Projekti sai jatkoa.
Allekirjoitettuani vuokrasopimuksen uskalsin jälleen marssia pankkiin. Mukanani olivat tällä kertaa ajokortti, passi, kopio viimeisimmästä palkkakuitistani Suomessa, vuokrasopimuksemme Englannin asunnosta, työntantajani suosituskirje sekä kännykkä, jonka näytölle olin avannut pankin tilinavaamiseen liittyvän nettisivun jolla kerrottiin, kuinka helppoa homman pitäisi olla.
Olin valmis, täynnä taisteluhenkeä.
Minut kuitenkin yllätettiin jälleen kerran.
”Onko sinulla aika varattuna?”
Ei, ei tietenkään ollut. Ja ei, en todellakaan odottaisi ensiviikkoon asti aikaani, vaan menisin jonnekin muualle. Kiitos ja näkemiin!
Samana päivänä opin, ettei vuokrasopimus edes riitä todistukseksi siitä, etä asun kyseisessä osoitteessa, joten sama se, vaikka minulla olisi aikakin ollut. (Eräs lukijani jopa muuten kertoi, ettei vuokrasopimus riitä, mutta vuokranantajan kirjoittama todistus asumisestani kyseisessä osoitteessa kyllä kelpaisi… suuri ero?!?)
Olin samana päivänä tehnyt omiin nimiini sähkösopimuksen (itseluottamukseni marssia pankkiin ja avata tili oli juuri tuon sopimuksen aikaansaannin vaikutusta) ja iloitsin illalla Englantilaistuneelle Herrasmiehelleni puhelimessa, että voisin vihdoin laskun saatuani avata tilin.
”No niin, saat sitten ekan laskun kolmen kuukauden kuluttua, mukavaa!”
Kolmen kuukauden?? No niinpä tietysti, eiväthän sähkölaskut tule kuukausittain…
Minun osaltani tilin avaaminen on siis ilmeisesti puhallettu erätauolle loppuvuoden osalta.
Ja voin muuten sanoa, että en ole koskaan elämässäni odottanut yhtään laskua näin suurella hartaudella!