Parissa aiemmissa Inside the Industry -sarjan postauksissa on viimeaikoina käyty läpi kosmetiikkatuotteisiin liittyvää turvallisuutta ja yksittäisten tuotteiden ja ainesosien turvallisuuden arviointia senhetkisen tiedon pohjalta
Kuten viimeksi kerron, täytyy jokaiselle EU:ssa myytävälle kosmetiikkatuotteelle olla tehtynä turvallisuusarvio. Kun tuotteelle tehdään turvallisuusarvio selvitetään, kuinka paljon kuluttaja altistuu jokaiselle tuotteen yksittäiselle raaka-aineelle tuotetta käyttäessään.
Monia varmasti kiinnostaakin tietää, että mihin nuo turvallisuusarvioinnista saadut tulokset perustuvat, eli kuinka niitä lasketaan. Tässä postauksessa käyn läpi tuota aihetta ja selvennän, millaisia seikkoja otetaan huomioon, kun kosmetiikkatuotetta ja sen ainesosien turvallisuutta pohditaan.
SCCS eli Scientific Commitee of Consumer Safety on yksi EU-komission komiteoista ja se antaa lausuntoja ja mielipiteitä ei-syötävien kuluttajatuotteiden (kosmetiikan lisäksi lelut, tekstiilit ym.) ja niihin liittyvien palvelujen (esimerkiksi tatuointipalvelut) terveys- ja turvallisuusriskeistä.
Tämä ihmisten turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteleva komitea on paitsi määritellyt keskivertoihmisen koon myös sen, kuinka paljon minkäkin tyyppiselle kosmetiikkatuotteelle yhdellä käyttökerralla keskimäärin altistutaan.
Jos esimerkiksi otetaan vaikkapa vartalovoide, jolle tuon taulukon mukaan päivässä altistutaan (helppouden vuoksi kokonaisluvuksi pyöristettynä) keskimäärin kahdeksan gramman verran, kun tuotetta käytetään kerran päivässä.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos vartalovoidetta käyttäisi päivittäin, käyttäisi sitä tiedekomitean määrittelemä keskikokoinen ihminen keskimäärin noin kahdeksan grammaa kerralla.
Tämän jälkeen käsittelyyn otetaan joku vartalovoiteen yksittäinen ainesosa ja lasketaan, kuinka paljon tuota yksittäistä ainetta tuossa yhdessä käyttökerrassa on. Jos tuotteessa olisi vaikka 10 prosentin pitoisuus tuota superainetta, olisi sitä kahdeksassa grammassa 0,8 grammaa.
Tämän jälkeen huomioidaan, mikä on tuotteen mahdollinen imeytymisprosentti (tämä voi olla joku kyseisen aineen kohdalla testein todistettu luku tai jos sitä ei ole erikseen ilmoitettu, niin sitten vain oletus, että kaikki iholle laitetusta aineesta voi imeytyä suoraan sataprosenttisesti elimistöön, vaikka iho ei toki päästäkään lävitseen mitä tahansa) ja lasketaan, kuinka paljon sitä voisi siis teoriassa imeytyä elimistöön.
Otetaan esimerkiksi vaikka aine, jonka imeytymisprosentin olisi todettu olevan 1,5% (eli iholle laitetusta määrästä 1,5% imeytyisi suoraan kroppaan). Lopputulos voisi siis noiden avulla laskettuna vaikka olla, että kahdeksasta grammasta iholle laitettavaa voidetta superainetta olisi 0,8 grammaa ja siitä 1,5 prosentien voidessa imeytyä kehoon voisi lopullinen mahdollinen imeytyvä ainemäärä olla 2,4 mg.
Sitten lasketaan vielä, että komission mukaan keskivertoihminen painaa 60 kiloa, eli se tarkoittaisi, että tuotetta voisi teoriassa käytössä maksimissaan imeytyä kehoon 2,4 mg /60 kg eli sen Systemic Exposure Dose (SED) olisi 0,04 mg/kg/day.
Aine on joskus todennäköisesti testattu eläimillä (kuten suuri osa kosmetiikan jo pitkään käytössä olleista aineista on, vaikkei kosmetiikan eläinkokeita enää EU:ssa nykyään sallitakaan) tai modernina aikana muilla korvaavilla menetelmillä ja sille on saatu arvio siitä, mikä niissä pysyi turvallisuuden rajoissa, eli esimerkiksi 20 mg/kg/päivässä oli maksimimäärä, joka ei vielä ollut haitaksi testikohteelle (kulkee nimellä NOAEL).
Kun nuo kaksi lukua sitten suhteutetaan jakamalla toisillaan, saadaan lopputulokseksi margin of safety (eli MoS), joka kertoo, kuinka turvallinen aine on. Näillä luvuilla MoS olisi 500. Kun MoS on vähintään 100, on aine turvallinen ja jos se on vähemmän, ei se ole turvallinen. Tässä tapauksessa aine olisi siis hyvin turvallinen käytettäväksi tässä tuotteessa.
Entäs jos arvo ei olisi turvallisissa rajoissa? Sitten tulisi miettiä, että voisiko ainetta laittaa tuotteeseen pienemmän pitoisuuden tai että onko sitä ollenkaan fiksua käyttää tuotteissa, joita levitetään näin laajalle ihoalueelle.
Kuten Inside the Industry -sarjan aiemmassa postauksessa on käynyt ilmi, voi asian turvallisuus olla kiinni vain sille altistumisen määrästä. Mikään ei ole täysin turvallista, ei vesi eikä ilmakaan, mikäli niille altistuu väärällä tavalla ja väärissä määrin.
Kaikkea on siis mietitty melkoisesti ja kun tuote kehitetään ja tuodaan markkinoille, täytyy siitä tosiaan olla tehty turvallisuusarviointi, josta käy ilmi, että tuotteen aineiden raja-arvot ovat kunnossa. Jonkun on täytynyt allekirjoittaa tuo dokumentti ja siitä on vastuussa yhtiö, joka tuotteesta vastaa.
