Kaupallinen yhteistyö: SodaStream
*Sis. mainoslinkin
Jokainen blogiani seuraava tietää taatusti, että karsin tavaroitani urakalla.
Sanon siis lähes poikkeuksetta ei jokaiseen pyyntöön lähettää minulle tuotteita ja ennen kaikkea tavaroita, joita ei voi edes kuluttaa pois kuten kosmetiikkaa, mutta nyt sain mahdollisuuden testata jotain, mistä en voinut kieltäytyä – nimittäin SodaStream-hiilihapotuslaitetta.
Minimalismin myötä kotoamme on saanut lähteä valtava määrä sellaisia juttuja, joille ei ole aktiivista käyttöä.
Samalla meille on kuitenkin jäänyt useita sellaisia hieman erityisiäkin juttuja, joita moni muu ei ehkä mieltäisi kotinsa olennaisimmiksi jutuiksi, mutta jotka ovat meille ehdottoman tärkeitä juttuja, jotta arkemme on sellaista kuin sen haluamme olevan.
Minimalismissa kun ei ole millään tavalla kyse askeettisuudesta.
Lue mös: Onpas askeettista – väärin ymmärretty minimalismi
Meidän keittiöstämme löytyy nimittäin mm. matcha-vispilä, jota mies käyttää lähes päivittäin ja viinipullon ilmaaja, jolle ei sentään ole ihan niin usein käyttöä, mutta joka on todellakin meille välttämättömyys, sillä jos avaamme viinipullon, nautiskellaan viiniä sen verran hitaasti, että pullosta riittää iloa useammaksi päiväksi.
Näiden juttujen kanssa samaan, ei varsinaisesti välttämättömyyksien, mutta tavallista elämää parantavien arjen luksuksen lisääjien joukkoon liittyi kesällä blogin kautta saatu SodaStream-hiilihapotuslaite.
Minimalistinen minäni huusi laitteen tultua puheeksi heti, että ei, en halua mitään lisää kotiini.
Hapotettua vettä rakastava mieheni kuitenkin (laitteen koon arvioinnin ja useamman tunnin jatkuneen googlettelupohjaisen taustatyön jälkeen) totesi, että hänestä olisi aivan mahtava juttu, jos hän voisi päivittäin nauttia tavallisen kraanaveden sijaan kuplavettä.
Hän rakasti sitä, mutta hidasteena sen kaupasta kotiin raahaamiselle oli pihi luonne ja muovipullojen aiheuttama ympäristöahdistus.
Mietin ajatusta hetken ja tulin sitten siihen tulokseen, että olkoon menneeksi.
Olisihan se nyt oikeasti aika kivaa pientä arjen luksusta saada juoda mielin määrin kuplavettä – varsinkin kun emme olleet näillä näkymin lähdössä Aasiaan reppuinemme ennen kuin vasta ensivuoden puolella.
Näytin siis hapotuslaitteelle vihreää valoa ja sellainen tuli kotiimme.
Mies oli etukäteen todennut, että laitetta tultaisiin taatusti käyttämään.
Epäilin kuitenkin hieman, olisiko tässä jälleen yksi niistä kodin laitteista, joista oltaisiin pari viikkoa innoissaan, mutta joiden käyttö lakkaisi sitten vähitellen, kun ne tuntuisivat vain turhalta vaivannäöltä.
Meillä pohjoisessa on kuitenkin niin erinomaisen puhdasta vettä tarjolla kraanasta loputtomiin, että jaksaisiko sitä alkaa värkätä jonkun veden hapottamisen kanssa kauempaa kuin pienen hetken ajan?
Nyt kun laite on ollut ilonamme kohta parisen kuukautta täytyy sanoa, että se vaikuttaa todellakin tulleen jäädäkseen, sillä sen käyttö on niin vaivatonta ja nopeaa ja ennen kaikkea se tuo niin paljon iloa.
Saamamme malli on SodaStream Spirit, joka vie toki hieman tilaa, mutta ei ole minusta kuitenkaan kohtuuttoman kokoinen.
SodaStream nimittää laitetta itse tyylikkääksi ja minusta se on kyllä sitä, eli se sopii valkoisessa värissään mukavasti keittiömme tasolle, jolla näen mielelläni mahdollisimman vähän tavaroita ja vain selkeälinjaisia esineitä.
Parasta SodaStream Spirit -mallissa on, ettei sitä tarvitse kytkeä pistokkeeseen.
Sen voi siis käytännössä sijoittaa ihan mihin tahansa, sillä se annostelee vesipulloon hiilihappoa manuaalisilla napin painalluksilla.
Tämä oli minusta ehdoton plussa, sillä en halua keittiön tasoille ylimääräisiä sähköjohtoja ja inhoan, kuinka pistokkeiden paikat sitten rajoittavat laitteiden sijoittelua.
Käytännössä homma toimii siis niin, että laitteen mukana tulee yksi tukeva vesipullo, jota voi käyttää yhä uudelleen ja uudelleen vaikka satoja kertoja.
Pulloja voi ostaa käyttöön enemmänkin, mutta meille on riittänyt tämän yhden toistuva käyttö.
Nautin suuresti ajatuksesta, ettei meidän tarvitse enää ostaa kuplavettä kotiin pulloissa (tai varsinkaan raahata sitä kotiin kauppakasseissa), jotka sitten toki kierrätetään, mutta jotka tuntuivat hieman turhalta haaskaukselta.
Pullo täytetään kraanavedellä, tuikataan helposti kiinni hapotuslaitteeseen ja nappia painamalla voi säädellä, kuinka paljon hiilihappoa veteensä haluaa.
Laitetta on siis niin helppoa ja nopeaa käyttää, ettei se tunnu tuovan yhtään sitä ekstravaivaa, jota pelkäsin sen tuovan ja jonka myötä uumoilin laitteen voivan lopulta jäävän käyttämättä.
Hapot veteen saadaan laitteeseen kiinnitettävästä hapotuspullosta eli Co2-sylinteristä, josta riittää happoa jopa 60 litraan vettä (keskimäärin noin 50 litraan, kuulemma).
Kun hiilidioksidipullo tyhjenee, voi tilalle ostaa uuden ja jälleenmyyjiä on Suomessa lähes kaikkialla, eli uuden pullon saa käsiinsä vaivatta. Kesästä lähtien vaihdon on voinut myös tehdä R-kioskeissa.
Kun uutta pulloa hankkiessaan kauppaan vie mukanaan tyhjän pullon ei pullosta peritä pantin hintaa ja uudelle täydelle pullolle tulee hintaa ostopaikasta riippuen noin kymmenen euroa.
Yhdelle litralle hapotettua vettä tulee (laitteen hinta poislukien) tavallisesti siis hintaa vähän alle 0,20 euroa.
Jos kuplavettä siis kuluttaa ahkerasti, maksaa laite itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa (laitteella on hintaa n. 79 euroa).
Laitteen voi siis ajatella sen käyttömäärästä riippuen joko säästämisen tai arjen mukavuuden lisäämisen kannalta.
Olen aiemmin ajatellut hapotuslaitetta yhtenä todella turhana keittiön täyttäjänä, mutta tämän saamani laitteen myötä ajatukseni muuttuivat siitä täysin.
Olen ollut todella huono muistamaan juoda vettä ja mieheni (joka tuntuu minusta välillä jopa melko neuroottiselta vedenjuojalta) on tavallisesti ollut jatkuvasti kyselemässä, olenko juonut tarpeeksi, voisiko hän täyttää lasini sekä ojentamassa minulle vesilasia.
Hapotuslaitteen myötä vedenjuontini on kuitenkin muuttunut, sillä siitä minusta hyvin puuduttavalta tuntuneesta veden kittaamisesta (minulla on todella harvoin oikeasti jano) on tullut mukavampaa.
Tykkään kuplavedestä ja minusta on erityisen ihanaa nauttia se tavallisen vesilasin sijaan kauniista viinilasista.
Jotenkin se tuo arkeen sitä jotain pientä spesiaalia.
Tykkään myös heittää kuplaveteen hedelmän paloja tai marjoja, jotka antavat siihen hieman makua, mutta erikseen saatavien varsinaisten makusiirappien ystävä en liiemmin ole.
(Ja niin, hapotettu vesi ei muuten ole millään tavalla haitaksi hammaskiilteelle, jos joku miettii!)
Edit. 01/2023: Kuten tosiaan tässä postauksessa 2019 kerroin, innostuimme SodaStream-laitteesta todella paljon. Nyt laite on ollut käytössämme jo pitkään ja voin sanoa, että pelkoni siitä, että se olisi vain mukava hetken huvitus osoittautui täysin turhaksi.
Käytämme SodaStream-hiilihapotuslaitetta edelleen ja hapotettu vesi tuntuu yhä ihanalta luksukselta arjessa. Laite on toiminut loistavasti, joten meillä on tästä pelkkää hyvää sanottavaa.
