukseen ja siihen, kuinka uupumus itsessään ei yllättävää kyllä ole Suomessa sairaus eikä se siksi oikeuta esimerkiksi sairauslomaan kuten esimerkiksi masennus.
Kirja myös summasi hyvin toisiinsa usein sekoitettavan uupumuksen ja masennuksen (tai ahdistuksen) eroja eli mm. sitä, kuinka masennuksen väsyttämää ihmistä pitäisi nimenomaan kannustaa tekemään asioita ja menemään vaikka kävelylle, mutta uupunutta ihmistä tulisi puolestaan kehottaa juuri olemaan tekemättä mitään, sillä hän on jo tehnyt aivan tarpeeksi.
Moni uupunut saakin kuulemma usein jopa hieman virheellisen diagnoosin lääkäriin väsyneenä hakeutuessaan, kun lääkäri tietää, että ihminen tarvitsee lepoa, mutta pelkällä uupumuksella ei saa Suomessa sairauslomaa.
Meillä Ruotsissa ollaan tässä asiassa onneksi hieman edellä, sillä meillä uupumus on sairauslomaan oikeuttava oireyhtymä (utmattningssyndrom). Suomessa kun vain ajatellaan vielä toistaiseksi, että lähtökohtaisesti työtä pitäisi vain muokata työntekijälle sopivammaksi, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Halusin kirjoittaa tästä aiheesta ja kirjasta blogiini, sillä uskon, että tämän kirjan lukemisesta (tai kuuntelemisesta) voi olla monelle paljon apua tilannetta korjaavassa tai jopa ennaltaehkäisevässä mielessä.
Suosittelenkin tätä kirjaa jokaiselle, jota ehkä vain vähän väsyttää työssä tai joka kokee oikeasti olevansa todella uupunut.
Kirja antaa hyviä ajatuksia ja vinkkejä oman jaksamisen tueksi ja voi auttaa monia myös ehkäisemään jo orastavaa uupumusta. Kirjassa on myös oma osansa uupumuksesta toipumiseen ja apua siihen.
Kirjassa oli mukana myös hyviä harjoitteita, joista voi olla apua monille oman mielensä ja työtilanteensa kanssa painivalle.
Lue myös: Kaksi loistavaa kirjaa uupuneille ja stressaantuneille
Minulla on itselläni tällä hetkellä todella hyvä olla, sillä olen työt lopetettuani saanut levätä, tehdä asioita, joista nautin ja suunnittelen (sekä välillä myös olen suunnittelematta) tulevaisuutta omilla ehdoillani.
Kirja auttoi minua kuitenkin loistavasti tunnistamaan niitä omia mieleni heikkouksia, joiden vuoksi minulla voi olla taipumusta ajaa itseni uupumukseen toistekin.
Sainkin kirjan myötä todella paljon hyviä ideoita siihen, millaisia asioita minun kannattaa itsessäni lähteä kehittämään ja millaisiin juttuihin minun kannattaa kiinnittää huomiota, jotta voin itse paremmin ja jotta olen mukavampaa seuraa niin privaatisti kuin myös työelämässäkin.
Jatkan tämän kirjan parista siis lukulistani muihin kirjoihin ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitkä niistä tuovat vastaavia ahaa-elämyksiä ja mihin suuntaan ne puolestaan mieltäni johdattavat.
Samalla mietin jälkiviisaana, kuinka hyvää minulle olisi jo aikoja sitten tehnyt katsella vähän vähemmän suoratoistopalveluja sekä YouTube-videoita ja kuunnella niiden sijaan tämänkaltaisia kirjoja…
Uuvuksissa-kirjan voi *ostaa nidottuna Adlibris-verkkokaupasta.
Kirja löytyy myös sekä äänikirjana että e-kirjana *BookBeatista, jota voit kokeilla ilmaiseksi 45 päivän ajan tämän linkin kautta.
Lue myös: Kun uupumuksesta tuleekin sairaus
