Inside the Industry 28: Kuinka kosmetiikkatuotteen pakkaus valitaan?

En ollut koskaan ennen pakkausteknologian opintojani oikeastaan sen suuremmin käyttänyt aikaani miettiäkseni, miksi mikäkin kosmetiikkatuote oli pakattu juuri niinkuin se oli pakattu.

Olin mielessäni lähinnä miettinyt pikaisesti pakkausvalinnan johtuvan brändäyksestä, tuotteen käytöstä ja yleisistä tavoista. Maailmani oli siis tuon pohdinnan suhteen ollut melko suppea ennen kuin opintojen myötä tajusin, mitä kaikkia moninaisia asioita kosmetiikkatuotteen pakkausta valitessa olikaan otettava huomioon.

Otetaan esimerkiksi vaikka, että kosmetiikkatuotteita myyvä firma tahtoisi päättää  vartalovoiteelleen tuotepakkauksen. Laita muovituubiin ja paina siihen tekstit ja that’s it, eikö vaan?

Muovituubeissahan ne usein ovat ja niitä on helppoa käyttää, joten antaa mennä vaan. Niin minä ainakin ajattelin ennen asiaa sen kummemmin miettimättä.

Mikä on pakkauksen funktio ja miltä sen täytyy tuotetta suojata?

Kun hommaa lähtee laittamaan liikkeelle, täytyy pohdinta ensin aloittaa siitä, että miettii valmiin pakkauksen täyttävän ne kaikki pakkaukselle tarkoitetut tehtävät, joista postasin blogissa aiemmin.

Kosmetiikkatuotteen pakkauksen täytyy siis suojata tuotetta, säilöä se, pitää tuotteen mahdolliset osat kasassa, tehdä tuotteesta tunnistettava, saada tuotteen käytöstä käytännöllistä ja houkutella vielä ihmisiä ostamaankin se.

Sitten täytyy miettiä, että miltä kaikelta pakkauksen täytyy oikeastaan suojata. Millaisiin olosuhteisiin tuote joutuu elinaikanaan eli kun sitä kuljetetaan, varastoidaan, myydään ja käytetään?

Kuinka pakkauksen täytyy suojata tuotetta kuljetuksen ja varastoinnin tärähdyksiltä, värinältä, pieneltä puristukselta sekä elinkaaren aikana kohdatuilta vaihtelevilta lämpötiloilta ja ilmankosteudelta, valolta, lialta, pölyltä, tuholaisilta sekä lopuksi vielä ihmisiltä niin, ettei sitä kaupassa availla tuotetta haittaavalla tavalla tai ettei sitä kopioida?

Myös tästä aiheesta löytyy blogistani vanha postaus.

Kun nuo asiat on käsitellyt, alkaa sitten todellinen pohdinta.

Missä budjetissa liikutaan?

Kuvitteellinen brändi voi vaikkapa olla yleistasoltaan keskihintaista hieman hintavampi, eli pakkaus saisi ehkä olla hieman tavallista perusniveaa fiinimpi.

Miten olisi siis, jos tuote pakattaisiin kauniiseen lasipulloon?

Lasi voi kuitenkin tulla yllättävän hintavaksi, sillä se painaa muovia enemmän ja siksi sen kuljetuskustannuksetkin tulevat kevyttä muovia kalliimmiksi.

Muovi antaa myös enemmän muotoilumahdollisuuksia kuin lasi ja mikäli kyseessä ei ole ihan suunnattomissa määrin myytävä tuote, voi olla, että persoonallisemman lasipullon valmistus voisi tulla melkoisen hintavaksi, kuten tässä aiemmassa hajuvesipulloihin liittyneessä postauksessani kerroin.

Olisiko se muovi sittenkin yhä paras vaihtoehto tämän tuotteen pakkaukselle?

Kuka tuotetta käyttää, miten ja missä? Minkä kokoinen pakkauksesta tehdään?

Halutaanko tuotteesta kätevästi pöydällä seisova pumppupullollinen tai tavallisella läppäkorkilla varustettu vartalovoide vai tuubista ulospuristettava tuote? Kaikki nämä syntyvät muovista, mutta muovilaatujakin on erilaisia.

Ehkä ihminen, joka tahtoo sijoittaa keskimääräistä enemmän vartalovoiteeseensa tahtoisi sen olevan ulkoisesti myös jotenkin tavallista markettituubia ylellisempi?

Vai onko tuotteen koostumus sen verran jämäkkää, että se oikeastaan vaatii avoimen purkin, josta sitä kaavitaan sormin ulos? Ja koska kyseessä on vartalovoide, voisi se ehkä olla sellainen keskikokoinen 200 millilitran pakkaus?

Onko riskinä, että tuote hajoaa helposti jossakin yhteydessä tai jollakin tavalla?

Moni käyttää vartalovoidetta suihkun jälkeen kaakeloidussa kylpyhuoneessa. Onkin yleinen ajatus, että lasipakkaukset voivat näissä olosuhteissa olla melkoisen riskialttiita tuotteita rasvaisista käsistä tai kosteilta kylppärintasoilta lipeämisensä vuoksi.

Muovi taitaakin siis tosiaan olla edelleen se turvallisin vaihtoehto.

Toisaalta taas läppäkorkkia valitessa täytyy muistaa huomioida, että korkki kestää useita kymmeniä avaamisia ja sulkemisia haurastumatta. Itse pakkaus voisi ehkä kuitenkin edelleen olla jotain muuta kuin pehmeää muovituubia ylellisempi?

Tuotteen kootumus

Onko tuotteessa joku ainesosa, joka on vaikkapa erityisen herkkä valolle tai saattaa helposti reagoida muovin kanssa?

Mitäs jos muovin ja tuotteen yhdistelmä saa joko tuotteen itsensä tärkeitä aineita imeytymään muoviin heikentäen sitten tuotteen stabiiliutta, kuten aiemmassa postauksessani mainitsin olevan mahdollista? Mitäs jos tuote itsessään heikentää muovin laatua haurastuttaen pakkausta?

Tai onko tuote sittenkin sellainen, että se on pakattava reagoimattomaan lasipulloon, joka on väriltään tuotteen ainesosia UV-valoltakin tehokkaasti suojaava (kuten tässä aiemmassa postauksessa kerroin)?

Mitä täytyy priorisoida? Tuotteen koostumuksen säilymistä hyvänä mahdollisimman pitkään vai sitä, että pakkaus on mahdollisimman turvallinen kuluttajalle ja halpa kuljettaa ja säilyttää?

Onko pakkaus helppoa täyttää ja kuljettaa?

On myös tärkeää pohtia kokonaisuutta tuotantoprosessinkin näkökulmasta ja huomioida muutkin tilanteet kuin vain ne, joissa kuluttaja käyttää tuotetta.

Pysyykö pakkaus pystyssä tuotantolinjastossa helposti ja onko samanlaisia pakkauksia helppoa pakata yhteen kuljetusta ja säilytystä varten?

Pysyisikö lasipullo jämäkämmin pystyssä kuin muovinen, mutta täytyisikö lasia sitten suojata kuljetuksessa enemmän, jolloin se tulisi kalliimmaksi?

 Mikä on se aika, jonka pakkauksen on tuotetta suojattava?

Niin, tuotteen täytyy kuitenkin pysyä mahdollisimman pitkään käytettävänäkin. On siis tärkeää huolehtia, että pakkaus suojaa tuotetta niin pitkään.

Työkaverini kertoi minulle erään tunnetun kosmetiikkamerkin muovipurkkiin pakatusta ja täysin korkkaamattomasta, noin kymmenen vuotta vanhasta kasvovoiteesta, jonka hän löysi kotoaan ja avasi uteliaisuuttaan.

Muovikannen alla ja oli sinettinä ohut alumiinikalvo ja kun hän veti sen syrjään oli yllätys suuri: purkin pohjalla oli reilu herneen kokoinen nokare ”jotain”.

Muovilaadut päästävät jossain määrin läpi kosteutta ja kaasuja, joten vaikka tuote säilyy tiiviisti esimerkiksi sen oletetun nelivuotisen elinkaarensa ajan, ei se enää sen jälkeen välttämättä ole niin hyvässä kunnossa kuin kuluttaja voisi luulla miettiessään, että pakkaushan on ollut kokoajan täysin avaamaton.

Eri muovilaadut läpäisevät kosteutta ja kaasuja eri tavalla ja erot voivat olla suuria ja yllättäviäkin välillä.

Onko tuotteessa tuoksua?

Myös se, onko tuotteessa tuoksua voi vaikuttaa tuotepakkauksen valintaan monelta kannalta. Tarvitseeko esimerkiksi pitää huolta siitä, ettei tuoksu haihdu tuotteesta?

Entäpä voiko joku tuotteen tuoksuainesosa olla yllättävän reagoiva pakkausmateriaalien kanssa tai onko muuten vaan pelkona, että jos pakkaus ei ole tarpeeksi ilmatiivis, haihtuu tuoksu liikaa?

Kunnollisella kannella varustettu lasipurkki voi pitää ylellisen tuoksun sisällään huomattavasti muovipulloa paremmin, mutta mitäs tällä kertaa priorisoidaan?

Kuinka vastaavat tuotteet perinteisesti on pakattu?

On myös tärkeää miettiä, onko tuotteen pakkausmuoto se, joka auttaa kuluttajia tunnistamaan sen tutuksi ja tietyntyyppiseksi tuotteeksi vai kannattaako kenties olla tässä asiassa täysin omaperäinen?

Nyt on trendikästä pakata tuotteita kevyisiin muovipussukoihin, joissa kerrostetut muovilaadut saavat lopputuloksen pysymään hyvänä pitkään, mutta vaikka se olisi kevyttä ja suojaisi tuotetta, niin olisiko se hyvä vaihtoehto tässä tapauksessa?

Uusi tietyntyyppinen pakkausmuoto voisi olla tuotteen säilyvyyden ja näkyvyyden kannalta loistava, mutta löytäisivätkö kaikki tuotteen sitten kuitenkaan niin helposti hyllyltä? Pakkauksen täytyisi kuitenkin kyetä myymään itsensä ilman myyjääkin.

Tuotteen ulkonäkö

Näyttääkö vartalovoide itsessään niin houkuttelevalta, että pakkauksen tahtoo näyttävän tuotteen koostumustakin? Onko vartalovoide niin herkullisen vaaleanpunertavan vaahtomainen, että se suorastaan vaatii tulla näkyväksi läpinäkyvällä pakkauksellaan?

Vai onko sittenkin niin, että itseasiassa tuotteessa käytetyt raaka-aineet ovat värjänneet sen samean kellertäväksi, mikä ei sinäänsä haittaa, mutta minkä tahtoisi ehkä kätkeä pakkauksen alle piiloon?

Vaikka lähtökohtaisesti olisi voinut ajatella, että pakkausta valittaessa juuri tuotteen ulkonäkö on erityisen tärkeä, on kuitenkin monta tekijää, jotka on täytynyt käsitellä ennen kuin voidaan edes miettiä, miltä tuotteen halutaan ulkoisesti näyttävän.

Kuinka tuotteeseen saa etiketit?

Kuluttajalle näkyvät tuotetiedot ovat olennainen osa tuotetta niin ostopäätöksen syntymisen kuin kosmetiikan lainsäädännön vaatimustenkin kannalta, mutta niitäkin täytyy miettiä paljon.

Kaikkiin muovilaatuihin ei esimerkiksi voi noin vaan painattaa tekstiä ilman erillistä pinnan käsittelyä ja jotkut pakkausmateriaalit eivät välttämättä anna tarrojen noin vaan pysyä pinnassaan kiinni.

Täytyykö siis huomioida jotenkin, että tuotetta saatetaan säilyttää paljon kosteassa kylpyhuoneessa, mikä sekin saattaa tehdä hallaa joillekin etiketeille?

Kulkeeko lopputulos lopulta käsi kädessä brändin kanssa?

Lopuksi on tietysti tärkeää kysyä, onko valittu pakkausmuoto värinsä, muotonsa ja muun ideansa puolesta brändin näköinen ja oloinen ja sen imagoa tukeva.

Vai näyttääkö tuote nyt yhtäkkiä täysin eksyneeltä lampaalta muiden merkin tuotteiden joukossa seisoessaan ihan vain siksi, että se on yritetty pakata parhaansa mukaan tuotteelle itselleen etua tekevin materiaalein?

Missäs nyt tehdään kompromissi?

Kierrätys ja ekologisuus

Kierrätys ja ekologisuus ovat nekin kokonaisuus, joka ei ole aivan yksioikoinen juttu.

Tuntuuko vaikkapa pahalta ajatukselta, että öljyä käytetään muovituubien valmisuksessa raaka-aineena? Eikö muovia pitäisi välttää mahdollisimman paljon?

Mutta entäs sitten, kun muovipullot ovatkin kevyempiä kuljettaa, eli niitä voidaan mahdollisesti kuormata rekkaan painavampia lasipulloja enemmän ennen kuin kuorman painorajoitukset iskevät vastaan? Jos tuotteet pakataan painavampiin lasipulloihin voikin olla, että ne pitää ajaa määränpäähänsä useammassa rekassa ja näin taas kuluu enemmän polttoainetta?

Entä onko materiaali helppoa kierrättää? Olisi mukavaa laittaa muovituubiin paperitarra, mutta muovitarra voikin olla parempi, sillä kun koko pakkaus on tehty samasta materiaalista, on se helpompi kierrättää ja prosessi tulee edullisemmaksi, kun pakkausmateriaaleja ei tarvitse erotella.

Ja onko vähemmän pakkausmateriaalia aina parempi? Mitäs jos sen vuoksi useampi tuote menee pilalle ennenaikaisesti tai rikkoutuu kuljetuksessa ja näin syntyy vielä enemmän turhaa jätettä?

Ja tottakai monet toivovat tuotepakkauksia, jotka biohajoaisivat käyttöikänsä lopulla itsestään. Tällaiset pakkaukset suunnitellaan hajoamaan tietyn ajan kuluessa, mutta mitäs jos se hajoava pakkaus onkin vielä silloin kuluttajan käytössä tai jopa kaupan hyllyssä ja alkaa lahoamaan sinne? Sillä ei ole aivoja, eli se ei tiedä, ettei se saisikaan vielä alkaa hajota.

Kosmetiikkatuotteen pakkauksen valinta ei siis todellakaan olekaan niin helppoa kuin mitä itse olin kuvitellut, sillä valinta on täynnä kompromisseja.

Yhtä oikeaa vaihtoehtoa on harvemmin olemassa ja eri tavalla oikeita vaihtoehtoja on enemmän kuin voisi kuvitellakaan.

Samalla tavalla myös mahdollisuus astua harhaan on yllättävän suuri, mikäli kaikkia vaihtoehtoja ei käy mielessään tarkasti läpi.

Tämän kaiken mietittyään sitä vasta oikeasti ymmärtää, kuinka vaikeaa voi olla päättää pakkaus erityisen hyväntuoksuiselle 30 euroa maksavalle vartalovoiteelle.

Onko teillä tuotteita, joiden kohdalla mietitte, että miksi ihmeessä tämä on pakattu näin eikä noin?