Työharjoitteluni tosiaan tapahtuu laivalla, kuten moni olikin jo hoksannut. Lähdin siis kokeilemaan, kuinka erilaista samanlainen kosmetiikan myyntityö, jota normaalisti maissa teen, voi laivalla olla. Ja erilaistahan se tosiaan oli!

Ensinnäkin laivalle nimenomaan tullaan shoppailemaan, ei vaan katselemaan ja tappamaan aikaa. Laivalla raha polttaa taskussa ja kaikki on niin halpaa, että tuhlaamaan on pakko päästä! Loppuillasta pienessä hiprakassa olevat matkustajat ovat myös varsin lystikkäällä päällä ja ostosten määrä ja hinta kasvaa ihan rinta rinnan promillejen kanssa. Ostoksien tekoon ei tarvitse keksiä hyviä syitä yhtä aktiivisesti kuin maissa. Syyksi riittää se, että tavara on halpaa.

Myös erikoisia tilanteita on huomattavasti maamyyntiä enemmän. Esimerkiksi eräänä iltana minua tuli ottamaan kädestä venäläinen setä, joka talutti minut käytävälle kurkistamaan, miltä siellä soittava pianistityttö näyttää, jotta voin valita tytölle sopivan tuoksun, jolla mies voi sitten tämän ihailunsa kohteen yllättää. Harmikseni minä en puhunut venäjää ja hänestä ei mitään muuta irronnutkaan kuin tätä kaunista kieltä papupadan lailla. Siinä minä sitten ojentelin hänelle tuoksutikkuja hänen esittäessään (lopulta) pantomiinina millaisia tuntemuksia mikäkin tuoksu hänessä herätti. Lopuksi päädyimme Lancomen Hypnose Senses -tuoksuun, joka sai hänet liitelemään pilvissä pienen balleriinan tavoin… Ja ei, en halunnut käydä enää katsomassa, mikä pianistin reaktio tähän humalaisen venäläisen miehen ihailijapostiin oli.

Olin aluksi hieman huolissani, kuinka jopa yli kymmenen tunnin työpäivät tulevat sujumaan, jos minut yllättää matkapahoinvointi ja nukun yöni huonosti laivan keinuessa ja kolistessa. Onneksi otin oman tyynyni mukaan (paras mukaani pakkaama asia!) ja nukkuminen ei todellakaan tuottanut minulle mitään ongelmia. Kun työpäiväni loppui puolenyön paikkeilla, olin todellakin valmis vain kaatumaan sänkyyni enkä olisi voinut vähempää välittää, vaikka laivalla toistuisivat Titanicin tapahtumat. Myös matkapahoinvointilääkkeet ja korvatulpat saivat molemmat olla rauhassa lääkepussissani.

Eniten olin innoissani, mutta samalla myös hieman kauhuissani Tax freen tuotevalikoimasta. Pari minulle vähemmän tutumpaa sarjaa täytyy opiskella vielä tarkemmin, mutta eiköhän kaikki muuten suju hyvin. On kuitenkin ihanaa, että tulee jotain uutta myytävää! Eniten harmia tuottaa vielä se, että valikoima on useiden sarjojen kohdalla huomattavasti maamyynnin valikoimaa suppeampi ja aina kun kuvittelen vieväni asiakkaan juuri oikean tuotteen luokse saan huomata, ettei sitä olekaan myynnissä. Tuoksupuolen laaja valikoima puolestaan on ihana juttu, vaikka oikeaa hyllypaikkaa saakin vielä jonkun verran miettiä. Melko nopeasti pääsin kuitenkin kärryille minulle uusista tuoksuista, sillä niiden opiskelusta tykkään kovasti. Ja vaikkei nippelitieto kaikista meikki- ja ihonhoitotuotteistakaan ole vielä täysin hallussa, sujuu homma kuitenkin hyvin. Avuton, turhautunut tai hyödytön olo ei onneksi tullut missään vaiheessa.

Mutta siis kuten sanoin, olen tästä työharjoittelumahdollisuudestani todella innoissani! Eihän tämä tosiaan mitään glamouria ole, mutta aivan mielettömän mielenkiintoista ja opettavaista. Ja vihdoinkin pääsee kielipääkin hieman harjaantumaan, sillä kieliä tulee normaalissa työssäni puhuttua paljon harvemmin kuin luettua. Englanti sujuu tietysti ihan hyvin, mutta ruotsin käyttöä jännitin hieman. En ole suomenruotsalainen, kuten lähes kaikki laivalla asiakaspalvelussa työskentelevät tuntuvat olevan, vaan minulla on takana pelkkä lukioruotsi (peruskoulussa jätin sen opiskelun hieman vähemmälle…), mutta olen kyllä pärjännyt melko hyvin. Perussanasto on toki ihan hyvin hallussa ja joudun normaalissa työssäni muutenkin lukemaan ruotsia päivittäin, mutta kauneudenhoitoalan erikoissanastoa saa vielä hieman hakea. Onneksi ruotsalaiset puhuvat mielellään myös englantia, joten kun oikein on sormi mennyt suuhun, on puheen voinut sujuvasti vaihtaa englanniksi ja asiakas lähtee paikalta tyytyväisenä. (Hhmm, tässä taisin paljastaa, millä suunnalla liikkennöin…)

Minun oli tarkoitus räpsiä tältä ensimmäiseltä reissulta kuvia, mutta arvatkaa vaan jaksoinko! Olin ihan pirun väsynyt jokaisen päivän jälkeen, sillä vaikka olen kyllä tottunut menemään vasta keskellä yötä nukkumaan, en todellakaan ole tottunut yhdistämään sitä seitsemältä heräämiseen.Olen ehdottomasti iltavirkku ja aamutorkku ja inhoan päivällä olevien vapaahetkien tuhlaamista päiväuniin ja mielummin kulutankin muutamat vapaatuntini maissa uusia paikkoja tutkien ja pieniä seikkailuja harrastaen. (Ylpein olen muuten ehdottomasti siitä, että osasin ominpäin matkustaa Tukhlmassa metrolla ja ostaa vieläpä lipunkin!)

Onko lukijoiden joukossa joku, joka on työskennellyt tai peräti työskentelee laivalla? Mielelläni kuulisin konkarin suusta kommentteja!

Nyt tämä väsynyt matkustaja lähtee nauttimaan vapaapäivistään, joita sattuneesta syystä tosiaan tulikin useita. Laivalle palaan taas kahden viikon kuluttua.