Ensimmäisiä nähdessäni tulkitsin ne postilaatikoiksi.
Sitten mietin niitä jonkinlaisiksi uskonnollisiksi symboleiksi, sillä niissä oli lähes poikkeuksetta sisällä uskonnollinen kuva ja päällä risti.
Tajusin kuitenkin pian, mistä oikeasti oli kyse.
Nämä kiemuraisilla vuoristoteillä tiheässä olevat ja varsinkin tiukoissa kurveissa näkyvät pienet talot olivat muistomerkkejä.
Vuoristossa ajaminen voi olla vaarallista. Pieni arviointivirhe jarrutusmatkasta, tien liukkaudesta sadekauden aikaan tai vaan vastaantulijan ajovirhe voivat saada aikaan kohtalokkaat seuraukset, jollaisista nämä kandylakioiksi kutsutut pienet pyhätöt ovat merkkejä.
Näiden katselu muistuttaa siitä, kuinka arvaamatonta elämä on.
Vain yksi pieni silmänräpäys ja kaikki voi olla toisin.
Näiden näkeminen pistää miettimään, kuinka katoavaista kaikki on ja ettei kaikkea, mitä haluaa tehdä, kannata välttämättä jättää huomiselle.
Kaikki kandylakiat eivät kuitenkaan ole kuolleiden muistomerkkejä.
Osa niistä on symboleja niille hetkille, kun ajasta ikuisuuteen siirtyminen oli todella lähellä, mutta onnettomuudessa osallisena olleet ovat kuitenkin selvinneet siitä hengissä.
Kuulemma joka toinen päivä joku kuolee täällä liikenteessä ja jokaista kuollutta kohti on kolme loukkaantunutta.
Älkää siis äiti ja iskä pelätkö, en ole vuokraamassa täällä autoa tai edes skootteria. Lähiliikenteen busseissakin oli jo tarpeeksi jännitystä.