Menen naimisiin kuukauden kuluttua ja minulta on kyselty siihen liittyen muutamia postauksia. En ole tyyppi, jota kiinnostaisi yhtään pohtia täällä (tai missään muualla ylipäätään…) morsiuskimpun kukkien sävyä ja asettelua tai kutsukorttien fonttia ja yksityiskohtia, mutta on muutamia aiheita, joista postaan ihan mielelläni kun useampi kerran on ilmaissut niihin kiinnostuksensa.

(Täältä löytyy aiempi postakseni häiden järjestelyyn liittyvistä fiiliksistäni.)

Yksi aihe on tietysti vihkisormukseni, sillä maailman ihanimman ja minulle parhaiten sopivimman aviomiehen ohella se on niitä konkreettisimpia juttuja, joita häistä ihan kirjaimellisesti jää käteen.

Menimme Ruotsalaisen kanssa kihloihin parin vuoden seurustelun jälkeen noin vuosi sitten ja valitsin silloin kihlasormuksekseni Tokion matkallamme siron kultaisen sormuksen, joka tuntui heti sen nähdessäni täysin minulta. Tykkään minimalistisista jutuista, mutta pieni naisellinen bling bling on aina ihanaa.

Sormusta koristikin joukko pieniä timantteja ja sen  katselu saa minut aina edelleen hyvälle mielelle sirojen kivien säihkyessä.

Kihlasormukseni on keltakultaa, mutta vihkisormusta valitessani minulle oli selvää, etten tahtoisi sen olevan sormus, jota käyttäisin yhtäaikaa kihlasormukseni kanssa. Minulla ei ole erityistä fiksaatiota joko kullan tai hopean sävyisiin koruihin ja molemmat niistä sopivat minulle, joten ajattelin ovelasti valita vihkisormuksekseni valkokultaisen sormuksen, jotta voin vaihdella halutessani sormusten välillä aina tilanteen, asujeni ja muiden asusteideni yksityiskohtien mukaan. En myös tykkää ajatuksesta, että käyttäisin kahta sormusta yhtäaikaa, sillä tykkään enemmän minimalistisen simppelistä yhden sormuksen lookista.

En ollut varsinaisesti miettinyt vihkisormusasiaa ihan kauheasti etukäteen ja reilu kuukausi sitten tajusin yhtäkkiä, että asian eteen tulisi varmaankin jo tehdä jotain, sillä joitakin sormuksia voi joutua odottamaan parikin kuukautta niiden valmistajalta (näin oli esimerkiksi mieheni kihla- ja vihkisormuksen virkaa toimittavassa Georg Jensenin sormuksessa).

Loppujen lopuksi sormuksen ostaminen oli kuitenkin mielettömän helppoa. Olin joskus bongannut jostakin some-virrasta kivalta näyttävän sormuksen ja oppinut sen mallia kutsuttavan halo-sormukseksi (keskellä olevaa kiveä ympäröi joukko pienempiä kiviä), joten ajatukseni tulevasta sormuksesta olivat jossain määrin selvillä. Jostain syystä myös kulmikas muoto viehätti pyöreää enemmän, joten ratkaisevaa oli vain löytää sormus, joka olisi tarpeeksi siro makuuni.

Menimme miehen kanssa erään työpäiväni jälkeen kaupungille, osoitin heti ensimmäisessä liikkeessä välittömästi sormusta, jollaisen sanoin olevani juuri sellainen mitä voisin kuvitella käyttäväni, mutta koska liikkeen myyjä oli varattu ja kyseessä oli ensimmäinen näkemäni sormus ajattelin, ettei se varmasti olisi ”se oikea” ja että minun pitäisi katsella myös muita sormuksia.

Lähdimme liikkeestä kokeilematta sormusta, kurkimme sen jälkeen läpi NK-tavaratalon sormusosaston ja kävelimme toiseen saman ketjun myymälään, jossa olin nähnyt jo aiemmin ihastelemani sormuksen. Tällä kertaa mies pakotti minut jonottamaan vuoroani voidakseni kokeilla sormusta, johon jo toistamiseen kiinnitin huomioni ja kun asetin sen sormeeni, tuntui se heti täydelliseltä. Muodon vuoksi sovitin vielä naapuriliikkeessä ja samassa liikkeessä kahta muuta samankaltaista sormusta, mutta ensimmäinen kokeilemani sormus oli heti voittaja.

Sormus oli täysin minua. Se oli samalla tavalla siro kuin aiempikin sormukseni, mutta koska se oli vihkisormus halusin, että siinä olisi kuitenkin hieman enemmän näyttävyyttä kuin kihlasormuksessani maltillisessa mittakaavassa kuitenkin pysyteltynä.

Toki minua hieman nauratti, sillä olin sanonut kaikille sormusaikeistani etukäteen kyselleille, että haluan jotain hyvin simppeliä ja minimalistista ja lopputuloksena oli sitten 37 timantilla varustettu yksilö, joka kuulosti ehkä hieman muulta kuin simppeliltä ja minimalistisen yksinkertaiselta, vaikka minusta varsin hillitty silti tosiasiassa ja livenä nähtynä onkin.

Koko sormusshoppailun helppous suorastaan nauratti ja mies varsinkin oli siitä hyvin yllättynyt, sillä hän oli varautunut paljon vaikeampaan shoppailureissuun ja sen mahdollisiin useisiin jatko-osiin tietäessään, etten ollut varsinaisesti suunnitellut sormuksen valintaa yhtään ja lähdin liikkeelle vain sillä ajatuksella, että kohdatessani sen oikean tietäisin kyllä, että se on siinä.

(Sattumalta kävelimme sormusshoppailun jälkeen vielä spontaanisti sisään erääseen miesten pukuja myyvään liikkeeseen, jossa mies kokeili yhtä pukua, joka osoittautui heti täydelliseksi valinnaksi sekin, joten hänen kerrankin aivan loistavasti istuva pukunsakin löytyi heti samalla reissulla hyvin vaivatta.)

Nyt vain odotan innolla, että pääsen vihdoin noin kuukauden kuluttua käyttämään sormustani, joka on tietysti minusta maailman täydellisin sormus omaan käteeni. Vaikka ajatuksena olikin, että voisin vaihdella tämän ja kullanvärisen sormukseni välillä aina tarvittaessa veikkaan, että varsinkin parit ensimmäiset kuukaudet tämä vihkisormus tulee olemaan kuin liimaantuneena sormeeni…

Onko jollakin muulla tiedossa häitä tänä vuonna? Millainen sormus teille tulee?