Kun kosmetiikan lainsäädäntöä käy läpi nopealla istumalla, kuulostaa se kaikin puolin varsin järkevältä. Kun kuitenkin ottaa suurennuslasin ajatuksella käteensä huomaa, että siellä on outoja ja mystisiä kohtia, joihin kaipaa lisäselvitystä.
Minä olin Lontoossa koulussa ollessani se piinaavaa ja ärsyttävä suomalaistyttö, joka tahtoi aina tietää, että miksi ja miten niin, jos asiassa kuulosti olevan aukko (tai vaikka ei kuulostanutkaan, mutta en selkeästi nähnyt, mistä tiedon voisi itse lukea).
En ollut kertonut luokkakavereilleni pitäväni blogia, joka oli yksi syy, miksi näitä aukkoja kaivan, joten voin vain kuvitella heidän ajatuksensa, kun tuhannen kerran nostin käteni luennolla pystyyn pyytäessäni tarkennusta, mutta onneksi olin sentään heidän riesanaan vain viime syksyn.
Kirjoitin aiemmassa Inside the Industry -postaussarjan osassa siitä, kuinka kosmetiikkatuotteen määritelmän mukaisesti kosmetiikkatuotteeksi lasketaan ”aine tai seos, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa (epidermis, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen”.
Tämä määritelmä on ihan suoraan laista lukien (paitsi että suomennuksessa puhutaan ihosta ja alkuperäisessä, englanninkielisessä versiossa se tarkennetaan ihon pintakerrokseksi epidermikseksi, joksi sen siksi tässäkin muutin).
Kuten tuossa postauksessa tuli ilmi, saa kosmetiikkatuotteen vaikutuksille esittää siis vain sellaisia väitteitä, jotka menevät yhteen lainsäädännön kanssa. Jos tuote siis väittää vaikuttavansa vaikkapa dermiksessä, jossa elastiini ja kollageeni ovat säikeinä ja jossa verisuonet kulkevat, ei sitä voi enää pitääkosmetiikkatuotteena.
Yksi aiheeseen liittyvä suuri kysymys heräsi kuitenkin mieleeni, kun meillä oli luentoja kosmetiikan aktiiviaineista ja tuotelupauksista.
Parin luennon ajan sain nauttia kosmetiikkamaailman supermies Steve Bartonin viihdyttävästä tavasta ilmaista asiat, mutta myös samalla heittää hänelle kehiin ne kaikkein haastavimmat, mieltäni askarruttaneet kysymykseni.
Eräällä luennollaan hän kertoi, kuinka mielettömiä tuloksia oli saanut aikaiseksi tutkimuksessaan, joka osoitti peptidien kollageenin aktivointiin liittyvää vaikutusta ihon dermiksessä.
Eteemme heijastetut kuvat olivat puolestaan puhuvia ja raportista todellakin kävi ilmi, että hänen peptidinsä kykenivät vaikuttamaan dermiksessä erittäin hyvin lopputuloksin.
Nostin kuitenkin kärppänä jälleen käteni, sillä halusin tietää, kuinka tuota vakuuttavaa testitulosta voi muka käyttää kosmetiikassa – puhuttiinhan siinä ihon alueesta, joka sijaitsi kosmetiikan lainsäädännön määritelmän mukaisesti epidermiksen ulkopuolella.
Steve ei ollut varma, mitä tarkoitan ja vastasi, että tutkittua asiaa sovelletaan tietysti käyttämällä peptidejä kosmetiikkatuotteissa.
”Kuten lakikin määrittelee, on kosmetiikkatuote tuote, jota käytetään ihon ulkoisilla osilla ja nimenomaan epidermiksessä, joten nyt kun sinä osoitat tehoaineesi vaikuttavan dermikseen, niin miten se sitten toimii kosmetiikkatuotteessa, joka ei voi vaikuttaa sinne?” kysyin häneltä ja sain vastauksen, joka mullisti jälleen ajatteluni:
”Missään ei sanota, ettei kosmetiikkatuote voisi vaikuttaa dermiksessä. Laki vain sanelee, että kosmetiikkatuotteeksi kutsuttava tuote vaikuttaa epidermiksessä, eli jos väittäisin sen vaikuttavan syvemmällä, menisivät lupaukseni lääketieteen puolelle, mutta koska en missään vaiheessa väitä (eng. claim) niin, on tämä siis kosmetiikkatuote.”
”Ahaa… eli siis tuote voi vaikuttaa epidermistä syvemmällä, mutta koska et väitä tuoteväitteessä (engl. product claim), että se tekisi niin, voit myydä sitä kosmetiikkatuotteena ja samalla säästää aikaasi ja rahaasi testauttamatta sitä lääkkeeksi?”
”Aivan.”
Okei. Hyväksyin tämän selityksen – kunnes sitten kotona mietin asiaa syvemmin.
Kuten olen aiemmin Inside the Industry -postaussarjassa kertonut, täytyy kosmetiikkatuotteelle laatia turvallisuusraportti, kun se tuodaan EU:ssa myyntiin. Turvallisuusraportissa käsitellään kaikki tuotteen ainesosat ja selvitetään, että ne varmasti ovat turvallisia siinä yhteydessä käyttää.
Turvallisuusraporttia puolestaan käytetään osana Product Information Filea, josta olen myös blogiin postannut ja jollainen jokaisesta EU:ssa myytävästä kosmetiikkatuotteesta täytyy olla olemassa ja jossa käydään läpi kaikki tuotteesta olemassa olevat testitulokset, joihin tuotteen väitteet perustetaan.
On siis oletettavaa, että jos tuote kerran kykenee korjaamaan ihon kollagenia peptideillään, on siitä kertova testidata olemassa Product Information Filessa.
Kuinka mikään firma voi siis pitää hallussaan tuotteen PIF-dokumentia testituloksineen, jotka kertovat kosmetiikkana myytävän tuotteen ainesosien selkeästi vaikuttavan epidermistä syvemmälle, mutta eivät silti oikeastaan kuitenkaan väitä tuotteen tekevän niin? Tämä meni yli ymmärrykseni.
Vai hetkinen – määritelläänkö kosmetiikaksi tarkoitettu tuote sittenkin siis ihan sen perusteella vaan, mitkä sen kuluttajille kohdistuvat markkinointilauseet ovat, eli mitä sen väitetään tekevän?
Olin siis jälleen valmis iskemään ja odotin kieli pitkällä seuraavaa luentoamme Steve Bartonin kanssa.
”Muistako, kun kysyin viimeksi siitä, että mihin tuote saa vaikuttaa ja vastasit, että kun et väitä sen vaikuttavan epidermistä syvemmälle, olet turvassa?”
”Kyllä.”
”Onko siis niin, että laissa esitetty kosmetiikan määritelmä ei oikeasti tarkoitakaan sitä, miten kosmetiikkatuote itsessään oikeasti vaikuttaa, vaan laissa määritellään vain millaisena tuotteena kosmetiikkatuotetta saa markkinoida?”
”Kyllä.”
Tarkistin asian vielä lainsäädännönopettajaltani päätyen samaan vastaukseen. Mind blowing!
Kosmetiikkatuotteilla voi siis olla yllättävänkin tehokkaita ja tutkittuja vaikutuksia, mutta niistä ei vaan saa markkinoinnissa mainita, ettei tuotteesta tule lääkettä. Ohhoh.
Toisaalta vastaus masensi minua, sillä se tarkoitti, että kosmetiikka voisikin vaikuttaa syvemmällä vaikkei sitä olisi tutkittu yhtä tehokkaasti kuin lääkeaineita.
Toisaalta se kuitenkin myös miellytti minua, sillä sehän tarkoitti sitä, että kosmetiikkatuote voisi vaikuttaa yllättävänkin tehokkaasti eikä kosmetiika suinkaa ollut pelkkää hölynpölyä.
(Syy siihen, miksi Steve oli muuten ryhtynyt siihen edellisessä sarjan postauksessa esillä olleeseen peptidi-tutkimukseen oli siinä, että hän oli haastanut erään toisen herrasmiehen, joka oli eräässä tilaisuudessa väittänyt hänelle, ettei kosmetiikka voi tehdä mitään ja halusi osoittaa tämän väitteen vääräksi.)
Mieleen tulee tietysti väkisinkin kysymys, miksei siitä kosmetiikaksi suunnitellusta tuotteesta sitten voisi vaan tulla lääkettä, jos se kerran vaikuttaa niin tehokkaasti? Tai voidaanko mikä tahansa kosmetiikkatuote oikeasti saada vaikuttamaan kovinkin syvällä?
Palaan noihin asioihin lähitulevaisuudessa lisää uusien Inside the Industry -postausten merkeissä!
