Tänään puhutaan asiasta, joka on meille monille yllättävän tärkeä. Tänään puhutaan nähkääs hiuksista, muttei suinkaan omista vaan muiden.
On nimittäin mielenkiintoista, kuinka tärkeänä asiana ihmiset ottavat toisten ihmisten hiukset. Eikö niiden luulisi olevan jokaisen henkilökohtainen asia?
Veikkaan varmasti jokaisen pitkät hiuksensa pätkäisseen kuulleen lausahduksen ”Voi ei, miksi sä leikkasit hiukses?” vaikka he ovat itse olleet täydellisen tyytyväisiä lopputulokseen. O-ou, olisiko sittenkin pitänyt jättää leikkaamatta? Oliko tämä nyt sittenkin huono ratkaisu?
Kun minä lähdin viime toukokuussa vaalentamaan hiuksiani, sain myös osakseni näitä mielenkiintoisia reaktioita. Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, olin niin vakavasti päättänyt olla vihdoin pitkien parisuhteideni jälkeen hetken sinkkuna, että päätin jopa, että nyt voisi olla täydellinen hetki lähteä vaalentamaan vuosikymmenen mustaksi värjättyä pitkää tukkaani kohti omaa vaaleaa väriä. Jokainen arvaa varmasti, millaisten ällönoranssien vaiheiden kautta tuo matka käy ja tietää, ettei kukaan ole silloin hehkeimmillään. Eipähän ainakaan todellakaan tarvitsisi pelätä, että vastaan tulisi mitään tilaisuuksia uusiin suhteisiin! (Vaan toisinpa kävi. Pakko olla aitoa, syvällistä rakkautta, siis…)
Sain kuulla hiuksistani kaikenlaista kommenttia ja lukea ne parhaimmat päivittelyt tietysti ananyymeiltä ihmisiltä internetistä asti. Tukkalookkini oli kuulemma kamalan vanhanaikainen ja näytti siltä museoon siirtyneeltä kaksoisvärjätyltä ylioppilaslakki-tukalta. Miksi en ollut kerralla värjännyt kaikkia hiuksia? (Vastaus: Koska se on niin raju prosessi, etten halunnut kerralla lyhentää kaikkien hiusteni pituutta tiedostaen, että värjäyksen kohteeksi joutuvat hiukset lähentelisivät kunnoltaan lopulta räjähtänyttä purkkapalloa.)
Parhainta komiikkaa syntyi, kun en ollut huomannut hämärässä yöllä erästä postausta näpytellessäni, että kuvan valotus oli pielessä ja hopeashampoo-postaukseni kuva sai hiukseni tyven näyttämään violetilta vaikkei se sitä todellisuudessa ollut. Järkevimmät ymmärsivät kyseessä olevan valotusvirheen, mutta ne penaalin tylpimmät kynät olivat jo laittaneet aiheelle pystyyn internettiin ihan oman keskusteluketjunsa: Ohhoh, menikö överiksi, bloggaajalla on sininen tukka?! (Ohhoh, menikö sittenkin sitäkin överimmäksi perustaa aiheelle ihan oma keskustelu…)
Ja mikä minä olin muka suosittelemaan yhtään mitään keltaisuutta hiuksista neutraloivia tuotteita, kun tukkanikin kerran näytti tuolta. (Niin, no ehkä siksi todellakin osasin kommentoida niitä, koska tässä päässä niitä todellakin kaivattiin..?)
Ja niin, miten voi olla, että kauneudenhoitoalan ihminen lähtee itse vaalentamaan hiuksiaan eikä tee sitä ammattilaisella? Koska kauneudenhoitoalan ihminen on ihan yhtä spontaani ja malttamaton päähänpistoineen kuin ihan kuka tahansa muukin ihminen ja opiskelijana vieläpä ihan yhtä vähärahainen kuin ihan kuka tahansa muukin opiskelija.
”Tiiätkö, mä alan pikkuhiljaa olla ihan ok ton sun uuden tukan värin kanssa. Aluksi mä en ollut,” totesi työkaverini kerran. Jaa, no hei tosi kiva, että SÄ alat olla ok MUN hiusten kanssa!
”Ei nyt pahalla, mutta se sun vanha hiustenväri oli kyllä paljon parempi. Näytit sillon paremmalta,” totesi miespuolinen työkaverini puolestaan minulle kerran ihan vaan spontaaniksi keskustelunavaukseksi. Jaa, no ei nyt pahalla, mutta sinäkin näytit paremmalta silloin kun olit laihempi ja vähemmän parrakas, mutta en minä nyt sentään mene laukomaan noita ääneen, sehän on ihan oma asiasi…
Olen saanut kuulla monilta hiuksilleen muutoksia tehneitä samoja asioita ja on ihan oikeasti hyvin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon yksittäisen ihmisen hiusmalli- ja väri voivat koskettaakaan lähipiiriä -tai sitten niitä kaukaisempiakin ihmisiä, joilla ei muuten ole mitään asiaa, mutta joilla on kuitenkin pakottavana tarpeena saada kertoa mielipide henkilön hiuksista.
Onko teillä vastaavia kokemuksia? Tai tunnustaudutteko itse ihmisiksi, jotka laukovat ääneen ne ikävätkin kommentit ”ihan vaan siksi, että ovat niin suorapuheisia ja rehellisiä luonteeltaan”?
Mikä on teidän suhteenne muiden hiuksiin?
Muiden kommenteista en välitä. Jos hiukset on kivat niin kehun. En koskaan hauku, sen verran käytöstapoja pitää olla. Tosin en kyllä ymmärrä hiuksista mitään… T. Blonditonttu kaisa
Minäkin lasken sen ihan käytöstavoiksi, ettei toisen mieltä mahdollisesti pahoittavia asioita lauota turhaan ääneen. 🙂
Olipa ajatuksia herättävä postaus ja hienosti bongattu ilmiö! Mun on pakko myöntää, että kuulun näihn ihmisiin joilla on voimakas suhde muiden ihmisten hiuksiin. Kuulostaapa harvinaisen idioottimaiselta. 😀 En kuitenkaan koskaan lähde asiaa päivittelemään vaan pidän ajatukseni omana tietonani. Ei siis tulisi mieleenkään voivotella, ja pitkät tukat joutaa roskiin siinä missä lyhyetkin jos joku niin haluaa. En kyllä osaa sanoa mistä tää johtuu. Luulisin, että omalla kohdallani siitä, että hiukset muovaavat ja hallitsevat niin vahvasti ihmisen ulkonäköä, että isot muutokset varsinkin (omasta mielestä) huonompaan suuntaan todella pistävät silmään ja salaa harmistuttavat. Siitä huolimatta, että tietää ettei asia mitenkään itselle kuulu. Vielä useammin kuitenkin huomaan ajattelevani niin päin, että voi kunpa toi X leikkais/värjäis hiukset näin ja näin tai tekis kampauksen tuo ja tuo, sopis sille niiiin hyvin. Tiedä sitten mikä ongelma mullakin on.. 😀 En ole ikinä ees ajatellut ennen tätä postausta, että olisi niin omituista mutta nyt kun se julki tuodaan niin onhan toi aika merkillistä. Sanottakoon vielä, että kyllä sulle vaalea tukka näyttää ihanasti sopivan sen verran ku sitä nykyisessä vaiheessa on! (Vaikka oon usein enemmän tumman tukan fani jos se vaan kantajalleen suinkin sopii 😉 )
Ja siis saahan sitä toki omassa päässään aina ajatella kaikkea, varmasti moni niin tekee ja totakai sitä tekee itsekin. Eri asia on sitten vaan, että mitä laukoo ääneen. 🙂
niiiin ajankohtainen aihe myös mulle!!
leikkasin kuukausi sitten pitkät hiukset bob-pituiseksi, olin asiaa harkinnut kauan ja tuntui tosi ihanalta saada lyhyt tuuhea tukka sen pitkän liurun jälkee. toki olen saanut ihania kommentteja hiuksistani, mutta on niitäkin ihmisiä ketkä kauhistelevat asiaa; "se sun tukka oli niiiiin ihana" jne… ja kaikista ärsyttävintä oli töissä kun työkaveri sanoi että sulta on vähän lähteny hiuksia, vastasin innoissani et joo niin on tää on niin ihana, niin vastaus oli vaan sellanen "voi että mitä sä oot menny tekemään"-irvistys… ärsytys!
Ärsytys… bob-pituinen on todella chic ja ihana aivan varmasti! 🙂
Mä olin tulossa sanomaan aivan prikulleen samaa! Mulla lähti kans parikyt senttiä pituudesta ja kaikilta on tullut kehuja tukasta ja rohkeudesta mutta sitten pitää yksi mätämuna (sukulainen….) joka heittää "vanha tukka oli parempi.." Joo kiitti kiitti 😀 Joskus ennen toi olis voinut jopa olla kova isku, mutta nykyään se on vaan eeeh I dont give a shit…. Ja onneksi itse olen tykännyt lyhyestä tukasta ihan himona<3
Tiedän tunteen. Sain samanlaisia kommentteja, kun vaalensin hiukseni tummanruskeista vaaleiksi. En enää jaksanut sitä kommentointia, joten värjäsin takaisin tummaksi hiukset. Tosin, näytän kyllä paljon paremmalta tummissa hiuksissa.
Jännä ilmiö tosiaan, miten monia muiden hiustenväri kiinnostaa kommentoitavaksi asti. 🙂
En kuulu tökeröihin totuudentorviin. Harvemmin reagoin edes pääni sisällä toisten hiuksiin 😛 Minusta tuo sinun tukkasi on hyvin moniulotteinen ja kaunis katsottava. Ei varmasti kovin monella ole samanlaista. 🙂
Haha, kiitos, ei varmasti tosiaan ollut… Nyt itseasiassa tuo loppukin musta osa on jo saanut kyytiä ja matkalla (tottakai oranssin kautta…) vaaleaan. 🙂
Mun mielestä toi sun tukka on tosi kivan näkönen! Ja varsinkin, kun tietää että olet tehnyt tuota vaaleennusta pikku hiljaa. On kyllä hassua miten toisille ihmisille jonkun toisen tukka on niinkin iso asia 😀
Kiitos! 🙂 Ja on tosiaan kyllä jännä ilmiö tuo.
Mulla on lähipiiri varmaan tavallista kohteliaampaa kun en ole koskaan keneltäkään kuullut mitään negatiivista mun hiuksista. Ja mulla on kuitenkin ollut monenlaista väriä ja pituutta hiuksissa. En kyllä itsekään ikinä kehtaisi ääneen arvostella toisen hiuksia. Varsinkin tuo sun miespuolisen työkaverin kommentti on aika töksäyttävä ja tahditon. Mun mielestä on kiva, että päätit alkaa vaalentamaan, sopii sulle hyvin kuten kyllä se mustakin.
Onnittelut ihanasta lähipiiristä. Minullakin onneksi lähipiirit ollut aina mukava, sillä töksäytteleviä ihmisiä en siihen varsinaisesti kaipaakaan muuten kuin olosuhteiden pakosta seuraksi. 🙂
Sama juttu esim tatuointien ja lävistyksien kanssa. Uskomatonta, miten jotkut ihmiset osaa olla niin töksäytteleviä tai laukovia.
Ja siis saahan sitä olla mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta en ymmärrä, mikä niistä omista kielteisistä tekee niin loistavia, että niitä on pakko laukoa ääneen.
Samanlaista vastaanottoa tuli, kun otin värinpoiston (kampaajalla) kolme vuotta sitten. Tukkani oli ollut kahdeksan vuotta musta. Hiukset tietenkin kärsivät ja jouduin lopulta leikkaamaan ennen selkään asti ulottuneet hiukset polkkatukaksi. Kasvatin samaan syssyyn myös otsiksen pois.
Mikään näistä vaiheista ei ollut minulle ongelma, sillä halusin muutosta. Teini-iän angstimusta ei enää tuntunut omalta. Halusin jotain luonnollisempaa ja pehmeämpää.
Ulkopuolisten voivottelua sai tosiaan kuunnella jonkin aikaa. Katselin toisinaan kaiholla vanhoja kuviani, mutta pidin kiinni päätöksestäni. Hiukseni eivät edelleenkään ole kunnossa, mutta syy löytynee jostain muusta kuin värjäämisestä, sillä lopetin värjäämisen tyystin. Minulla on nyt pitkä vaaleanruskea (joidenkin mielestä maantienharmaa…) tukka, josta itse pidän.
Kuinka ärsyttävää, kuinka joku jaksaa voivotella asiaa. Ihana kuitenkin, että sinulla on nyt hiukset, joista pidät! 🙂
Kyllä jotkut ei sitten osaa käyttäytyä ollenkaan. Ihmettelen suuresti miten jotakin voi tosissaan harmittaa toisten hiusmuutokset. Mua ei ole ikinä paskaakaan kiinnostanut eikä onneksi mitenkään hirveästi olla tultu mullekaan aukomaan vaikka olen tosi paljon vaihdellut väriä. 😀 Mitä nyt yläasteella saattoi jotain olla mutta ne nyt on niitä yläasteaikoja. Hassua että AIKUISET IHMISET voi laukoa tuollaisia päin naamaa. Pitäkööt jokainen huolen omista hiuksistaan…
Peukku! 🙂
Mä olen ainoastaan miettinyt, että hitsit, pitäisikö sittenkin kasvattaa oma väri takaisin tämän tumman sijaan, toi kun näyttää niin raikkaalta 😀 Mutta hiukset ovat kyllä asia, jota jokainen kommentoi muutoksen jälkeen hyvässä ja pahassa – itseäni helpotti suunnattomasti, kun työkaveri tänään kehaisi tummaa hiusväriäni – olin koko yön pohtinut josko tein virheen kun tummensin 🙂
Hyvät kommentit saavat kyllä aina hyvälle mielelle! 🙂
aarrggghhh on ensimmäinen ajatus tämän jutun jälkeen. Minkälainen ihmisen pitää olla että pohtii jossain keskusteluketjussa nähtävästikkin itsekkin seuraamansa bloggarin hiustilannetta ja nähtävästi ei kovin imartelevaan sävyyn? Ei vaan mahdu minun pieneen päähäni.. meitä on moneksi.
Itse kommentoin kyllä jos huomaan kaverilla tai kollegalla jotenkin uuden kivan hiustyylin tai kampauksen, ja jos sattuu päivä että ei ole minun mielestäni ihan kaikkein onnistunein hiuspäivä niin en tosiaankaan näe asiakseni mennä siitä kertomaan. Varsinkin kun omassa hiustyylissäni ei ole mitään erikoista enkä jaksa niihin kovinkaan paljon usein panostaa. Oma (ex-) poikaystäväni kommentoi kerran kampaajareissuni jälkeen kun olin leikkauttanut taas otsahiukset joista itse pidin, että "onhan noi nyt aika hirveät, eikä sulla nyt muutenkaan koskaan mitkään ihan onnistuneimmat ole olleet.." jepp, lämmitti mieltä. Onneksi ei tarvitse hänen kommenttejaan enää kuunnella 🙂 Rakastan ihmisiä jotka uskaltavat kokeilla ja testata ja muuttaa tyyliään, itse kun en ole niin kovin rohkea.
Näinpä, mitäpä sitä omaa mielipidettä kertomaan tarvitsee mennä jos tietää, ettei se ainakaan paranna toisen fiilistä! 🙂
Täältä löytyy hyvin samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia. Haikailen usein radikaalimpaa muutosta hiuksiini, mutta aina saan osani siitä läheisten kaikuvasta kuorosta, että tuo on juuri hyvä ja luonnollinen paljon parempi ja että petyn kuitenkin. Entäs sitten, jos vähän pettyisinkin lopputulokseen? Onko kaikkien aina pakko manata pahinta ja sitä, että jos en ole 100% tyytyväinen olisi ollut parempi jättää vanha tukka. Sellainen ärsyttää niiin paljon! Ja kyllä juuri tämä "ooh näytänpä hyvältä ja raikkaalta kun viimein uskalsin leikata bob-tukan" musertuu aika nopeasti "no on tuo ihan kiva, mutta kyllä tykkään sulla pidemmästä tukasta". Muttakun minun tukka, minun pää, minun elämä ja minun hiushetkeni! En leikkaa tai värjää hiuksiani muita varten.
Aamen ja iso peukku! 🙂
Monille suomalaisille polkkatukka sopii kasvojen muotoon hyvin. Lopputulos on yleensä tosi söötti.
Nuo "no mä nyt vaan oon sellanen, että sanon asiat rehellisesti suoraan" -ihmiset on kyllä uskomattomia!:D Joskus sitä miettii, eivätkö nämä tyypit yksinkertaisesti ymmärrä konseptia "käytöstavat". Tuo ilkeyksien perusteleminen omalla luonteella tuntuu usein tekosyyltä päästä aiheuttamaan toiselle huono mieli.
Papayana
No juurikin näin!
Hehee, olen tuollainen "sanon asiat rehellisesti", mutta on monta eri tapaa sanoa asiat, ilkeä ei tarvitse olla ja yleensä annan mielipiteeni vasta kun sitä kysytään, varsinkin jos en ihan nyt pidä esim. uusista hiuksista. Kehuja annan melkein heti 😉
Itse muistan yhden kamalimmista kokemuksista ala-astella olleen nimenomaan sen, kun leikkasin pitkät hiukseni pitkäksi polkaksi ja se oli mielestäni aivan ihana, kunnes kaikki ystäväni lyttäsivät sen ja lopulta valehtelin, että äitini määräsi hiustyylini. Aivan naurettavaa. Kehua saa mielestäni aina, ainakin itse pidän kehuista ja toki olen myös itse katellisena haikaillut ystäväni paksua lettiä, kun oma pääni vaan stressistä harventuu. Itse myös useamman vaalennuksen kokeneena tiedän sen oranssinkusenkeltaisen pään mikä siinä välissä on, ja sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Ja tähän kohtaan haluan kehaista, että mun mielestä toi sun uus väri on ihana, ja itse yritän juuri liukuvärjättyä vaaleaa latvaani saada mahdollisimman kylmäksi, joten kaikki vinkit olivat todella tervetulleita. Itse olen myös kaikki vaalennukset tehnyt kotona itse paitsi tämän nykyisen liukuvärin koska en uskaltanut nimenomaan sitä liukuvaa lähteä kokeilemaan, eikä tukkani koskaan päätynyt ihan harakanpesäksi. Ymmärrän siis monta kertaa väriä ja pituutta vaihtaneeni todellakin mistä puhut, ja joskus kuulen kommentteja jopa omalta mieheltäni, vaikkei se pahaa tarkoitakaan. Nuorempana otin itseeni niistä kommenteista todella herkästikin, mutta nykyään vähät välitän, oma on pääni. Anteeksi tämä romaani, olen jo pitkään blogiasi lukenut anonyyminä ja silloin tällöin kommentoinutkin, nyt vain sattui iskemään kirjoitusinto 🙂
Kiitos kommentista ja ihana kuulla, että ainakin joku ymmärtää, miten tuskaa on yrittää päästä tummasta vaaleaksi. Ei todellakaan tosiaan suju noin vain.
Tuo on kyllä niin fiiliksentappaja, jos itse on tyytyväinen lopputulokseen ja joku muu lyttää. Olin itse kerran juuri täysi-ikäiseksi tultuani todella tyytyväinen lyhyehköön tukkaani ja lähdimme kavereiden kanssa viettämään iltaa. Baarimikko kysyi minulta heti illan aluksi huvittuneena hiuksiani katselleen, että onko minulla peruukki. Masensi fiiliksen kyllä täysin siitä tukasta! 😀
Minun on kyllä sanottava, että tykkään kovasti noista sun uusista hiuksistasi! Todella eloisat ja kivan värisetkin 🙂
Itsekin noita kommentteja tulee aina silloin tällöin kuultua. Enimmäkseen tosin isän (ja mummojen) suusta, joka haluaisi naisille pitkät hiukset ponnarille ja otsalta ylös. Jotenkin on oppinut sivuuttamaan kyseiset kommentit, vaikka vuosia sitten ne vähän saikin miettimään, että oliko leikkaus virhevalinta. Mutta noh, ei kaikki tykkää sivusiileistä ja muutenkin kynityistä punaisista hiuksista, makunsa kullakin ja pääasia todellakin, että itse tykkää! 😀
On tosin mainittava, että kyllä näitä hiuksiani myös kehutaan isän mielipiteen vastapainoksi tosi paljon ja kaverit kiittelee, kun joku uskaltaa (aina käytetään tätä termiä uskaltaa, mikä on itestäni vähän hassua :D) erottua massasta ja olla sellainen kun haluaa.
Kiitos! Nyt on tosin prosessissa jo edetty sen verran, että mustaa on lähdetty vaalentamaan sen oranssin kautta toivottavasti joskus lopulta vaaleaksi. 🙂
Ja taitaa tosiaan olla niin, että miehiltä (ja mummoilta…) tulee ne hämmentyneimmät kommentit radikaalimpia juttuja kohtaan. 😉
Vaikka olen ihan sataprosenttisesti samaa mieltä, että en itsekään haluaisi kuulla tuommoista puppua hiuksistani (olen käynyt vähän kaikennäköisiä hiustyylejä, erityisesti hiusten kasvaessa välivaiheita joiden aikana näytin kamalalta jne.), on pakko huomauttaa, että noilla syillä myöskään positiiviset kommentit eivät olisi muiden lauottavina. Joko hiusasiat kuuluvat muille, jolloin niin positiivinen kuin negatiivinenkin on yhtälailla mielipide, tai sitten ne eivät kuulu. Myöskin tähän liittyy ongelma nimeltä "haluan että kommentit ovat rehellisiä, enkä että kaikki vain sanovat että ne on kivat" – eli kun kävelee kaveriporukkaan ja joku sanoo "onpas kiva tukka!" muiden on myös pakko kommentoida sitä, jotteivät vaikuta siltä, että inhoavat hiuksia. Toki tästä on eriasia tuo yksi kommentti jonka mainitsit ("mä alan jo tottua sun hiuksiin") joka on mielestäni täysin aiheeton. (Paitsi kun esimerkiksi leikkaan hiukseni ja poikaystävä ei tunnista minua muutamaan päivään takaa. Silloin tuo kommentti on aiheellinen).
Ehkä tämä riippuu kasvatuksesta paljonkin? Minut on ainakin kasvatettu niin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toiselle, niin sitten voi olla hiljaa. Samoin siihen, että jos on oikeasti kehu sanottavana niin kyllä se kannattaa kertoa, mutta että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa.
Eri asia on sitten tietysti se, jos oikeasti kysyy mielipidettä, mutta yleensä nuo negatiiviset mielipiteet tulevat kyllä ihan kysymättäkin. Itse en ainakaan koskaan kysy kenenkään mielipidettä vaikkapa juuri hiuksistani. Ne ovat minun hiukseni ja joko olen niihin tyytyväinen tai en eikä se kuulu muille. 🙂
On todella ajankohtainen aihe. Äiti yritti painostaa värjäämään nykyisen turkoosin tukan takaisin punaiseksi, tai edes violetiksi. Mutta kun en halua, nämä tuntuvat omilta. Kummitätikin kylään tullessaan huokaisi että "oli ne punaiset niin kivat.." ja isä heitti jotain vitsiä merilevähiuksista. Onhan tuo varmasti hyväntahtoista (mutta mikä se mielipide hyväntahtoisuuden takana onkaan…?), mutta ylianalysoivana ja herkkänä ihmisenä mulle tuli vaan tosi ahdistunut ja nurkkaanajettu fiilis.
Ymmärrän, että jokaisella on omia mielipiteitä ja näkeyksiä, mutta miksi niitä pitää laukoa ääneen… :/
Mä olen suorapuheinen, mutta ei tulis kyllä ikinä mieleenkään sanoa mitään negatiivista kenenkään ulkonäöstä, oli se sitten paras kaveri tai tutun tuttu. Parempi vaan pitää pää kiinni jos ei oo mitää hyvää sanottavaa 😀
Aivan!
Hiukset on onneksi uusiutuva luonnonvara. 🙂 En käynyt itse useampaan vuoteen parturissa, kun en raaskinut, joten hiukset saivat kasvaa vapaasti. Kun vihdoin menin parturiin, en uskaltanut vielä paljon lyhennellä.. Lopulta kyllästyin pitkään takkutukkaan (olen huono hiusten harjaaja) ja kerran parin päivän pompulanpidon sotkemien hiusten selvitys ei vaan kiinnostanut, joten annoin miehelle sakset käteen ja käskin katkaista takun yläpuolelta. 😀 tuli vähän epätasainen polkkatukka ja itse lyhensin vielä pahimmat epätasaisuudet mutta hetkeäkään en ole katunut! Tukka on paljon kivempi lyhempänä ja kasvaahan se takaisin! Lähipiiri ei onneksi kommentoinut, vähän vaan naureskelivat tukan lyhennystapaa. Vapaa maa, vapaa tukka! Ei kannata välittää muiden höpöhöpökommenteista 🙂
Ihana kommentti! Mahtavaa, että uudesta tukasta tuli mieluinen! 🙂
Jos en pidä jostain syystä jonkun hiuksista, niin pidän suuni kiinni, enkä kirjoitakaan 🙂 Kehua kyllä osaan: sullakin on kivat hiukset, kauniin naiselliset 🙂
Tästä tulikin mieleeni, että on muuten pitkä aika, kun hiuksiani on kehuttu, tosin en ole muuttanut suuremmin kampausta pitkään aikaan ja värikin on oma. Mitähän niistä ajatellaan? Ihan sama minulle, kunhan itse viihdyn 😉 Toisaalta, joskus olisi kiva saada erilaisiakin näkemyksiä ja ehdotuksia ystäviltä, mutta taitavat olla niin hienotunteisia, että pitävät suunsa kiinni.
Noinhan tuo taitaa olla, että muutokset ja erilaiset jutut kyllä huomataan, mutta harvoin muuten. 🙂
Tää on kyllä jännä asia! En itse ole todellakaan mikään suorapuheinen ja vaikka en jostain tykkäisikään niin yritän sanoa jotain positiivista tai sitten olen vain hiljaa. Eikö sun työkaverisikin olisi voinut sanoa että toi sun tukka on muuten hyvän värinen, sen sijaan että olisi kertonut suhteensa olevan nykyään ok sinun tukkaasi 😀 Jestas. Leikkautin perjantaina pitkän polkan (yli solisluiden kuitenkin) ja moni on nyt sanonut että apua miks sää oot leikannut tukkaasi, ompa se lyhyt, johon olen vastannut että joo leikkasin ne hurjat n. 7cm kuivaa latvaa veke ja olen nyt tosi tyytyväinen tukkaani. En ole niitä ihmisiä jotka kitkuttaa rutikuivalla pitkällä tukalla vain koska se on pitkä, myös lyhyempään tukkaan voi tukan omistaja olla tyytyväinen! Kukaan ei pakottanut minua leikkaamaan tukkaani, siihen ei jäänyt purkkaa eikä porakonetta kiinni jolloin se olisi ollut pakko leikata, minä vain halusin ja nyt olen tyytyväinen 😀 Onkohan nuo ihanan rehelliset ja suorapuheiset ihmiset näitä samoja, nimittäin kerran kun valittelin ääneen muistaakseni pitkien hiusteni kuivia latvoja juurikin, niin kaveri tokaisi että onneksi minulla ei ole tuollaista ongelmaa! 😀
Huuuurrrjat seitsemän senttiä ovat tosiaan monille ilmeisen paljon. Ihanaa, että olet tyytyväinen! 🙂
Mä kampaajana kiinnitän huomiota toisten hiuksiin todella paljon. Mielessäni usein mietin, että esim. toinen väri tai leikkaus näyttäisi paremmalta jollain ihmisellä ja sitten tietysti kauhistelen näitä kotivaalennuksia 😀 Mutta en mä kenellekään niitä ajatuksia päin näköä mene laukomaan, enkä edes silloin, jos joku iloitsee uusista hiuksistaan ja kysyy mitä mieltä olen. Ainoastaan silloin, jos oikeasti joku haluaa tietää, mitä mä tekisin heidän hiuksilleen.
Ammattisi vuoksi ymmärrän tämän ihan täysin, sillä teet asiaa työksesi ja tiedät siitä paljon. 🙂
Tunnistan niin nämä "mä olen vain rehellinen" -tyypit -.- Toisaaltahan voi ihan hyvin sanoa myös ihan kivasti että kestää aikaa tottua toisen uusiin hiuksiin, eihän suurta muutosta voi olla huomaamatta ja aluksi se saattaa tuntua hyvinkin "oudolta" jos toisen ulkonäkö äkkiä muuttuu kovastikin. 🙂 Toki tuo sävy on sitten vähän niin ja näin "et ensin olin et hyi, mut nyt saat jo ihan pitää ne!" 😀 Just tuo että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin..
Minusta on täysin ok sanoa, että ei ole vielä "tottunut" toisen uuteen hiusväriin, sillä eihän siinä ole mitään pahaa. Sehän tarkoittaa vaan, että ei esimerkiksi heti tunnista toista monien ihmisten joukosta kun etsii tietyn väristä tukkaa ja nyt toisella onkin erivärinen. Eri asia on sitten se, että voi vihdoin "hyväksyä" toisen hiusvärin vaikkei ensin ollut ok sen kanssa. 😛
Minäkin olen "suorapuheinen" mutta en kyllä ikinä epäkohtelias. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin parempi pitää omana tietonaan. Mun mielestä sun tukka on nyt tosi hyvännäköinen ja olin onnellinen kun rupesit vaalentamaan, musta tukka on niin kovin jyrkkä ja siitä tulee goottivibat 😀 sinulle sopii tosi hyvin tämä vaaleampi lookki!
Kiitos, minäkin viihdyn vaaleammassa tukassa paljon paremmin! 🙂
Tuttua, tuttua. Itse lopetin hiusten värjäämisen ja kasvatin oman värini takaisin ja silti kuulee yhä kommenttia. Suurin osa on positiivista, mutta kyllä jotkut silti negatiiviseen sävyyn ihmettelevät että miksi en värjää hiuksiani, kun tyypillinen suomalainen "maantienharmaa" on ruma.
Hiuksista on varmaan helpompi sanoa kaikenlaista mielipidettä, kun niihin kiinnitetään eniten huomiota. Samahan se oli silloin kun teini-ikäisenä ajelin pääni koneella ja jätin vain luirun etutukkani, niin silloin ihmiset ajattelivat jo seksuaalisen suuntautumiseni muuttuneen hiusteni myötä.
Sitähän sanotaan että hiukset ovat naisen kruunu – ja moni ajatettee sen tarkoittavan pitkiä hiuksia (ainakin miehet, huoh). Vaikka mun mielestä polkkatukka tasaisella otsiksella on tosi chic joillain naisilla ja haluaisin itsekin sellaisen, jos ei olisi tätä ärsyttävää pyörrettä keskellä otsaa!
Hiuset ovat tosiaan niin näkyvä osa ja ihmiset varmasti ajattelevat, että niitä on helppoa muuttaa, joten niitä voi myös kommentoida helposti.
Hiukseni olivat lapsena aivan älyttömän paksut ja ihanat, niitä kehuttiin aina. Murrosiän jälkeen ne ohenivat neljäsosaan entisestään, myös hiuslaatu muuttui täysin. Tämä oli itselleni kova pala ja otti itsetunnonpäälle jossain vaiheessa oikein kunnolla. Päädyinpä sitten ottamaan hiustenpidennyksen, joka oli onnistunut ja sopi kyllä kauniisti. Se ei myöskään vahingoittanut hiuksiani tms, mutta kun otin sen pois sain ilkeän kommentin miesystäväni sukulaiselta. "mihin sun ihanat hiukset on kadonnut, pelästyin jo että sulla on joku sairaus".
Ei tunnu kovin mukavalta kuulla näyttävänsä sairaalta omilla ohuilla hiuksillaan. 🙁
Höh, olipa ikävä kommentti. :/
Itse olen huomannut samaa, varsinkin juuri tuossa kun olen leikannut pitkiä hiuksia lyhyeksi niin ei nyt ihan suoraan ole sanottu että kamala mutta kuitenkin tätä "voi ei miksi leikkasit, ne entiset oli niin kivat". Sama värjäilyjen kanssa kun itse värjään tosi usein tukkaa eri väreillä niin olen huomannut että monesti tulee eka sellanen "ihan kivat" kommentti monilta jos olen värjännyt jonkun heidän mielestään tosi kivannäköisen värin pois. Mutta toisaalta täytyy myöntää että kyllä itsekin katselen aika monesti ihmisten hiuksia ja mietin sopisiko kys. henkilölle paremmin joku toinen leikkaus tai väri, mutta yleensä pidän sen kuitenkin omana tietonani.
Ps. et ehkä usko tätä mutta olet oikeastaan muotia edellä sillä tuo päältä vaalea alta tumma on tulossa takaisin tämän tän hetken ombrevärin myötä… 😀 muutamilla julkkiksilla on tuon tyylistä värjäystä näkynyt ja sieltähän ne trendit lähtee…
Haha, kiitos lohdutuksesta. 😉
No muiden hiuksista en sano, harvemmin edes huomaan ellei muutos iso ja parempaan. Mutta kerran miehelleni sanoin pahasti kun pitkän ajan jälkeen näimme. Hiukset olivat hirveät, ylipitkät ja värjätyt, enkä oikeastaan tunnistanut häntä enää. En pystynyt koskemaanka häneen koska tuntui että siinä oli vieras ihminen. No hiukset lyheni jo seuraavana päivänä 🙂
Pieniä muutoksia tosiaan harvemmin huomaakaan. 🙂
On. On kokemusta. Värjäsin hiukseni hoitoaineella sellaiseksi vaaleanpunaiseksi kesällä ja syksyllä uudelleen. Semmoinen pois pestävä versio josta itse pidin valtavasti. Se sitten jakoi niitä mielipiteitä joka suuntaan, suurin osa kehui, mutta ai taivas kun se yhtäkkiä kuuluikin kaikille vanhoille koulukavereillekin se tukan väristä huomauttaminen. Lähtien tasolla "Ethän sä ole enää teini". No ei, en ole, mutta mitä sitten, viihdyin itse mainiosti kesätukassani. Mutta kyllä sitä ruodittiinkin sitten, tosin niin ruosittiin lihomistanikin (jos olen kovin tietoinen kyllä muistuttamattakin).
Kasvatus kysymys. Ihmiset ei osaa ajatella mitä kirjoittavat ja koska toinen kirjoittaa blogia, niin sillehän voi sanoa mitä tahansa kun on "julkisuuden henkilö" ja "levittää koko elämänsä kaiken kansan nähtäville". Että silleen joo. Huoh. Mun mielestä jokaisen oma asia.
Minun tekisi salaa mieli vaaleanpunaisia hiuksia! 🙂
En yleensä kommentoi, mutta lomalla on aikaa… Mulla on nykyään pixie-leikkaus hiuksissani – on ollut jo viisi vuotta. Oudointa on kun henkilöt, jotka eivät edes tunteneet minua pitkätukkaisena, päivittelevät että miten ikinä olet raaskinut leikata ne noin lyhyiksi. Tyypit eivät ole edes nähnet mua ikinä pitkällä tukalla ja niillä on siitä mielipide? Yleensä se, että EI, MIKSI leikkasit.
Näihin mainitsemiisi keskustelupalstoihin olen törmännyt myös netissä. En käsitä, miten jonkun muun hiustenvärjäys voi olla niin oleellista itselle, että siitä pitää polkaista keskustelu jollain nettifoorumilla pystyyn! Olen sitä joskus miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että näiltä ihmisiltä puuttuu jotain oleellista omasta arjestansa, jos aikaa ja energiaa riittää sun hiustilanteen pohtimiseen noin laajalla skaalalla. Jos omassa elämässä ei ole tarpeeksi toimintaa, saattaa aikaa silloin riittää kaikenlaiseen ylimääräiseen, niinkuin jonkun hiusten julkiseen parjaamiseen tai toisten omaisuuden rikkomiseen itsenäisyyspäivän mellakoissa.
Campino
Olisihan se kyllä ihanaa, jos itsellänikin olisi päivässä noita ylimääräisiä hetkiä tuollaisten asioiden miettimiseen! 😛
Se on hämmentävää miten nämä "mä nyt vaan sanon suoraan ja oon rehellinen!" -tyypit kuvittelevat että ilkeily ja epäkohteliaisuus on synonyymi rehellisyydelle ja suoraanpuhumiselle. Uunomaatit.
Minä saan aina välillä kommenttia IRL kuinka värjään tukkaani punaiseksi VAIKKA se on luonnostaan punainen. Höm… Se gingertukka on vääääähän erilainen punainen kuitenkin kuin ne punaoranssit sieltä väripurkeista. Jos hengailisin gingertukkani kanssa, kulmakarvat ja ripset luonnonvärissä niin näyttäisin ihan sieluttomalta :'D
Sinulle sopii molemmat värit hyvin, tummassa oli sitä omaa tiettyä fiilistä mutta niin on myös tässä vaaleassa. Tässä siun kasvot hehkuu minusta aina tosi ihanasti :).
Loppukommentti: muunnelkaa ihmiset hiuksianne! Siinä tulee niin helposti erilainen fiilis ja kokonaan uusi look, oli se sitten värjäys tai sakset tai kasvu mitä sille tukalle tehdään. Se kasvaa aina takaisin – ellei tietysti ole jotain lääketieteen puolelle menevää miksi näin ei tapahtuisi.
Aamen loppukommentillesi! 🙂
Tämä osui ja upposi! Olen hiusten suhteen jumittuja ja harvoin teen mitään radikaalia. Isommat tukkamuutokset ovat viiden vuoden sisällä rajautuneet vaalean tukan värjäämiseen kupariseksi ja sitten takaisin vaaleaksi sekä pidennysten laittoon ja niistä luopumiseen. Ja voi hemmetti, miten jokainen näistä muutoksista onkaan saanut rekkalasteittain osakseen kielteistä humiota! "Älä nyt värjää sillä oranssilla, kun vaalea on naisellisempi ja näytät kohta ihan noidalta, mutta heiheihei älä nyt ihmeessä ota sitä vaaleaa takaisinkaan, koska sitten näytät bimbolta. Ja hyh hyi, pidennykset on luonnottomat narut ja syö entisestään vaaleaverikön uskottavuutta, mutta älä nyt vaan tyttö kulta napsaise niitä poiskaan, kun sitten näytät niin paljon nuoremmalta!!11" Huoh, huh ja hyh. Itse en koskaan kommentoi tuttujeni hiusmuutoksia negatiiviseen sävyyn, vaikka edellinen kuontalo olisikin miellyttänyt minua uutta versiota enemmän. Jos toinen on kerran tyytyväinen, miksi mennä pilaamaan fiilistä.:)
Apua…. joo todellakin, jos toinen on itse tyytyväinen, niin miksi mennä pilaamaan fiilis.
Äää ei oo totta, miten pikkusielusia ihmisiä :DD
Näinpä! 😛
Voi tää on tuttua!! Kirjotit kyllä niin hyvin sanoiks tän.
Itse oon melkein aina nyt aikuisiällä ollut punapää. Tunnen oloni kotoisaksi minuksi itseksi kun mulla on hyvä punainen sävy. Mutta oli tässä yksi ajankohta kun halusin vaihtelua ja kokeilua. Tukka laitettiin aika vaaleeks. Pienen prosessin kautta saatiin punaisuus kokonaan pois. Ja silloin pomoni osasi kertoa mulle et tää on nyt sulle se oikea väri. Tää sopii sulle parhaiten tämmönen luonnollisuus. Ai että mua ärsyttää ku joku tommonen tulee mulle kertoo minkä väriset ois mulle parhaat. Eipä kestäny ku noin puoli vuotta niin olin taas oma itteni -punanen ihanan iso tukka. 🙂
Ihanaa, että silti palasit siihen itsellesi kotoisimpaan ja rakkaimpaan tukkaasi! 🙂
Kaikille ihmisille ei ehkä vaan oo suotu yhtä herkkää kykyä ajatella, miltä toisesta tuntuu. 😀 Yks kaveri tokaisi mullekin kerran että "näytät ihan vauvalta". Ai no kiitos, se tuntuikin sillon 18-vuotiaana hirveen imartelevalta.
Yleensä itsekin tulee ainoastaan kehuttua hiuksia. Moni tuntuu usein haluavan juuri sellaiset hiukset joita ei omista (kihara/suora, tumma/vaalea) ja sitten saatetaan kadehtia niitä, jotka uskaltavat tällaisia muutoksia tehdä. Se voi myös tässä sun projektissa olla taustalla. 🙂 Jos joku läheinen ystävä kysyy rehellistä mielipidettäni hiuksistaan, niin silloin luultavasti sanoisin suoraan mitä mieltä olen, tosin senkin varmasti aika pehmennetysti. 😀 Ehkä olen vain itse luonteeltani sellainen, että en todellakaan halua loukata ketään ja mietin sitä usein liikaakin.
Mutta tuokin on eri asia, jos joku kysyy _rehellistä_ mielipidettä ja on sen itse halukas kuulemaan. 🙂
Itsellä ei tulisi mieleenkään mainita mitään negatiivista toisen hiuksista tai muustakaan ulkonäköön liittyvästä asiasta päin naamaa. Saatan kyllä mielessäni ajatella kaikenlaista mutta pidän ne visusti omana tietonani! Kaveristani huomaa heti jos hän ei tykkää minun ulkonäössäni jostain, nimittäin hän sanoo vain ääneen sen mitä huomaa mulla olevan uutta; sulla on uudet kengät/ laukku/ paita/ otsatukka jne. Eli ei kommentoi asiaa millään muulla tavalla, ilme vaan kertoo kaiken 😀 että miks pitää edes mainita asiasta jos ei kumminkaan pidä mun valinnoista 😀
Aivan, miksi edes täytyy silloin mainita!
Niin, kyllähän ne hiukset herättää tunteita ja ajatuksia. Minä saan aika useinkin (positiivista) kommenttia, hyväkuntoiset pitkät kihartuvat ruskeat, ainakin tuntuu naisissa herättävän kateutta 😉 Ahkeralla hoidolla ja tangleteezerillä olen saanut pidettyä nyt jopa latvat kunnossa eikä tarvii leikata kun 1-2x/vuosi.
Kyllä ne tosiaan positiivisiakin mielipiteitä ihmisissä onneksi herättävät! 🙂
Heh, kohtasin jokunen päivä sitten vastaavan tilanteen äitini kanssa. Leikkasin muutama vuosi takaperin alaselkään ulottuvat punaisiksi värjätyt hiukseni millisiiliksi, tarkoituksena kasvattaa oman värinen tukka. Pitkään polkkaan yltävät hiukseni huomasivat kesällä, että neljäkymmentä on kohta ovella, ja alkoivat harmaantua hälyyttävällä tahdilla. Pronssin värisessä pehkossa värittömiä "harmaita" ei voi parhaalla tahdollakaan väittää aurinkoraidoiksi tms, vaan ne näyttävät juuri niin vanhentavilta ja epäsiisteiltä kuin arvata saattaa. Aikani pähkäiltyäni päätin värjätä koko pehkon vaalean harmaaksi. Lopputulos on nätti ja minulle sopiva, ja koska ne yhdistyvät ikäisekseni hyvin poimuttomaan naamaan, ei kukaan voi sanoa varmasti, onko lopputulos värjätty vai aito.
Kuitenkin muodonmuutos kirvoitti melkoisen määrän ei-niin-asiallisia pohdintoja siitä, onko järkevää käsitellä hyväkuntoisia hiuksia, pitäisikö antaa tukan vain harmaantua ja mitä järkeä on värjätä hiuksiaan enää tuossa iässä (kommentoijana 60+ nainen, joka värjää yhä hiuksiaan elovenakeltaisiksi). Olen puolessavälissä seitsemääkymmentä. Enköhän mie osaa jo itse päättää, haluanko värjätä päätäni vai en.
Hiuksesi kuulostavat ihanilta! 🙂
Mieleenpainuvin saamani kommentti ulkonäöstäni tuli ex-naapuriltani "mitä oikein olet tehnyt, et näytä itseltäsi". Hiljaiseksi veti, siinä muutaman sekunnin oikein pohti, että mitä vikaa habituksessani on, mutta ehkäpä ulkonäössä saattaa tapahtua muutoksia 19 ikävuoden jälkeen, joskus jopa positiivisia:) Heli
Ihanaa, että muilla ihmisillä on mielipide siitä, miltä toisen kuuluisi näyttää! 😛
No mäi ainakin tykkään noista sun vaaleista hiuksistas. Ja tykkäsin tummistakin. Molemmat sopii 🙂
Joskus on kuitenkin pakko saada hiukan muutosta lookkiin värjäämällä hiukset ^_^ Ja kenen peppua se muka kaivelee millaiset hiukset toisella on? 😀
Jos ei ole hauskaa/nättiä/kivaa sanottavaa, on parempi olla vain hiljaa.
Kiitos ja juurikin noin, jokaisen oma asia! 🙂
Oon todellakin saanut oman osani noista tukkakommenteista. Vaihdan hiustyyliä suht usein ja ihan aina on tullut negatiivista kommenttia joltain. Tuntuu että usein varsinkin miehillä on tarve tarjota näkemyksensä asiaan, vaatteet tai meikit yms eivät saa mitään liikehdintää aikaan mutta se "mä tykkään enemmän pitkähiuksisista/lyhythiuksisista/punatukkaisista naisista" on aina pakko tuoda esiin. Eivät taida tajuta, että sellaiset miehet, jotka päästävät suustaan lauseita tyyliin "tykkään enemmän naisista jotka tekevät asioita x ja y" ovat juurikin sellaisia, joiden mielipide, tai seura ylipäätään, ei kiinnosta minua yhtään. Itselle ei tulisi mieleenkään sanoa mitään negatiivista kenenkään toisen tukasta, en ymmärrä mitä iloa siitä saisin.
Täydellinen viimeinen lause! 🙂
Oi ihanaa, kun joku kirjoittaa suoraan tästä. Aikoinaan, kun vaihtelin hiusväriä enemmänkin, aina joku siitä oli sanomassa ja enemmän tietenkin negatiivisesti ja se tuntui tosi pahalta. Ja nytkin kun vaihdoin omasta vaaleasta hennaan eli punaiseen, niin kaiken maailman kommenttia on tullut, toki positiivisiakin, mutta ne negatiiviset on jääneet pahasti mieleen. Ei sillä, että itse siitä jaksaisin välittää, en mä sen takia vaihtaudu blondiksi takas, kun tykkään tästä punaisesta eikä edes ollut hetken mielijohteesta vaan puolen vuoden suunnitelman lopputulos, saa muut olla mitä mieltä on. Mä olen tyytyväinen, luulis sen riittävän. Itsekin ihmetellyt miten jotkut sanoo ihan liiankin suoraan ja loukkaavasti. Mutta se kertoo niistä ihmisistä paljon itsestään. Oon itse tykännyt jokaisesta värinvaihdoksestani ja saanut aina haukkuja jopa kyseenalaistettu mielenterveyttäni 😀 Että terve vaan! 😉
Sä oot Virve ihana tapaus, ihan missä hiusvärissä vaan! Kiitos, kun avasit tästä aihetta! 🙂
Kyllä sitä aina välillä miettii, kuinka tylsä elämä jollakin toisella voi olla, kun muiden hiusmuutokset aiheuttavat siinä niin suuria mullistuksia. Ja sinulla on kyllä aina ollut ihanan värisiä hiustyylejä! 🙂
Ja kiitos! 🙂
Niin ja tiedän todella, moneen kertaan millasta on mennä mustasta vaaleaan ja viimeisen kerran oli vielä pakko tilanne allergioiden takia. Sitä enemmän tuntu pahalta kaikki arvostelut ja ihmettelyt…koska todella oisin tahtonut olla mustahiuksinen. Nyt yli vuoden jälkeen, en enää mustaa kaipaa, mutta olin onnellinen, kun huomasin, että voinkin värjätä hennalla ja pitää punaisia hiuksia, josta oon aiemminkin kovasti pitänyt 🙂 Mutta se pisti just ihmetyttämään, että jotkut sanovat vahvasti mielipiteensä tietämättä miksi vahdan väriä, kun viimeisenä syynä oli allergia.
Ihanaa, että löysit kuitenkin keinon värjätä hiuksiasi haluamasi väriseksi. 🙂
Tiedän tunteen. Kovasti jaksavat jotkut aina nähdä vaivaa hiusvärin -ja mallin vaihtuessa. Itse värjäsin keväällä kirkkaanpunaisen kesätukan. Niiden kuukausien aikana tuli kyllä enemmän negatiivista kuin positiivista kommenttia ja etenkin miehiltä. "Miks se nyt tommoseks piti värjätä?" "Se tumma sopii sulle kyllä paljon paremmin" ja sokerina pohjalla: "En kyllä ihmettele, että ihmiset luulevat sua lesboksi, kun sulla on tuollainen tukkakin." Siis joo anteeksi mitä?! Toki positiivisiakin kommentteja tuli ja itse rakastin punaista tukkaani valtavasti. Jokin aika sitten värjäsin syksyn tullessa takaisin tummaksi ja positiivisiksi tarkoitetutkin kommentit ovat tuntuneet tosi pahalts, kun monet niistä on esitetty tyyliin: "Sopiioa sulle tuo tumma hyvin, paljon parempi kuin se punainen!" ja "nyt tiedämme, että punainen ei ole sun väri". Jaa, mun mielestä kyllä on! Se oli sen hetkinen mielihalu ja voi kyllä tulla taas uudestaan joku päivä, vaikka nyt aionkin hetken viihtyä brunettena. Todella järjetöntä, että hiuksissa olisi yksi ja ainoa oikea.
Voi jessus! 😀
awws, millaisia kommentteja 😛 pakko kyllä sanoo että vähän huvittaakin että mistä kaikesta jotkut jaksaa vaivautua nettiin kirjoittelemaan (tarkoitan siis näitä valopäitä, jotka joillain palstoilla haukkuvat esim. bloggaajia. no life?)
itse laihduin yhdessä vaiheessa melko paljon lyhyessä ajassa. silloin kyllä alkoi kyrsiä ne ihmisten jatkuvat kommentit laihtumisesta. toki ne oli tarkoitettu kehuiksi ja positiivisiksi, mutta silti ärsytti. itse olen ottanut sen linjan, että en kehu ihmisiä ulkonäöstä pääsääntöisesti edes positiivisessa mielessä, sillä ikinä ei voi tietää, mitä toinen siitä ajattelee. esim. muistan kun saatoin itse kommentoida aiemmin sun vaalennusprojektista, että tuli ihanan nostalginen fiilis. missään nimessä en itse mieltänyt sitä ikäväksi kommentiksi, ja olen pahoillani, jos se on siltä tuntunut. tuli vain sillä hetkellä aidosti mieleen oma nuoruus 🙂 elävässäkin elämässä olen joskus antanut omasta mielestäni kehun josta saaja onkin sitten pahastunut, joten turvallisempaa pitää vain ulkonäköön liittyvät jutut omana tietonaan. korkeintaan saatan sanoa jotain että onpa kiva koru tms. mutta mieluummin en sitten sitäkään, tuntuu jotenkin tarpeettomalta. mieluummin annan positiivista palautetta asioista, jotka oikeasti merkitsevät 🙂
mä en usko, että ihmiset usein oikeasti mieltää kommenttejaan ikäviksi, vaikka ne kommentin saajasta tuntuisivat kuinka typeriltä tahansa. itse olen ainakin vain sen verran kovanahkainen, että en vain aidosti osaa ajatella että joku mun mielestä harmiton heitto voi jotakuta loukata. en siis todellakaan tarkoita käyttää mitään "suorapuheisuutta" tekosyynä sanoa ikäviä juttuja toisille. en myöskään ole mikään palikka sosiaalisesti, en vain itse välitä ulkonäöstäni kovin paljoa, joten en osaa sitten suhtautua siihen mikä on sopivaa kommentointia ja mikä ei kenenkin mielestä.
jäin miettimään, että mikä sitten on sopivaa? saako sun mielestä kehua? onhan sekin jonkin "suhteen" osoittamista toisen ulkonäköön 😀 jos vaikka sanoisin, että uusi hiusvärisi käy mielestäni paremmin sulle kuin tummempi, niin onko sekin ikävää? vai pitäisikö sanoa, että kiva uusi tukka vai olla kokonaan hiljaa aiheesta? kysyn ihan aidosti ihmetellen 🙂
pakko kirjoittaa vielä toinen kommentti 🙂
mun mielestä on kiehtovaa lähestyä tätä asiaa sukupuolen näkökulmasta. koska eihän miesten ulkonäkö ole kenellekään niin iso asia kuin naisten. nainen on kuin julkista omaisuutta ulkonäkönsä puolsta. sama toistuu julkisuuden henkilöidenkin kohdalla. toivottavasti ihmiset miettisivät tätä ja varsinkin toiset naiset osaisivat olla ilkeilemättä toisilleen!
jäin myös vielä miettimään tuota, että jotkut ilkeilisivät suorapuheisuuden nimissä. varmaan sellaisiakin ihmisiä on, mutta onneksi en usko itse sellaisiin törmänneeni. omassa lähipiirissä on kyllä muutamia, joilta saa ihanan rehellisen palautteen asiasta kuin asiasta niin hyvässä kuin pahassa sitä kysymällä. onhan se aluksi ollut shokki, mutta nyt aivan älyttömän virkistävää. sitten voi pohtia aidosti, että onko toisen kritiikissä perää vai onko sittenkin itse "oikeassa". tosin luulen että tähän vaikuttaa niiden piirien raadollisuus joissa itse pyörin tekemisieni puolesta. jos joku on huono juttu niin se kyllä lytätään, mikä on vain hyvä asia, jos lyttääminen tulee paremmin tietävältä taholta 😀 mutta eihän tämä nyt ulkonäköön niin suoraan päde. on kyllä muutamasti ärsyttänyt kampaajankin penkissä kun ne on "ammatin puolesta" alkaneet haukkua hiuksia… ei kovin hyvää asiakaspalvelua!
tsemppiä virve, ota tilasi jos joku meinaa ryttyillä. mielestäni ulkonäöstä (negatiivisesti) kommentointi varsinkin miesten taholta on eräänlaista piilotettua seksismiä, johon pitäisi jokaisen puuttua. jokaisella on oikeus näyttää juuri siltä kuin tahtoo ihan ilman mitään pään aukomisia!
-klaus
Mä ihmettelen suuresti mikä on se logiikka, että kenenkään ulkonäköä ylipäänsä pitää kommentoida negatiivisesti pyytämättä. Kehuminen on tietysti kiva positiivinen asia, mutta jos jotakuta ei toisen naama/hiukset/vaatteet miellytä, niin se on ihan vaan katsojan ongelma. Voi olla että kyseinen henkilö on täysin tyytyväinen ulkonäköönsä tai voi olla ettei hän ole eikä kaipaa ketään muistuttamaan asiasta. Kertoo lähinnä kommentoijan sosiaalisista taidoista ja tilannetajun puutteesta. Oli miten oli, jokaisella on oikeus näyttää normaalielämässä siltä miltä haluaa.
Yleensä työelämässä täytyy kuitenkin näyttää jossain määrin siistiltä ja asialliselta. Olen siivousalan yrittäjä ja siivoojankin pitää näyttää siistiltä, mutta ei tässä eikä varmaan missään muussakaan työssä olennaista ole tukan pituus tai väri.
Pitkät hiukset on varmaan sellainen vanhanaikainen kauneusihanne naisilla. Samoin kuin naisiin liitetään muitakin oletuksia kodin hengettärenä toimimisesta, niin myöskin ulkonäöllisiä kriteerejä on paljon. Minulla ei ole koskaan ollut pitkiä hiuksia, enkä ole todella niitä koskaan kaivannutkaan. Silti minulla on jokin alitajuinen 'alemmuudentunne' verrattuna pitkiin luonnostaan kauniin värisiin hiuksiin. Johtuu varmaan siitä, että olen niin monta kertaa kuullut sivusta jonkun kauhistelevan toisen lyhyiksi leikattuja hiuksia. Vaikka ajattelen toisin, niin alitajuntani kuvittelee, että lyhythiuksisena olen jotenkin eriarvoinen nainen. Järjetöntä.
Itse kuulin värjäyskierteen katkaistuani muutamaan kertaan, miten oma luonnollinen sävyni sopii minulle todella hyvin. Tämä oli oikein nätisti sanottu ja mukava kuulla, vaikka toisaalta… onkohan maailmassa paljonkin ihmisiä, joille luonnollinen hiusten väri "ei ollenkaan sovi"? o_O
-H
Työkaverini kommentoi aikoinaan hiuksiani, kun laitoin niihin vaaleampia ”aurinkoraitoja”. Hänen mielestään kullanruskea tukkani oli liian vaalea ikäiselleni, väri sopisi paremmin nuoremmalle. Nyt samainen työkaveri kommentoi hiuksiani taas pyytämättä. Kampaajan laittama lämpimän ruskea väri vanhentaa, ollaan jo siinä rajoilla, hän varoitteli minua kovasti.