Blogillani on tulevalla viikolla vuosipäivä ja joka vuosi se saa minut aina miettimään asioita ja pohtimaan kuluneita vuosia sekä ennen kaikkea ajattelemaan, mitä elämälleni kuuluu juuri nyt.

Olen pitänyt blogia nyt 11 vuotta, mikä on aika tarkalleen kolmasosa elämästäni, sillä täytin viime viikolla 33 vuotta. Käytännössä blogi on siis ollut osa elämääni suurimman osan siitä ajasta, kun olen ollut aikuinen.

Olen näiden vuosien aikana saanut tietysti säännöllisesti kuulla joltakin hieman harmitellen esitetyn kommentin siitä, ettei blogini ole “sama kuin ennen”. Eihän se tietenkään ole, sillä blogini on hyvin suuri osa elämääni ja nivoutuu sen kanssa yhteen. Jos nyt en sentään ihan kaikkea täällä kerro, niin pääpiirteittäin elämästäni kuitenkin – parit lyhyet parisuhteet ja jopa yhden yhteenmuutonkin olen täällä kuitenkin jättänyt vuosien varrella kertomatta.

Minusta olisi jopa hurjaa ja jollain tavalla myös masentavaa ajatella, että blogini sisältö olisi pysynyt kaikki nämä vuodet samanlaisena, sillä minulle se myös tarkoittaisi, etten olisi mennyt elämässäni yhtään eteenpäin. En todellakaan koe olevani sama ihminen nyt kuin 22-vuotiaana, 26-vuotiaana tai edes 30-vuotiaana. On ihanaa vanheta, oppia uutta, ehkä vähän tehdä virheitäkin siinä samalla ja saada uusia kokemuksia.

Minulle elämässä onkin parasta juuri se eteenpäin meneminen. Sen ei tarvitse tarkoittaa ammatillista menestymistä ja uraputkea, vaan ihan vain sitä jatkuvaa muutosta, jonka vaikutuksesta elämä kehittyy kokoajan edes joltakin osalta, mikä taas lisää omaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään. 

Yhdessä hetkessä joku asia kiinnostaa paljon, toisessa hetkessä taas toinen. Onkin ollut mukavaa saada vuosien varrella blogin mukaan lukijoiksi ihmisiä, joista osa on lukenut blogia pidempään ja osa taas lyhyemmän aikaa sellaisina ajanjaksoina, kun blogin aiheet ovat olleet omien intressien mukaisia – vähän kuin tavallisissakin ihmissuhteissa jotkut ihmiset ovat mukana vain joissakin elämänvaiheissa ja katoavat sitten vähitellen, kun mitään yhteistä ei enää löydykään. Se on luonnollista. 

Olen todella kiitollinen, että blogini matkassa on vuodesta toiseen riittänyt ihmisiä.

Kun lopetin päivätyössäni ja aloin radikaalimmin muuttaa elämäntyyliäni mietin, mitä se tarkoittaisi blogini kannalta. Muutin samoihin aikoihin omalle blogialustalle, mikä tarkoitti myös säännöllisten kuukausitulojen totaalista katoamista sekä hakukoneliikenteen ainakin hetkellistä putoamista. Se jännitti paljon.

Tiesin, että en tulisi välttämättä enää kirjoittamaan yhtä paljon kosmetiikasta kuin ennen ja sekin jännitti. Toisaalta koin, että jos minun pitäisi päivästä toiseen kirjoitella vain kosmetiikasta, joka ei enää välttämättä ollut se suurin intressini, tulisi se väistämättäkin näkymään työni jäljessä. Jos kirjoitat jostakin, mikä sinua ei oikeasti kiinnosta yhtään, jaksat feikata ehkä hetken, mutta on mahdoton ajatus rakentaa kokonaista aktiivisesti päivittyvää blogia sen ympärille. 

Päätinkin, että silläkin uhalla, että blogin kävijämäärä laskisi, toimisin jatkossakin kuten aina ennenkin: kirjoittaisin juuri siitä, mistä tuntuu innostavalta kirjoittaa. Sainhan aikonaan jopa aasialaisesta kosmetiikasta kirjoittamaan ryhtyessäni aluksi kommentteja, joissa minua pyydettiin lopettamaan siitä postaaminen, koska ketään ei hei kiinnosta. Onneksi kuuntelin itseäni, sillä muuten olisi jäänyt melko paljon tapahtumatta.

Hauskaa kyllä, blogin aiheiden laajeneminen ei ole varsinaisesti vaikuttanut lukijamääriin – ainakaan negatiivisessa mielessä. Tottakai niihin tuli blogimuuton myötä automaattisesti notkahdus alaspäin, sillä vanhalla sivustolla jo pelkästään Googlen kautta blogiin tuli jopa yli 60 000 uniikkia lukijaa kuukaudessa ja menee kuukausia päästä Google-liikenteessä tuohon samaan lukuun.

Toisaalta on kuitenkin tuntunut hyvältä ajatella, että vaikka blogissa olisikin lopulta pienempi kävijämäärä, saan ainakin tehdä päivästä toiseen juuri sitä, mitä itse haluan ja järjestää elämäni sen mukaan. Juuri se oli sitä, mitä halusinkin tehdessäni päätöksen omalle alustalle siirtymisestä ja päivätöiden lopettamisesta.

Koska kuitenkin rakastan seurata blogin statistiikkoja, on myös aina hauskaa huomata, että itseasiassa juuri ne kosmetiikkaan liittymättömät postaukset ovat nykyään niitä, jotka keräävät eniten liikennettä ja lukukertoja. Myönnän, että siitä tulee erityisen hyvä olo.

Ennen mietin todella paljon, mitä kosmetiikkatuotteita minun pitää saada käsiini, jotta voisin kirjoittaa kiinnostavaa blogia. Tavarat olivat siis hyvinkin ratkaisevassa osassa elämääni ainakin kauneudenhoidon osalta.

On ollut vapauttavaa tajuta, että voin kirjoittaa kiinnostavaa blogia myös ilman jatkuvaa kosmetiikan haalimista. Kirjoitan edelleen mielelläni hyvistä kosmetiikkatuotteista ja annan kivoja vinkkejä silloin, kun innostun niistä, mutta en enää ota painetta kirjoittaa niin paljon kosmetiikasta. Blogissa on edelleen satoja tai oikeastaan jopa tuhansia kosmetiikkaan liittyviä postauksia, joista monet ovat varsin ikivihreitä, eli kosmetiikkaan liittyvää sisältöä löytyy paljon ja ihonhoidosta kiinnostuneille on tarjolla myös kirjoittamani kirja. 

Kosmetiikka on kuitenkin ollut koko työhistoriani ajan elämäni keskiössä, joten on ollut ihanan vapauttavaa elää vaihteeksi elämää, jossa se ei enää ole sitä.

Mietin ennen pitkään, mitä tekisin, jos en työskentelisikään kosmetiikan parissa, mutta en keksinyt siihen vastausta. Vastauksen puute jopa esti minua lopettamasta päivätyöni, sillä mietin vain, että tämänhän on ihan kivaa enkä nyt keksi, mitä muutakaan tekisin. Lopulta päätin, että se laastari olisi vain pakko repäistä pois ja selvittää, millä elämäni alkaisi täyttymään, jos en valitsisi täyttää sitä kosmetiikalla. Sitäpaitsi voisihan päivätöihin kosmetiikan parissa aina palata.

Minulla ei ole edelleenkään vastausta siihen, minkä parissa haluaisin kosmetiikan sijaan työskennellä, mutta on ollut sitäkin mielenkiintoisempaa huomata, kuinka monet uudet asiat ovat täyttäneet ajatukseni nyt, kun kosmetiikan ei ole enää töiden vuoksi ollut pakko olla niin keskeinen osa elämääni. 

Olen saanut valtavan määrän uusia kiinnostuksen kohteita, tutustunut uusiin tapoihin ajatella, löytänyt uusia näkökulmia ja voinut suunnitella uusia seikkailuja. Se vapauden tunne, jonka “vanhasta elämästä” luopuminen on minulle tuonut on jotain aivan huikeaa ja tehnyt minut päivittäin aivan suunnattoman iloiseksi. Jotenkin kaikki vain aina järjestyy.

On ollut erityisen huikeaa saada lähteä selvittämään, kuka minä oikeasti olen ja mikä minua kiinnostaa. On ollut ihanaa olla muutakin, kuin kosmetiikka-alalla työskentelevä kosmetiikkabloggaaja, joka rakastaa vapaa-ajallaan tutkia kosmetiikkaa. Olen ollut niin pitkään lukkiutunut tuohon ajatukseen, etten edes oikein osannut ajatella muuta. Tai enhän minä edes vuosia ollut minä, vaan se Ostolakossa-bloggaja. Jo ihan pelkästään se, että on saanut nyt olla ihan vain Virve Fredman on jo tuntunut hyvältä.

On ollut ihanaa saada postata myös muusta kuin kosmetiikasta ja on aivan erityisen ihanaa, kuinka hyvin muut aiheet on otettu vastaan. Oli puhe sitten minimalismista, kirjoista, rahasta tai mistä tahansa muusta, olen saanut teiltä todella mielenkiintoisia kommentteja, joista monet ovat vaikuttaneet ajatusmaailmaani todella suuresti ja avanneet silmiäni ihan uusille asioille. 

En aio tulevaisuudessakaan lakata kirjoittamasta kosmetiikasta, sillä se kiinnostaa minua edelleen. Luen parhaillaan superkiinnostavaa Johanna Gillbron Ymmärrä ihoasi: Myyttejä, faktoja ja hyviä neuvoja -kirjaa, ryhdyin jatkamaan Formula Botanican formulointiopintojani luonnonmukaisten hiustuotteiden parissa ja itseasiassa uudehko kiinnostukseni investointia kohtaan pitää tuntosarveni jatkuvasti pystyssä kosmetiikka-alan yritysten suhteen. 

Viimeisten kuukausien aikana olen kuitenkin huomannut, että minulle on aivan suunnattoman tärkeää saada käyttää aikani siihen, mistä nautin eniten. Sen vuoksi en enää aio ottaa paineita siitä, että blogissa tulisi olla joku kosmetiikan kiintiösisältö. Instagraminikin on keskittynyt tänä vuonna yhä enemmän minimalismiin ja simppeliin elämään, sillä ne ovat asioita, jotka ovat tuoneet minulle iloa. 

Toivon, että meillä jokaisella on rohkeutta elää itsensä näköistä elämää, täyttää se asioilla, jotka itsestään tuntuvat hyviltä ja olla huolehtimatta, mitä muut sanovat. Lopulta ympärillämme on kaikkien valintojemme ansiosta niitä ihmisiä, jotka jakavat kanssamme samat kiinnostuksen kohteet kun vain uskallamme olla oma itsemme ja kertoa muillekin, mikä meitä kiinnostaa. <3