Toki opiskelujen aloittaminen merkitsi tulojen pienenemistä ja pientä epävarmuutta tulevasta, mutta välillä on pakko ottaa riskejä. Eikä koulutuksesta koskaan haittaakaan voisi olla!
Opiskelujen myötä ajankohtaiseksi tuli myös työharjoittelu. Aluksi meinasin tehdä tutun ja turvallisen ratkaisun ja käydä normaalissa päivätyössäni ja kuitata sillä koko homman. Sitten kuulin kuitenkin eräästä mielenkiintoisesta vaihtoehdosta, jota olen aina halunnut kokeilla, mutta jonne en ole ominpäin saanut aikaiseksi lähteä (ja josta en ole itseasiassa edes tiennyt tarpeeksi voidaksenikaan lähteä).
Tätä työharjoittelua varten olen saanut tehdä pitkiä reissuja lääkäriin ja röntgeniin ja maksaa matkoista ja tarpeellisista papereista enemmän, kuin opiskelijan tili sallisi, mutta kaikkea ei voi eikä kannatakaan aina mitata vain rahassa.
Laukku on nyt pakattu reilun viikon matkaa varten ja näitä reilun viikon matkoja on vajaan kahden kuukauden sisään tulossa useampia. Vielä en paljasta, missä työharjoitteluni suoritan, mutta toivottavasti saan pian tehtyä paikanpäältä postauksen, joka raottaa kuvioitani teille hieman.
Ajastettuja postauksia on tehty valmiiksi siltä varalta, ettei bloggailu onnistu tulevan viikon aikana suurissa määrin. Jos kommentteihinne ei siis kuulu vastauksia, niin tiedätte, mistä on kyse. Täti kyllä vastaa, kun vaan löytää aikaa!
Mutta hei käsi ylös nyt: Kuka inhoaa pakkaamista?
o / Minä ainakin! Kun tiedän, että jotakin varten pitäisi pakata, lykkään pakkaamista mahdollisimman pitkään ja stressaan samaan aikaan kaikesta, mitä varmasti unohdan pakata. Teen pitkiä listoja mukaan tarvittavista tavaroista, mutta silti pelottaa, että jotain tärkeää unohtuu. Ja sitten nukun levottomasti monta matkaa edeltävää yötä peläten, että jotain puuttuu. Lisäksi pelkään pakkaavani aina mukaani ihan naurettavan suuren määrän tavaraa, jolle muut hihittelevät selkäni takana. Mutta jos en pakkaa suuresti, olen kuitenkin hätää kärsimässä tavaroiden puuttuessa!
Matkustan harvoin pidemmälle. Yleensä matkani suuntautuvat niin, että voin yöpyä niillä vanhempieni luona ja silloin voin jättää hyvin suuren osan arsenaalistani kotiin, sillä äidiltäni löytyy kaikkea mahdollista kuitenkin. Nyt en kuitenkaan ole menossa äidin luokse ja yhdeksän vuorokauden poissaolo vaatii tietysti reilusti tavaraa matkaan ja arvatkaa vaan, millaista tuskaa pakkaaminen on minulle aiheuttanut!
Keräsin aluksi kaikki tavarat prinsessahuoneen sängylle ihan vaan todetakseni, että ei kerpele, en minä tätä kaikkea voi ottaa mukaan!
(Pahoittelen epätarkkoja kuvia.)
Suurimman ongelman tällä ensimmäisellä reissulla aiheuttaa se, etten tiedä, kuinka paljon tarvitsen omia vaatteita.
Kaikki Gina Tricotin toppini meinasivat tietysti aluksi lähteä mukaan, mutta tajusin onneksi, että on turhaa ottaa niitä mukaan enempää kuin matkapäiviäkään on…
Kosmetiikka vaan näyttäisi vievän harmittavan paljon tilaa:
Ongelmana on kuitenkin se, että kyseessä on reissu, jonka aikana työskentelen kosmetiikan parissa ihan normaalisti ja homssuista kosmetiikkamyyjää ei yleensä oteta kovin vakavasti.
Hieman liikaa noita tuotteita näytti silti kyllä aluksi olevan…
Varsinkin Diorin paletit aiheuttivat minulle päänvaivaa. Kuinka monta on tarpeeksi ja kuinka monta on liikaa?
Kaikki muut tavarat vähenivät pakkaamisen myötä, mutta paletit vain lisääntyivät:
Olisiko 40 luomivärisävyä (plus clutchin sävyt) kuitenkin jo hieman liitoiteltua reilun viikon matkaa varten?
Myös kynsilakkojekin kanssa oli hieman hankalaa, mutta kohtuullistin niiden määrän ihan hyvin mielestäni lopulta.
Ai siis miten niin 12 huulikiiltoa on hätävarjelun liioittelua? Kaikki ovat kuitenkin ihan erilaisia…
Jos lähtisin tavalliselle lomamatkalle, en todellakaan pakkaisi mukaani tätä kaikkea.
Valikoin aluksi tavaraa tosiaan ihan läjäpäin mukaan, mutta kohtuullistin kasaa nostellessani tavaroita laukkuuni. Laukun vetokapasiteetti kun on kuitenkin melko rajallinen… No, ensikerralla osaan jo luultavasti pakata fiksummin! Tällä kertaa laukku tuli kuitenkin pakattua ratkeamispisteeseen. Itsehän halusin nimittäin pakata matkaan mukaan myös oman tyynyni…
Matkakohde ja työharjoitteluni ei ehkä ole mitään superfiiniä, mutta silti ehdottomasti sellaista, josta olen haaveillut niin kauan, kun olen ollut alasta kiinnostunut. Ehdottomasti toiseksi paras vaihtoehto heti lentoemäntänä olemisen jälkeen (sinnehän eivät tällaiset pätkät pääse…). Ajatus ”työmatkalla” olosta on aina jotenkin kiehtonut minua, sillä nautin suuresti siitä, että saan työajan ulkopuolella ihan omaa aikaa eikä työnteko ole pelkkää yhdeksästä viiteen puurtamista. Lisäksi ajatus siitä, että saan työajan ulkopuolella vaan rentoutua ja olla (ainakin toivottavasti) ihan rauhassa itseni kanssa kuulostaa juuri nyt aivan ihanalta. Juuri sitä kaipaan tällä hetkellä.
Huomatkaa, että kuvissa vilkkuu kuitenkin passi, eli pelkästä kotimaan matkailusta ei nyt ole kyse! Mutta lällällää, enpäs vieläkään kerro, minne olen lähdössä!
Tilanne puolituntia ennen lähtöä:
Sain survottua matkalaukun kiinni. Jes!
Punnitsin laukun: 20.4 kg. Jaiks… Ja enää en ehdi alkaa tiivistelemään enkä sitäpaitsi edes tiedä, mistä tiivistäisin. No, kahdella tulevalla reissulla sitten varmasti jo tiedän… Puolustukseksi sanon, että laukussa on myös pari kirjaa. Onneksi yövyn vielä wannabe-insinöörin kanssa hänen vanhempiensa luona yhden yön, eli jos vaan koen vielä valaistuksen, lähetän vaatteita yms. vielä wantsun mukana takaisin kotiin.
Jos vain millään pystyn, otan teille ehdottomasti paikanpäällä kuvia siitä, mitä ihmettä olen laukkuuni survonut. Nyt on nimittäin tullut harrastettua sitä paniikkipakkaamista. Tiedättehän: Mä otan vielä ton ja ton ja ton ja kyllä mä totakin tarvitsen! Hyvä esimerkki tästä on se, että vaikken tukkaani pahemmin tosiaan yleensä jaksa laittaa, pakkasin silti mukaani matkaföönin lisäksi GHD:n raudan, miniraudan ja Volumasterin. En minä noita kaikkia välttämättä tarvitse, mutta voi sitä hädän päivää, jos vaikka huomaisinkin tarvitsevani ja ne puuttuisivat!
Puolet laukun tilasta veivät vaatteet ja muut käytännöntavarat, mutta toisen puolen lähes kokonaan kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet. Luoja, kuinka kiitänkään juuri nyt sitä, etten ole ammattimeikkaaja, joka lähtee työmatkalle. Kuolisin, jos raahaisin myös muita varten toista samanlaista tuotearsenaalia!