Postasin vähän aikaa sitten aiemmassa Inside the Industry -sarjan postauksessa siitä, missä menee kosmetiikkatuotteen ja lääkeen ero ja lopputulos oli, että kosmetiikkatuote voi luvata vaikutuksia vain epidermiksessä, kun taas lääketuote voi luvata niitä myös syvemmällä sekä vaikuttaa muuallakin kuin vain siinä kohdassa, jolla tuotetta on käytetty.
Kosmetiikkatuote ei myöskään voi hoitaa vaikkapa hilseilyä tai aknea, mutta se voi tuoda helpotusta niiden ilmenemisoireisiin. Kosmetiikka ei siis voi parantaa ihosairautta kuten lääkevoide voi.
Eikö kuitenkin olisi helppoa, että jos kerran saadaan kehitettyä joka taatusti tehokas tuotekoostumus tai ainesosa, niin miksei siitä voisi sitten vain tehdä lääketuotetta ja myydä sitä sen kautta? Kyllä moni varmasti ostaisi jos se kerran olisi tehokas ja oikeasti vaikuttaisi. Myydäänhän apteekeissa vaikka mitä reseptivaipaita lääkkeitä.
Kuulostaa helpolta, mutta ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole.
”Kymmenen vuotta tutkimustyötä ja seitsemän patenttia”, kuuluu ison kosmetiikkajätin mainoslause tuotteen takaa. Kuulostaa mahtipontiselta, uskooko näitä joku?
Kyllä se ihan tosi voi olla totta.
Isoilla L’oréalin, Unileverin ja P&G:n kaltaisilla markkinajäteillä on rahaa ja resursseja pitää yllä jatkuvaa tuotekehittelyä ja tutkimusta.
Nämä tiimit työskentelevät jatkuvasti löytääkseen uusia aktiiviaineita ja koostaakseen niistä tuotteita, joita sitten kannattaa testitulosten perusteella laittaa markkinoille.
Yllä oleva kuva on lainattu lääketehdas Bayerin sivuilta. Käytännössä siinä kerrotaan, kuinka kehitysprosessi alkaa ensin muutaman vuoden kestävällä tuhansien raaka-aineiden kartoituksella, joista sitten löydetään ne parisataa oikeasti hyvää ideaa. Sama pätee niin kosmetiikka- kuin lääketeollisuudessakin.
Tämän jälkeen noille aineille täytyy tehdä testejä. Kosmetiikkaa ei voi enää testata eläimillä kuten lääkkeitä voi ja jotkut testitulokset perustuvat korvaaviin menetelmiin kuten L’Oréalin kehittämään keinoihoon tai ihan vaan molekyylien teoreettiseen vertailuun, sillä ihan kaikille testeille ei ole olemassa korvaavia testejä.
Lääkeaineet on kuitenkin testattava aina kunnolla, sillä ne vaikuttavat syvemmälle ja on välttämätöntä tietää, millaista haittaa ne voivat aiheuttaa muuallakin kehossa kuin vain siellä, mihin tuotetta on käytetty.
Kun noiden parinsadan aineen vaikutukset on saatu erilaisten testien avulla selviteltyä, on jäljellä enää muutama aine, joista on tehty tuotteita ja jotka sitten testataan.
Kosmetiikkatuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että nyt käsillä täytyisi olla turvallisia raaka-aineita, joista voidaan lähteä formuloimaan toimivia koostumuksia ja selvittelemään, millainen vaikkapa voidepohja jonkun aktiiviaineen kannalta on paras ja millaiseen pakkaukseen tuote kannattaisi pakata.
Lääketieteessä tämä voi tarkoittaa testaamista laboratoriossa, eläimillä ja ihmisillä, kosmetiikkateollisuudessa labrassa, ihmisillä ja erilaisissa paneeleissa.
Jotta uudella tehoaineella varustetun tuotteen saa tähän pisteeseen, on siinä voinut jo oikeasti mennä vuosia. Testituloksetkaan eivät synny noin vaan ja joidenkin vaikutuksia täytyy odottaa pitkäänkin.
Paitsi että tuote on testattu turvalliseksi, stabiiliksi ja toimivaksi täytyy se myös testautta kuluttajapaneeleilla. Kun tähän pisteeseen kuitenkin ollaan useita nollia sisältävien rahalukujen avustuksella lopulta tultu, on kosmetiikkatuote valmiina lanseerattavaksi markkinoille.
Nyt on se hetki, kun kahdeksan vuoden testitulokset voi vihdoinkin laittaa kuluttajien nähtäville ja koettaville!
Lääketuotteen prosessi ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä tuotetta täytyy vielä arvioida ja sille täytyy saada hyväksyntä, vaikutetaanhan sillä ihmisen terveyteen ja kohdistetaanhan se sellaisille kehon osille, joille käytettynä sillä voi olla jopa vaarallisestkin vaikutukset, mikäli sitä ei ole tutkittu kunnolla. Tämän vuoksi sitä täytyy tutkia vielä hieman lisää ennen kuin sen voi tuoda markkinoille.
Uuden lääkeaineen lanseeraaminen voi Bayerin mukaan olla noin kaksitoistavuotinen projekti ja maksaa aivan tolkuttomasti. Kosmetiikkafirmojen ei yksinkertaisesti ole kannattavaa ryhtyä siihen, sillä on erittäin epätodennäköistä, että he saisivat koskaan rahojaan takaisin.
Siinä syy siihen, miksei vaikkapa ripsiä kasvattaneesta seerumista noin vain tehty lääkeainetta ja alettu sitten myymään sitä lääkkeenä, vaan koostumusta jouduttiin uudelleenformuloimaan, jotta sitä saisi myydä markkinoilla kosmetiikkatuotteena.
