Olen maininnut blogissa useaan otteeseen, että olemme mieheni kanssa laittamassa asuntomme vuokralle ja lähdössä parin kuukauden kuluttua maailmalle. Olen maininnut joskus, että suuntana on Aasia, mutta en ole vielä eritellyt sen tarkemmin matkasuunnitelmiamme täällä.
Yksi syy tähän on, että emme ole tehneet vielä ihan tarkkoja suunnitelmia. Emme ylipäätään tahdo lyödä lukkoon liikaa, mutta toisaalta pieni alustava suunnittelu on tärkeää, jotta esimerkiksi viisumiasioihin osaa valmistautua ja jotta voi myös säästää hieman rahaa selvitellessään, mikä reitti ja majoitusvaihtoehto on kannattavin. Niistä voi sitten joustaa halutessaan.
En ole varma, haluanko paljastaa suunnitelmiamme etukäteen kovin tarkasti, vai jaanko kuulumisiamme täällä sitä mukaa, kun matka etenee. Yhden asian haluan kuitenkin päästä jo tässä vaiheessa jakamaan, sillä olen siitä todella innoissani.
Kun kesällä aloimme miettiä maailmalle lähtöä tarkemmin, oli meille selvää, että ainakin aloitamme Aasiasta. Meitä kuitenkin kiehtoi ajatus siitä, ettei meidän tarvitsisi lentää sinne, vaan voisimme matkustaa vaihtoehtoisella tavalla – eihän meillä ollut kiire minnekään, kun meillä olisi kaikki aika maailmassa.
Tärkeintä ei enää tässä tapauksessa olisi määränpää, vaan itse matka. Kun aikaa on rajoitetusti ja haluaa vain päästä lomailemaan, ei ymmärrettävästi tahdo käyttää liian montaa tuntia itse matkustamiseen, mutta nyt koimme, että juuri se matkustaminen on yksi niistä kiinnostavimmista jutuista.
Tästä innostuneena keksimme, että tämä olisi täydellinen tilaisuus lähteä reissuun junalla, eikä ihan millä tahansa junalla, vaan Venäjältä Moskovasta Mongolian läpi Kiinaan Pekingiin kulkevalla Trans-Mongolian junalla!
Moni on varmasti kuullut läpi Venäjän kulkevasta Trans-Siperian radasta, jota pitkin junamatka läpi Venäjän on maailman pisin junamatka. Jos matkaa taittaa pysähdyksittä, menee siihen kuutisen päivää. Vaihtoehtona Trans-Siperian junareissulle on hypätä aluksi samaa rataa kulkevalle, mutta sitten kohti Mongoliaa ja Kiinaa haaroittuvalle Trans-Mongolian junaradalle ja päätimme, että tämä vaihtoehto on meille hyvä.
Junamatkan voi taittaa kolmella tavalla. Ykkösluokassa matkustavana saisimme oman pienen hytin, jossa nukkuisimme vain me kaksi. Siinä saisi oman rauhan, mutta hinta oli moninkertainen muihin vaihtoehtoihin nähden, sillä se kustantaisi alustavan selvittelymme mukaan jopa noin tuhat euroa.
Kakkosluokassa matkustavana saisimme neljän hengen hytin, jonka jakaisimme kahden muun matkustajan kanssa. Ajatus siitä, että olisimme pienessä hytissä keiden kanssa tahansa jopa pari päivää putkeen ei innostanut ja tämäkin vaihtoehto kustantaa käsittääkseni reilut 600 euroa.
Valitsimme itse vaihtoehtoista kolmannen, joka kulkee kansankielessä nimellä karjavaunu. Karjavaunu on halvin tapa Trans-Mongolian ja Trans-Siperian radoilla ja se tarkoittaa avointa vaunua, jossa on makuupaikat useammalle kymmenelle hengelle.
Tämä tuntui meistä autenttisimmalta tavalta lähteä reissuun, sillä matkustaminen läpi Venäjän ja Mongolian Kiinaan jatkuvasti vaihtuvassa seurassa tuntui hyvin kiehtovalta ajatukselta, jossa on suoranaista seikkailun makua – siitäkin huolimatta, että sisäistä introverttiani se joka hirvittää hieman. Tällä kolmannella vaihtoehdolla on hintaa käsittääkseni vain alle kaksisataa euroa, eli se kuulostaa hauskimmalta myös hintansa puolesta.
Tämäkin junareissu kestää noin kuusi päivää, mutta vaikka sen voikin istua junassa putkeen, saa siitä huomattavasti enemmän irti, jos matkalla tekee edes muutamia pysähdyksiä. Paitsi että pysähdyksiä kannattaa tehdä paikkojen näkemiseksi, voi se olla mukavaa myös muutenkin. Koko junan karjavaunu käyttää nimittäin samaa vessaa eikä suihkua ole, eli peseytyä voi vain vessan lavuaarissa, joten silloin tällöin voi olla mukavaa päästä kunnolla pesulle.
Lisäksi junassa ei tietenkään ole kokkausmahdollisuuksia, eli matka taittuu pääsääntöisesti omia eväitä napostellen, satunnaisesti ehkä ravintolavaunusta jotain ostaen ja matkan varrella asemilta ruokaa myyviltä mummoilta vatsantäytettä ostellen. Karjavaunussa leijaileekin siis kuulemma jatkuvasti keitettyjen nuudelien, teen ja muiden eväiden tuoksu hien ja muiden aromien lisäksi.
Minusta tämä kuulostaa hauskalta ja ennen kaikkea kokemukselta. Kun juna puksuttaa läpi maaston ja aikavyöhykkeiden auringon noustessa ja laskiessa mielivaltaisesti, ei voi kuin elää hetkessä ja ottaa rennosti. Nettiäkään junassa ei nimittäin tietenkään ole.
Meillä on suunnitelmissa lähteä Tukholmasta laivalla Helsinkiin ja käydä siellä ennen matkalle lähtöä moikkaamassa läheisiä. Siitä lähdemme sitten junalla ja suunnitelmissa on pysähtyä Pietarissa ja Moskovassa sekä ainakin Irkutskissa, Ulan Udessa ja Ulan Batorilla, mutta mahdollisesti myös muutamassa muussa paikassa Venäjällä ennen Irkutskia. Moni on suositellut yöpymistä jurtassa Mongoliassa, mutta vaikka se onkin kokemuksena varmasti melkoinen elämys, emme ole silti vielä varmoja, kiinnostaako se oikeasti meitä, eli mietimme tätä vielä.
Suunitelmamme tämän matkamme startin suhteen ovat vasta alkutekijöissä, mutta halusin jakaa tämän ajatuksen täällä blogissa toivoen, että jollakin voisi ehkä olla hyviä vinkkejä ja jopa kokemuksia junareissua ja sen pysähdyksiä varten. Olemme tietysti ahmineet aiheesta jo valtavan määrän blogitekstejä, artikkeleita ja YouTube-videoita, mutta kaikki vinkit otetaan silti mielellään vastaan.
Sen verran olen jo ruotsalaistunut, että sovimme pitävämme ensiviikon tiistaina ruotsalaisen mieheni kanssa ruotsalaiseen tapaan möten, jossa alamme lyödä lukkoon matkasuunnitelmia ja selvitellä tarkemmin käytännön asioita juurikin esimerkiksi Trans-Mongolian junareissun viisumien ja junalippujen hankintaan liittyen. Eihän asioista nyt ilman palaveria voi sopia.
Vähän siis jopa jännittää, että mitä kaikkia ideoita sitä päähän tuleekaan vielä juolahtamaan!
