*Sis. mainoslinkin
Havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että olin jo useita kuukausia tuskaillut kuivan hiuspohjan kanssa – tai siis tarkemmin sanottuna luullut tuskailevani kuivan hiuspohjan kanssa.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, selvisi minulle kuitenkin vähän aikaa sitten, että ongelmani on itseasiasiassa täysin vastakkainen: hiuspohjani rasvoittuu eikä suinkaa kuivu.
Näiden kahden täysin vastakkaiselta ilmiöltä kuulostavan asian sekoittaminen keskenään voi kuulostaa oudolta, mutta on kuulemma yleistä – joskus eroa on nimittäin yllättävän vaikeaa huomata.
Lue myös: Uusi suosikki tehohoitoa kaipaaville hiuksille – Garnier Banana Hair Food -banaaninaamio
Kuinka kuivan ja rasvaisen hiuspohjan voi sekoittaa?
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun aloin päivätöiden lopettamisen jälkeen huomata, että hiuspohjani hilseilee. Hilseilyä ei ilmennyt heti pesun jälkeen, vaan vasta muutamia päiviä myöhemmin.
Päivätyössä ollessani olin pessyt hiuksiani enemmän, sillä töissä käydessä niiden ulkonäkö oli tuntunut tärkeämmältä. Halusin pitää hiuksia usein auki ja auki ollessa ne näyttivät hyviltä vain puhtaina.
Kun päivätyö kuitenkin vaihtui omassa rytmissä elämiseen, saatoin myös harventaa hiusten pesuvälejä, sillä aavistuksen rasvaiselta tuntuneen tukan pystyi vain huoletta kiepauttaa nutturalle. Pesin hiukseni ennen joka toinen päivä, nyt ehkä joka neljäs.
Kun sitten huomasin hiuspohjani hilseilevän, en kokenut hilseen varsinaisesti olevan rasvaista. Kosmetiikkamyyjänä työskennellessäni yritin aina kartoittaa hilseshampoota hakevalta asiakkaalta, tuntuiko hänen hiuspohjansa hilseilevän kuivuuttaan vai olevan rasvainen, sillä nämä hilseet johtuvat eri asioista ja niihin auttaa siksi myös eri asiat.
Omalla kohdallani olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hiuspohjani on pakko olla kuiva. Ei mikään superkuiva, mutta jossain määrin kuitenkin.
Hiuspohja ei hilseillyt itsestään, mutta sitä alkoi hieman kutittaa ja kun rapsuttelin sitä kynsilläni, laskeutui vaatteille pientä hilsettä.
Ajattelin, että ensinnäkin pesuvälin pidentäminen olisi hyvä juttu hiuspohjalleni. Jos se kerran kuivuu, niin vähempi peseminen olisi varmasti parempi juttu.
Jostain syystä pesuvälin harventaminen ei kuitenkaan auttanut, vaan ongelma tuntui pikkuhiljaa jopa pahenevan. Muutamia päiviä pesun jälkeen hiuspohja alkoi aina kutista hieman ja pikkuhiljaa hilseillä kevyesti vaatteilleni kutisevaa hiuspohjaa rapsutellessa.
Pidin periaatteessa hieman pesevämmästä shampoosta, sillä se toi hiuspohjaani aina ihanan puhtaan tunteen, mutta koska hiusteni pitkät latva voivat myös tuntua helposti kuivalta ajattelin, että olisi hyvä myös vaihtaa hyvin hellävaraiseen ja kosteuttavaan shampooseen, joka oli oikeastaan curly girl -metodiinkin sopiviin hoitoainepesuihin tarkoitettu tuote.
Se kokeilu oli kuitenkin fiasko jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Tukka tuntui hetkessä rasvaiselta klähmäkasalta eikä shampoo auttanut tilanteeseen yhtään. Shampoo päätyikin lopulta mieheni käyttöön.
Lue myös: Näin hoidan hiuksiani – 10 vinkkiä
Seuraavaksi ostin shampoon, joka oli tarkoitettu normaalista kuiville hiuksille. Se pesisi siis oletettavasti riittävän hyvin, mutta ei liikaa. Mietin hetken, pitäisikö minunkin nyt periaatteeni ja kaiken opiskelemani vastaisesti hypätä kokeeksi sulfaatittomien shampoiden kerhoon, mutta en tehnyt sitä.
Tämä shampoo oli varsin hyvä. Se pesi hellävaraisesti, mutta tuntui silti riittävän pesevältä. Se ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaani ja jälleen muutamassa päivässä hiuspohjani alkoi taas hilseillä.
Sen jälkeen nappasin kaupasta edelleen sulfaatteja sisältävän, mutta kuitenkin kuiville hiuksille tarkoitetun shampoon. Se pesi tukkani ihan hyvin, mutta ei ehkä silti aivan riittävästi omaan makuuni ja nyt hiuspohja tuntui taas jo hilseilevän aiempaa nopeammin.
Aloin jo epäillä, olisivatko sulfaatit itsessään jotenkin ongelma, mutta joitakin viikkoja sitten havahduin kuitenkin siihen, että hiuspohjan pienen kutinan ja hilseilyn lisäksi takaraivolle tuntui aina ilmestyvän hiusten tyveen samaan kohtaan pahkura, joka osoittautui levymäiseksi kasaksi kuollutta ihosolukkoa. Hiuspohjan rapsuttelu sen alueelta sai jopa tuntumaan, että hiuspohjassa oli jotain… kosteaa?
Tässä vaiheessa oli jo helppoa alkaa tajuta, mistä hiuspohjani ”kuivuudessa” oli tosiasiassa kyse – nimittäin seborrooisesta ekseemasta (joka kulkee myös hieman ällöllä kansankielisellä nimellä taliköhnä).
Lue myös: Tämän vuoksi tukkasi ei kasva pitkäksi
Mikä on seborrooinen ekseema?
Seborrooisessa ekseemassa (tai seborrooisessa ihottumassa, joksi sitä myös kutsutaan) iholla luonnostaan olevat, mutta runsaan talinerityksen myötä liiallisina esiintyvät bakteerit ja hiiva pilkkovat talirauhasten eritettä ja tästä pilkkomisesta syntyvä härskiintynyt tali alkaa ärsyttää ihoa.
Tästä puolestaan seuraa ihon kutinaa (ja joillakin jopa kirvelyä) ja iho alkaa punoittaa ja hilseillä. Joillakin syntyy hiuspohjaan isompia paksuja hilselaattoja, jotka ovat väriltään kellertäviä ja iho voi märkiä niiden alta.
Seborrooinen ihottuma on ihosairaus, joka ei ole tarttuva. Se ei liity allergioihin tai johdu myöskään huonosta hygieniasta.
Yleensä sen taustalla ovat perintötekijät, mutta kaikkea ihottuman taustalla olevaa ei edes tunneta täysin vielä toistaiseksi. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi stressi voi lisätä oireiden ilmenemistä.
Se ei ole asia, josta voisi päästä noin vain eroon, eli taipumus siihen on on pysyvä. Sen hoidolla oireita voidaan kuitenkin ehkäistä ja vähentää, jotta sen kanssa on helpompaa elää.
Seborrooista eksemaa esiintyy niillä ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia, eli hiuspohjan lisäksi sitä voi näkyä esimerkiksi kasvoilla ja korvissa. Monilla sitä näkyy erityisesti hiusrajassa.
Omalla kohdallani oireet ovat onneksi olleet toistaiseksi ainakin todella lieviä, eli vasta muutaman päivän pesemättömyys tai liian vähäinen pesu saavat aikaan hiuspohjan hilseilyä ja kutinaa.
Joillakin oireet voivat kuitenkin olla voimakkaampia ja näkyä selkeämpinä hilselaattoina sekä ihon voimakkaana punoituksena.
Voimakas hikoilu, kuumuus ja ilmankosteus voivat myös kuulemma pahentaa tilannetta ja paksun, hitaasti kuivuvan tukkani kanssa nämä ovat kaikki olleet kesän kuumuudessa ongelmia hiuspohjan hikoillessa helposti.
Lue myös: Tämän vuoksi toisten hiuksilla kestää ikuisuus kuivua
Kuinka hiuspohjan taliköhnää hoidetaan?
Koska olin luullut, että hiuspohjani on kuiva, olin tehnyt kaiken juuri päinvastoin, kuin mitä hiuspohjani olisi halunnut.
Olin ajatellut, että minun kannattaa pidentää pesuväliä, jotta en pesisi hiuspohjaani liian usein ja pahentaisi siten kuivumista.
Tosiasiassa minun olisi pitänyt pestä hiuspohja riittävän usein, jotta hiuspohjan härskiintynyt tali puhdistuisi pois eikä jäisi ärsyttämään ihoa. Kun olin pessyt hiukseni joka toinen päivä, ei ongelmia ilmennyt.
Oli myös ollut täysin väärin yrittää käyttää hyvin mietoa shampoota, sillä se ei puhdistanut hiuspohjaani tarpeeksi ja juuri sen vuoksi hiuspohja alkoi aina muutaman päivän jälkeen hilseillä.
Tilanne ei ollut paha, mutta pesuvälien pidentäminen ja shampoon vaihto miedommin pesevään oli tehnyt siitä pahemman ja saanut hiuspohjani oireilemaan.
Kun sitten pesin hiukset jälleen normaalissa tahdissa, pesevämmällä shampoolla ja nappasin apteekista vielä avuksi hiuspohjan seborrooisen ekseeman hoitoon tarkoitetun shampoon, tilanne helpotti nopeasti.
Jos siis tuntuu, että hiuspohjan hilseilyssä on kyse nimenomaan taliköhnästä, voi tilannetta koittaa ratkaista ensin itse apteekista ilman reseptiä saatavalla shampoolla ja kääntyä lääkärin puoleen mikäli siitä ei ole apua.
Lue myös: Tämän vuoksi eteläkorealaiset rakastavat papiljotteja
Hiustenpesun vähentäminen ei vähennä rasvoittumista
On yleinen luulo, että rasvoittuvan hiuspohjan pesu lisäisi automaattisesti hiuspohjan rasvoittumista ja että jos hiuspohja rasvoittuu, pitää pesukertoja yrittää vähentää, jotta hiuspohja tasapainottuisi.
Jos käytössä on omalle hiuspohjalle sopiva shampoo, joka ei kuivata omaa päänahkaa, voi hiukset aivan hyvin pestä joka päivä – taliköhnän kanssa olo voi varsinkin muuttua hyvinkin tuskaiseksi, jos pesuvälejä yrittää pidentää.
Olen ennen ollut utelias kokeilemaan shampootonta no poo -metodia. Moni on kertonut, että on voinut totuttaa hiuspohjansa siihen, ettei sitä pestä shampoolla ja tämä oli kuulostanut minusta houkuttelevalta. Kuka tahansa voisi kuulemma tehdä niin ja hiuspohja kyllä tottuisi.
Pisimmillään olen aina välillä kokeillut pesuvälien pitkittämistä muutaman viikon ajan, mutta olo hiuspohjani kanssa on ollut sen jälkeen aivan liian tuskaisa, jotta olisin voinut jatkaa kokeilua.
Nyt kun selvisi, että hiuspohjani ongelmia aiheuttaa nimenomaan ihosairaus olen vain kiitollinen, etten ole väkisin yrittänyt venyttää pesuväliä tai yrittänyt ajatella, että kyllä tämä hiuspohja tästä vielä tottuu kun jollakin muullakin on kuulemma tottunut.
Tämä oli siis todella hyvä muistutus siihen, etteivät kaikki jutut vain toimi kaikilla.
Kaverini puolestaan kertoi, että hän sai curly girl -metodin myötä riesakseen saman hiuspohjan ongelman.
Metodi itsessään ei sitä tietenkään yksinään varmasti aiheuta, mutta jos taustalla ovat muut altistavat tekijät ja curly girl -metodin myötä hiuspohjaa ei ole puhdistanut niin tehokkaasti, mitä juuri oma hiuspohja kaipaisi, ei ole ihme, jos hiuspohjaan jäänyt härskiintyvä tali alkaa rettelöidä ja aiheuttaa ongelmia.
Taliköhnästä ei puhuta minusta ihan hirveästi, sillä se on arvatenkin monista kiusallinen ongelma. Googlettamalla aiheesta löytyy kuitenkin jonkin verran tietoa siitä kiinnostuneille ja lisää infoa voi etsiä englanniksi termillä seborrheic dermatitis.
Itselläni tämä havainto on vasta varsin tuore ja olen käyttänyt siihen vain täältä Ruotsista ostamaani apteekin reseptivapaata lääkeshampoota, eli minulla ei ole valitettavasti sen enempää omakohtaisia tuotesuosituksia niitä kaipaaville.
Apteekeissa osataan kuitenkin varmasti auttaa ja neuvoa oikeiden tuotteiden kanssa.
Yksi suosittu tuote taliköhnän hoitoon on *Nizoral-shampoo, jota voi ostaa verkosta täältä.
Toinen vastaava tuote on niin ikään *Apteekeissa myytävä Ketoconazol Ratiopharm 20 mg/ml Shampoo.
Kommenttiboksiin saa myös erittäin mielellään jakaa omia tuotevinkkejä meidän muiden iloksi ja avuksi!
