Terveisiä täältä Lontoosta, jossa allekirjoittanut bloggaaja on Karkkipäivän Sannin kanssa viettänyt tällä viikolla aikaa ja viimeisimpänä käynyt kokemassa yhden uuden elämyksenkin.

Kuten olen aiemmin kertonut, on Tower Bridgen vieressä olevan More London -alueen vieressä ihana The Scoop, joka on siis kuin pieni amfiteatteri, jossa tällä hetkellä meneillään olevan More London Free Festivalin aikana esitetään tällä viikolla teatteria. Kävimmekin Sannin kanssa katsomassa Oidipusta ja sivistimme itseämme hieman.

Sanni ehti olla tällä viikolla puolitoista päivää omilla teillään, jonka aikana minä pääsin syventymään omaan projektiini. Kuten tosiaan olen kertonut, on minulla vajaan kahden viikon kuluttua edessä muutto takaisin Suomeen ja tällä hetkellä minut on vallannut täysi epätoivo yrittäessäni jälleen ahtaa tavaroitani matkalaukkuihin.

Vaikka muutin Lontooseen kahdella 20 kilon matkalaukulla ja käsimatkatavaroilla, on tavaramäärä täällä ollessa tietysti päässyt paisumaan. Tänne muutto oli sinäänsä helppoa, sillä saatoin ottaa mukaani tavaraa sen verran kuin tarvitsin ja viedä sitten pikkuhiljaa lisää tavaraa mukanani jokaisella lennollani Suomesta töistä tullessani, mutta nyt tilanne on toinen. Minun on nimittäin mahdutettava yhdelle lennolle koko omaisuuteni täältä, mikä tarkoittaa sitä, että minun on vaan tehtävä karsintaa rankalla kädellä.

Läheskään kaikki kosmetiikkani eivät tietenkään mahdu mukaani, vaan joudun jättämään niitä tänne paljon. Yritän valikoida, mitkä tuotteet ovat mukaanottamisen arvoisia ja mitkä vaan jätän kylmästi tänne.

Myös vaatteiden kanssa on tehtävä ikäviä ratkaisuja niiden määrää vähentäessä. Kaikkea ei vaan voi saada mukaan ja nyt on vaan valikoitava, mitkä vaatteet ovat niin täydellisiä ja ihania, että ne on pakko ottaa mukaan. Jokainen ”ehkä mahdun tähän vielä joskus” tai ”käytän tätä vain tuon kanssa” -vaate jää pois ja mukaan pääsevät vain ne monikäyttöisimmät yksilöt.

Kuten jo useasti aiemmin tavaroita vähennellessäni olen todennut, on omaisuuden karsiminen vaikeaa ja rankkaa. Se hetki, kun täytyy päättää, mistä kaikesta luopuu ja mitä jättää jälkeensä, on aina niin haikea ja vaikea. Ei niitä tavaroita, vaatteita ja juttuja enää parin päivän kuluttua edes muista, mutta se hetki, kun niiden luopumisesta täytyy päättää on vaan ihan pirun vaikea aina. Silloin täytyy aina muistaa sysätä mielestä se ajatus, paljonko joku asia on maksanut ja muistaa, että tavaroiden vähentämisestä syntyvä ilo on paljon suurempi, kuin tavaroiden alkuperäinen arvo ja sitä kautta tullut omistamisen tunne on koskaan ollut.

Pakkaan tulevien päivien aikana laukkuni vielä varmasti kymmeneen kertaan ja yritän keksiä, minne sen kaiken ylimääräisen tavaran työnnän. Tavaroitani läpikäydessäni muistan jälleen kerran, miksi aikoinani päätin lähteä vähentämään niiden määrää. Se vapauden tunne, joka minullakin ilman näitä olisi, olisi jotain niin mahtavaa, etten osaa edes kunnolla ajatellakaan sitä.

Muistinpahan kuitenkin jälleen, miksi blogini nimi on ”Ostolakossa” ja millaista vähätavaraista elämää kohti lähden uuden opiskelijaelämäni alkaessa jälleen tarpomaan!