Olen viimeaikoina postannut blogissani sekä Instagram Stories -klipeissäni tavallista enemmän minimalismista ja saanut mielettömästi kommentteja ja viestejä siihen liittyen. Kaikki aiheeseen liittyvät jutut ovat saaneet huikean hyvän vastaanoton ja niitä on toivottu kokoajan lisää. Ihan mahtavaa!

Tavaroiden vähentäminen ja erityisesti minimalismi on ajatuksena kiinnostanut monia ja minulta onkin kyselty, olisiko jossakin esimerkiksi joku kirja, jonka kautta aiheeseen voisi syventyä tarkemmin. Ajattelinkin siksi kirjoittaa hieman pohdintaa siitä, mitä se minimalismi minun mielestäni on ja kuinka sitä voisi olla helppoa lähteä lähestymään, jos aihe kiinnostaa.

Minusta on kaikkein tärkeintä miettiä ensin, mitä minimalismi on, sillä kun sen ajatuksen sisäistää, voi moni minimalismia veroksunut itseasiassa jopa innostua siitä jossain määrin.

Toisin kuin moni luulee, ei minimalismi oikeasti ole kilpailua siitä, kenellä on vähiten tavaroita ja kuka elää askeettisimmin. Minimalistiksi ryhtyminen tai minimalismin tavoittelu edes jossain määrin ei siis todellakaan tarkoita, että lähes kaikesta omaisuudestaan tulisi luopua. On totta, että minimalisteilla on usein melko vähän tavaroita, mutta se ei johdu siitä, että tavaroita vähennettäisiin vain vähentämisen vuoksi vaan siitä, että niiden vähentämisessä on tarkoitus.

Minimalismin kantavana ajatuksena on, että kun elämästä karsii pois ne asiat, jotka eivät tuota iloa ja hyötyä, jää enemmän tilaa niille asioille, jotka tuottavat iloa. Minimalismi on siis loppujen lopuksi varsin yksinkertainen konsepti ja keskittyy ainoastaan siihen, että elämässä olevat asiat tuottavat iloa ja hyötyä.

Minimalismi ei siis tarkoita, että kaikesta tulisi luopua. On mahdollista olla minimalisti ja omistaa valta hyllyllinen kirjoja tai sata meikkipalettia, mutta vain jos niiden omistaminen tuottaa iloa. Jos kirjojen nimien näkeminen saa hymyn huulille, niiden paperi tuntuu ihanalta sormia vasten ja tuoksu tuo hyvän olon, ovat ne selvästi jotain sellaista, mistä saa nautintoa. Jos puolestaan kaunis luomiväripaletti saa tuntemaan onnen ja ilon tunnetta siitä, että sen omistaa ja että sitä saa käyttää tai edes voi katsella omassa kodissaan, täyttää se ehdottomasti tehtävänsä iloa tuovana esineenä.

Useimmilta meistä löytyy kotoa kuitenkin valtavasti tavaroita, joiden omistaminen ei tuota minkäänlaista iloa.

Tavaroita omistetaan usein siksi, että ne on helpompi säilyttää kuin hankkiutua niistä eroon, ne on saatu lahjaksi joltakin eikä niistä siksi haluta luopua, niillä on tunnearvoa tai niistä on maksettu niin paljon, että niistä luopuminen tuntuu siltä, kuin rahat heittäisi hukkaan.

Tosiasiassa rahat heittää pahiten hukkaan jättämällä turhat tavarat kotiinsa. Niistä on maksettu, mutta ne eivät tuota arvonsa edestä yhtään iloa käyttämättöminä seistessä. Pahimmillaan niiden katsominen jopa harmittaa joka kerta, sillä se saa aikaan piston sydämessä: miksi ihmeessä menin tuhlaamaan noihin jalkoja hiertäviin kenkiin tai tuohon laitteeseen noin paljon? Karuin ajatus onkin kun herää huomaamaan, että kaikki, mitä ympärillään kotoa on, on joskus ollut rahaa, jonka on itse valinnut käyttää tavaroihinsa.

Minä uskon, että tällaisissa tapauksissa poissa silmistä, poissa mielestä on paras taktiikka. Tavaran voi myydä edullisesti eteenpäin jollekin toiselle ja vaikka siitä ei saakaan takaisin samaa summaa, jonka siihen alunperin tuhlasi, voi se nyt sentään löytää uuden omistajan, joka oikeasti osaa nauttia siitä.

Jos ympärillään olevia sijoituksiaan katsoo ja on tyytyväinen, että on hankkinut rahoillaan kaiken sen, voi olla hyvillä mielin. Jos kuitenkin miettii, että miksi nämä tavarat ovat täällä, kun olisin voinut itse sen sijaan olla niillä rahoilla jossain muualla, maksaa pois suuren osan lainaa tai käyttää rahat jotenkin muuten, ei varmasti ole täysin tyytyväinen.

 

Moni ei halua luopua tavaroista, sillä uskoo nille olevan joskus vielä tarvetta. En koe, että siinä on mitää väärää siinä tapauksessa, että henkilö nimenomaan tuntee itsensä onnelliseksi tietäessään, että jos hänelle ikinä tulee tarve juuri sille esineelle, löytyy sellainen hänen kotoaan. Toisille se saa hyvän ja levollisen mielen eikä siinä ole mitään pahaa. Jos stressiä aiheuttaa se, että mitäs jos toinen pölynimurimme hajoaa, kannattaa toinen tietysti pitää varalla, jotta itsellään on levollinen mieli.

Minimalismissa ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, jonka mukaan omaa elämää pitäisi elää ja jonka sääntöjä jokaisen pitäisi noudattaa. Siinä vain yksinkertaisesti keskitytään raivaamaan elämästä pois kaikki, mikä ei tuota iloa, jotta voi keskittyä siihen, mikä oikeasti tuottaa iloa.

Kuinka tavaroiden karsimisen sitten voi järkevästi aloittaa?

Olen jo vuosia halunnut itse vähentää tavaroitani, mutta en aluksi millään löytänyt siihen sitä kantavaa ajatusta, jonka mukaan edetä. Mietin vain, että tavaraa on liikaa ja sitä pitää vähentää, mutta en ollut ihan varma, kuinka se onnistuu. Otin aina välillä vähentämisen suhteen pieniä spurtteja ja pyrähdyksiä, mutta hankin silti aina säännöllisesti kotiini jälleen lisää turhia tavaroita. Minulta puuttui se kantava ajatus.

Suurin sysäys tavaroiden vähentämiselleni tuli kuitenkin muutamia vuosia sitten, kun luin sittemmin hyvin suosituksi nousseen ja silloin juuri julkaistun japanilaisen Marie Kondon The Life Changing Magic of Tidying Up -kirjan (suom. Siivouksen elämää mullistava taika). Tuo KonMari-metodin maailmanlaajuisesti tunnetuksi tehnyt opas oli minusta täydellinen teos johdattelemaan mieleni oikealle taajuudelle.

 

Kirjan idea on loistava. Siinä missä tavallinen tavaroiden vähennysprojekti keskittyy perinteisesti pohtimaan, mistä hankkiudutaan eroon, keskittyy KonMari päättämään, mitkä tavarat tuovat elämään niin paljon iloa ja hyötyä, että ne haluaa pitää. Jos esine ei pirskahtele iloa tai ole tarpeellinen, ei sitä pidä säilyttää. Juuri tuo kysymys siitä, tuottaako joku esine elämään iloa ja hyötyä on ollut minullakin se kantavin ajatus omaisuuttani karsiessani.

Tottakai ne iloa pirskahtelemattomat ja hödyttömät tavarat heivataan sitten pois elämästä, mutta on paljon helpompaa päättää, mitä haluaa pitää kuin miettiä, mistä luopua.

Marie Kondon kirja johdattelee lukijan loistavasti läpi siivousprojektin. Itse kuuntelin sen äänikirjana aloitellen jo sitä kuunnellessa karsimisprojektia ja tämä toimi minulla loistavasti. Motivaationi pysyi kohollaan, kun kuuntelin samalla aiheeseen liittyvää tsemppausta ja sain uusia ahaa-elämyksiä.

Kun KonMari-metodin toteuttaa oikealla tavalla, voi se tuntua hieman työläältä, mutta on silti erittäin palkitseva. Oikeaoppisesti kodin tavarat on jaoteltu kirjan mukaan erilaisiin ryhmiin, jotka käydää tietyssä järjestyksessä läpi. Näin mieli saadaan viritettyä oikealle aaltopituudelle päätösten suhteen helpoilla tavaroilla, joista edetään sitten niitä haastavimpia kohti.

KonMari-metodi on minusta loistava, mutta sen haasteellisuus voi monille olla sen toteutustavassa. Koska kaikki omat tavarat käydään läpi kategoria kerrallaan tarkoittaa se, että tavaroita pitää kasata yhteen sieltä täältä pitkin kotia.

Menetelmän ideana on nähdä kerralla, että omistaa jo 50 paria kenkiä ja näin ollen kyetä paremmin analysoimaan, mitkä niistä ovat iloa tuovia ja tarpeellisia sen sijaan, että niitä näkisi kymmenen paria yhdessä kaapissa, toiset kymmenen paria toisena päivänä toisen huoneen kaapissa, jonain päivänä 20 paria varastokomerossa ja vielä viimeiset kymmenen paria auton takakontissa, kuntosalin lokerossa ja työpaikan kaapissa. Monien tavaroiden kohdalla niiden määrän tajuaa parhaiten vasta kun ne on kaikki nähnyt yhdessä ja todennut, ettei esimerkiksi kahden ihmisen talous tarvitse kahdeksaa paria saksia.

Vaikka KonMari-metodi ei kokonaisuudessaan tuntuisikaan itselleen parhaalta tavalta käydä tavaroita läpi, suosittelen silti lukemaan Marie Kondon kirjan tavaroiden vähentämistä aloittaessa, sillä se virittää mielen niin hyvin oikeille taajuuksille ja antaa hyviä ajatuksia mietittäviksi tavaroista luopumiseen liittyen. YouTubesta löytyy myös paljon videoita, joilla Marie Kondo puhuu KonMari-metodista ja joita itse tykkään ainakin kovasti kuunnella.

Olen joskus alkanut käydä kotiani läpi KonMari-metodilla, mutta omaksunut siitä loppujen lopuksi vain ajatuksen siitä, että kotiin jäävien esineiden tulee tuottaa iloa tai olla hyödyksi. Jaan mielelläni myöhemmin myös muita hyvinä pitämiäni juttuja tavaroiden vähennykseen ja minimalismiin liittyen, mutta ykkösvinkkini asiaa ajatteleville on ehdottomasti lukea Marie Kondon kirja.

Kuka muu on tutustunut KonMari-metodiin?

Postauksen kuvat ovat lempparialueeltani Tukholmassa eli Hammarby Sjöstadista ja sen ympäristöstä. Alue on aivan Viking Linen terminaalin vieressä ja toivon, että jonain päivänä meilläkin on siellä asunto. 

---

Lue myös:

Miksi en enää haluakaan ostaa lisää kosmetiikkaa

Minimalismiprojekti etenee: kävin läpi omaisuuteni

7 asiaa, jotka ulkomaille muutto opetti minulle minimalistisesta elämästä

Palkitseva luopumisprosessi – näin tavaroista luopuminen sujui

 

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!