Olen aivan äärimmäisen kaavoihin kangistunut ihminen mitä tulee luomivärien käyttöön nykyään. Tai no, harvemmin minun yhteydessäni voidaan edes puhua väreistä, sillä yhä useammin silmämeikkini on tavallisessa arjessa mahdollisimman neutraali: vaaleaa kultaan taittavaa beessiä koko luomelle ja harmahtavan ruskeaa varjostuksiin.
That’s it.
Siksi aloinkin kokea pientä paniikkia tajutessani tämänhetkisen lempparipalettini vaalean sävyn olevan lopuillaan. Ei siinä mitään, kyllähän noita vaaleita vastaavia riittää, mutta kun olen ehdottomasti ”kaikki samasta paletista kätevästi kerralla” -ihminen ja minulle on aivan vieras ajatus nykyään, että arkimeikissäni jaksaisin alkaa poimia sävyjä eri paleteista. Tahdon kätevyyttä.
En tiedä, miksi ajatus erillisistä värinapeista ja -paleteista arkena tuntuu jotenkin vaan niin haastavalta. Juhlaan ja erityiseen menoon se kyllä sopii, mutta arkena tahdon yleensä kaiken tapahtuvan mahdollisimman nopeasti ja varmasti.
IsaDoralta joskus aikoinaan saamassani luomiväritriossa 81 Cool Browns oli paitsi täydellinen vaalea kultabeigen sävy myös täydellinen ihan hitusen lilahtava harmaanruskea enkä nyt tiedä, kykenenkö vaan siirtymään kokonaan elmässäni eteenpäin ja alkamaan kuluttaa jotain muuta palettiani. Olin kuitenkin naimisissa tämän yksilön kanssa viimekuukaudet niin tiiviisti, etten noin vaan osaa hypätä vieraille rasioille!
Vai tekisikö minullekin toisaalta vaan hyvää olla vähän vähemmän kaavoihin kangistunut ja vaan lähteä reippaasti leikkimään väreillä ja käyttämään arkenakin jotain värikkäämpää luomiväriä? Vai pitäisikö minun vaan oppia tanssimaan paletista toiseen yhtä meikkiä tehdessäni?
Miten minusta on tullut näin tylsä ja koska se tapahtui?
Onko joku muukin ”kaikki samasta paletista” -ihmisiä?