Tänään käsitellään kosmetiikan eläinkokeita, mutta voin jo ihan rehellisesti sanoa heti alkuun, että tämä on aihe, josta en itseasiassa ole edes halunnut blogissani kirjoittaa.
Ei siksi, että en välittäisi aiheesta yhtään tai siksi, että haluaisin mielessäni sivuttaa sen maton alle vain lakaisten, vaan ihan vain puhtaasti siksi, että sitä seuraa mahdollisesti keskustelu siitä, että olen naurettavan naiivi jos uskon, ettei eläinkokeita tehdä ja vaikka mitä muuta spekulaatiota ihmisiltä, joilla ei useinkaan ole edes pienintäkään käsitystä kosmetiikkamaailman ja EU:n nykykäytännöistä.
Toivon postauksen kuitenkin tuovan teillekin uusia näkemyksiä ja pohdinnan aihetta aiheesta, jolla on hieman ollut mörön maine.
Asiaa on tosian helppoa spekuloida, mutta tänään tahtoisin tarjota asioista kiinnostuneille puhtaita faktoja.
Aloitetaan siitä, että EU:ssa on nykyään eläinkoekielto kosmetiikassa.
Ensimmäinen askel asiaa kohti otettiin kymmenisen vuotta sitten, kun 2003 kiellettiin myyntiintuleville kosmetiikkatuotteille kaikkien sellaisten eläinkokeiden tekeminen, joille oli jo kehitetty korvaava, eläinkokeeton testimenetelmä.
Vuonna 2004 tuli voimaan kielto testata valmiita kosmetiikkatuotteita eläimillä. Samana vuonna oli tullut voimaan myös kielto markkinoida sellaisia valmiita kosmetiikatuotteita, jotka itsessään tai joiden ainesosat olisi testautettu EU:n ulkopuolella sellaisilla testimenetelmillä, joille oli EU:ssa hyväksytty vaihtoehtoinen eläinkokeeton testimenetelmä.
Vuonna 2009 tuli lopulta voimaan EU:ssa kielto testata yksittäisiä ainesosia tai edes niiden muodostamia yhdisteitä. Kelvollisia vaihtoehtoja testeille kehiteltiin kovasti, mutta lopputulos oli, ettei vielä kolmea testimenetelmää oltu kyetty korvaamaan eläinkokeettomilla vaihtoehdoilla. Firmoille annettiin aikalisä, jonka aikana kaikki muut eläinkokeet kosmetiikan ainesosille olivat kiellettyjä, mutta näitä muutamaa testiä sai vielä käyttää vaihtoehtojen puuttuessa.
Vuonna 2013 tuli sitten vihdoin EU:ssa voimaan kielto, joka kielsi kaikenlaiset kosmetiikan eläinkokeet. Sen jälkeen EU:n markkinoille tulleita tuotteita tai niiden uusia ainesosia ei ole enää saanut testata eläimillä.
”No mutta kyllähän melkein kaikki ainesosat on testattu jossain vaiheessa eläimillä.”
Niin onkin. Todella suuri osa kosmetiikan raaka-aineista on perusainesosia, jotka joko kosmetiikkateollisuus itse tai joku muu teollisuuden ala (melko usein lääketeollisuus) on jossakin vaiheessa testannut eläinkokein ja sitä kautta välttämätöntä tietoa on jaettu eteenpäin.
Siitä ei vaan päästä mihinkään. Ei sotiakaan voida jälkikäteen perua, vaikka niissä tapahtui paljon pahaa. Pointtina on kuitenkin se, että eläinkokeiden käytöstä on haluttu päästä eroon ja nyt vihdoin voimassa oleva laki kieltää ne.
Enää kukaan ei saa asettaa EU:ssa markkinoille tuotetta, joka on testattu eläimillä tai jonka uusina kehitetyt ainesosat on testattu eläimillä.
”Kyllä niitä eläinkokeita silti käytetään salaa!” huutaa nyt joku.
Miksi ihmeessä? Aineet, joiden turvallisuus on jo testattu ovat helppo juttu,joten miksi käyttää aikaa ja resursseja testatakseen ne uudelleen? Pyörä on jo keksitty, ei kaikkea tarvitse testata itse.
”No uudet aineet nyt varmasti ainakin testataan aina!”
On hassua, että joku luulee eläinkokeiden olevan jotenkin helppo vaihtoehto. On huomattavasti helpompaa tehdä tuotetestejä vaikkapa L’orealin kehittelemälle laboratoriolosuhteisiin tarkoitetulle oikeaa ihoa vastaavalle keinoiholle kuin eläimelle.
Keinoiholle ei tarvitse rakentaa karsinoita, sitä ei tarvitse ruokkia eikä sen hoito vaadi ollenkaan saman mittakaavan vaivaa kuin pienen koe-eläintarhan pyöritys henkilökuntineen. Tiedän, ettei monellakaan nyky-yhteiskunnan kasvatilla (itseni mukaanlukien) ole kokemusta maatilan pyörityksestä, mutta kaiken sen ylläpito on hitusen paljon enemmän aikaa, fyrkkaa ja työvoimaa vaativampaa kuin Tamagotchien ja niistä me nykycitynuoretkin sentään ymmärrämme paljonkin. Ero on varmasti ymmärrettävä.
Kaikki pyörii rahan ympärillä ja jos voidaan säästää, niin taatusti säästetään. Ja eläinkokeissa se todellakin kannattaa, jos homman voi tehdä helpommin ja halvemmalla.
Ongelmana on myös, että vaikka rotta tai kani olisikin nisäkäs, ei ihminen ihan suoraan ole vain iso jyrsijä, vaikka peruselintoiminnot ovatkin vahvasti rinnastettavissa.
Lue myös: L’Oréal ja eläinkokeet
Kerron teille Inside the Industry -juttusarjan seuraavassa osassa Product Information Filesta (PIF) tarkemmin, mutta tähän väliin totean sen vain olevan jokaisesta EU:n markkinoille laitettavasta tuotteesta vaadittavan ”tiedoston”, joka kertoo tuotteesta ihan kaiken.
Kerron tuolloin paremmin, mihin tiedostoa käytetään, mutta tässä yhteydessä kerron, että siinä on kerrottava myös, kuinka ne uudetkin aineet on testattu lainmukaisin menetelmin.
Sanotaanko siis vaikka, että uusia aineita sisältävä tuote aiheuttaakin jotain pahemman luokan ongelmaa käyttäjilleen ja viranomaistaho tahtoo nähdä, millä menetelmällä tuotteen aineiden turvallisuus on testattu.
Dokumentissa ei missään nimessä voisi lukea, että ainesosa on todettu turvallisiksi eläinkokein, sillä se olisi skandaali ja mitä vakavin lakirikkomus, jollaiseen yksikään firma ei voisi syyllistyä, vaan dokumentissa on oltava faktaa laillisista testimenetelmistä.
Tuskin mikään kosmetiikkatuotteiden turvallisuusarviointeja tekevä tahokaan olisi arviointiaan tehdessä suostunut allekirjoittamaan dokumentin, jossa tuotteen ainesosan turvallisuus todetaan laittomin keinoin.
Kosmetiikkatuotteen ainesosat olisi siis jokatapauksessa täytynyt testata jollain vaihtoehtoisella laillisella, ne turvallisiksi osoittavalla menetelmällä, jolloin eläinkokeiden tekeminen olisi aivan turhaa. Kuka tekisi testejä, joiden tuloksia ei voisi osoittaa kellekään tai ikinä käyttää?
Saman summan euroja voisi mielummin syytää vaikkapa mainontaan tai muuhun tuotekehittelyyn. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei laittoman asian tekemiselle ole tässä yhteydessä mitään järjellistä perustelua, sillä jokainen yritys hakee rahoilleen parasta mahdollista vastinetta ja tässä yhteydessä eläinkokeiden tekeminen olisi pelkkää rahan polttamista, kun asian joutuu kuitenkin tekemään uudelleen laillisesti.
Kiina saa aikaan ongelmia
EU:ssa ei siis eläinkokeita saa tehdä, mutta monien silmissä ongelmaa aiheuttaa silti Kiina, sillä vielä tätä postausta vuonna 2014 kirjoittaessani kaikki Kiinaan myyntiin tuotavat, muualla maailmassa tehdyt tuotteet on testattava eläinkokein maan lainsäädännön mukaan.
Tämä selittää paljon sitä, miksi maan markkinoilla on meilläkin tuttujen merkkien tuotteita, mutta aivan erilaisina versioina (toinen syy ovat tietysti erilaiset käyttömieltymykset ja kauneusihanteet).
Tästä syystä esimerkiksi The Body Shop ei ole voinut lähteä Kiinan markkinoille ollenkaan, sillä olisi sen eettisiä arvoja vastaan valmistaa tuotteita, jotka täytyisi testata eläinkokein. Merkin tuottoisin myymälä onkin kuulemma Hongkogissa, josta kiinalaiset hakevat tuotteita itse myyntiin maahansa.
Firmat eivät itse kuitenkaan testaa tuotteitaan Kiinassa, vaan kun maan ulkopuolella valmistetun tuotteen haluaa tuoda maassa myyntiin, on siitä tehtävä hallitukselle ilmoitus ja he testaavat tuotteen.
Vaikka yritys ei siis itse tekisi eläinkokeita, kokee moni kuluttaja (toki ymmärrettävästi) yrityksen olevan osa ongelmaa sillä, että he sallivat sen, että tuote testaan eläimillä.
Tämän vuoksi voikin siis olla helpointa, mikäli isolla firmalla on Kiinassa oma tehtaansa, jolloin kansainvälisen firman siellä myytävät tuotteet ovat Kiinassa tehtyjä. (Täällä artikkeli aiheesta.)
Esimerkiksi Burt’s Bees keksi erittäin loistavan keinon valmistaa tuotteensa Kiinassa, jolloin niitä ei tarvinnut testauttaa merkin eettisiä ajatuksia vastaan eläinkokein saaden tuoda merkin maan markkinoille. (Aiheesta voi lukea lisää täältä.)
Kosmetiikan lainsäädäntö on äärettömän mielenkiintoista ja sen ymmärtäminen saa itselläni ainakin aikaan mielettömiä ahaa-elämyksiä, joita toivon voivani teillekin tulevaisuudessa tarjota.
Itse tankkaan tällä hetkellä innolla niin EU:n kuin USA:n ja Aasiankin lainsäädäntöjä odottaen kieli pitkällä, että mahdollisesti saan englanniksi käännetyn Venäjänkin kosmetiikkalainsäädännön hyppysiini. En olisi ikinä uskonut, että kuiviksi kuvittelemani lakitekstit voisivat olla näin kiinnostavia!
Tässä siis tällä erää minun tarjoilemanani selvitys kosmetiikan eläinkokeiden tekemisestä oppimaani lakitekstin lukemiseen ja tulkintaan perustuen. Toivon, että jos aiheesta syntyy keskustelua, olisi se faktaperäistä eikä fiilisperäistä ”musta tuntuu, että niitä kyllä tehdään” -henkistä, sillä se ei tuo tähän aiheeseen paljoa lisää. Olisin kuitenkin hyvin kiinnostunut kuulemaan, jos jollakin on aiheesta lisää faktatietoa.
Kirjoitin tämän postauksen myös siksi, että kosmetiikkamyyjänä tuntuu välillä vähän tuulimyllyjä vastaan taistelulta koittaa kertoa myymälään sisään tulleelle ja eläinkokeetonta kosmetiikkafirmaa kyselevälle asiakkaalle, mikä on nykykäytäntö. Toivottavasti aiheesta kiinnostuneetkin saivat sopivia faktoja itselleen pureksittaviksi – itse olen ainakin saanut niitä paljon.
Jatkoa Inside the Industry -sarjaan seuraa lähiaikoina PIF-postauksen merkeissä, joka antaa hieman lisää selvennystä siihen, kuka tuota mainitsemaani ainesosien testimenetelmätkin sisältänyttä Product Information Filea käyttää ja mihin.
Postauksen kuvissa olevat tuotteet eivät liity millään lailla eläinkokeisiin.