*Sis. mainoslinkin
Muutin asumaan Suomesta Ruotsiin 2015, minkä jälkeen tein siellä joitakin vuosia päivätöitä, sitten keskityin yrittäjänä olemiseen ja vuonna 2021 lopetin kaiken työnteon jääden elämään passiivisilla tuloilla ja töistä kertyneillä säästöilläni.
Parina vuotena vietin pidempiä jaksoja ulkomailla, mutta pidin edelleen kiintopisteenä Ruotsin kotiani, johon saatoin aina palata maailmalla seikkailun jälkeen.
Vuonna 2023 tunsin kuitenkin, että olisi aika uudelle elämänvaiheelle ja tehdä jotain villiä, josta olin siihen asti vain haaveillut: myydä pois Ruotsin asunto, luopua tavaroista ja lähteä maailmalle elämään niin, että koko omaisuuteni kulkisi mukanani vain lentokoneessa penkin alle mahtuvassa repussa.
Päädyin lähtemään Kaakkois-Aasiaan, sillä tässä vaiheessa elämää se alue paitsi kiinnosti, mutta oli myös järkevä valinta taloudellisestikin: Voisin elää hyvältä tuntuvaa elämää, mutta se olisi mahdollista pienellä budjetilla. Kun rahaa kuluisi vähän, saisivat pörssiin sijoitetut rahani kasvaa rauhassa korkoa, mikä puolestaan tarkoittaisi käytännössä sitä, että varallisuuteni kasvaisi samalla kun itse ottaisin rennosti.
Vaikka Kaakkois-Aasiassa eläminen voi olla todella halpaa, ei se ole sitä automaattisesti. Halvalla eläminen on sielläkin oma valinta ja tein itse paljon taustatyötä ja arjen valintoja, jotka mahdollistivat sen, että elämä oli halpaa.
En laatinut itselleni ennalta määrättyä budjettia, jossa minun tulisi pysyä, mutta tein jatkuvasti tietoisia valintoja, jotka pitivät kuluni matalina. Ensimmäisenä vuotena kaikki oli tietysti myös uutta ja asioita oppi vasta kokemuksen kautta, joten menojakin oli sen myötä hieman enemmän.
Seurasin menojani takautuvasti jokaisen kuun päätteeksi, jotta tietäisin, minkä verran mihinkin asiaan kuluu rahaa ja osaisin arvioida, mikä on minulle normaali kulutus, jolla koen lunastavani Kaakkois-Aasiassa hyvältä tuntuvaa elämää.
Kokosin tähän postaukseen yhteenvedon siitä, mitä oma ensimmäinen Kaakkois-Aasian vuoteni maksoi. Haluan kuitenkin korostaa, ettei elämä Kaakkois-Aasiassa ole automaattisesti näin edullista, mutta se voi olla tällaista tai jopa vielä huomattavasti halvempaakin mikäli niin itse valitsee.
Koska olin tähän aikaan kirjoilla Ruotsissa ja kaikki varallisuuteni oli ruotsalaisilla tileillä, seurasin menojani Ruotsin kruunuissa. Olen siis muuttanut menoni Ruotsin kruunuista euroiksi silloisen valuuttakurssin mukaisesti.
Kuinka paljon vuosi Kaakkois-Aasiassa maksoi?
Olin veikannut etukäteen, että vuosi Kaakkois-Aasiassa voisi maksaa minulle kaikkine kuluineen noin 100 000 Ruotsin kruunua eli 8800 euroa.
Etukäteen asettamani arvio toteutui varsin hyvin jopullinen hintalappu sille oli 98 008 kruunua eli 8635€ eli keskimäärin 720€/kk. Tämä summa pitää sisällään aivan kaiken, mitä elämiseen, olemiseen ja matkustamiseen meni tuon ensimmäisen vuoden aikana.
Summa sisältää noin 500 euroa ”oppirahoja” eli täysin ylimääräisiä kuluja maksetuista, mutta käyttämättä jääneistä majoituksista ja lennoista, minkä lisäksi aluksi tulee tietysti käyttäneeksi enemmän rahaa kun ei vielä tiedä, kuinka halvalla asioita voi saada.
Ainoa asia, jota en sisällyttänyt summaan olivat lennot Ruotsista Kaakkois-Aasiaan (olin kiinnostunut nimenomaan siitä, mitä elämä Kaakkois-Aasiassa maksaisi kuukausitasolla ja menolennon sisällyttäminen olisi vääristänyt tätä summaa) sekä suomalaisen puhelinliittymäni lasku, jota maksoin joka kuukausi, jotta liittymäni olisi voimassa, vaikka en sitä käyttänytkään. Minulla oli myös muutama pankkikortti, joista meni kuukausimaksu ja lisäksi lähetin jouluna ja syntymäpäivinä kummilapsilleni lahjarahaa.
Näin nuo eurot jakautuivat ensimmäisen vuoden aikana:
Majoitukset 4650 €/vuosi eli 387 €/kk
Kaikki majoitukset ovat sisältäneet veden, sähkön, internetin ja yleensä myös siivouksen sekä uima-altaan ja kuntosalin käytön.
Ensimmäisenä vuotena vietin ensin kolmisen kuukautta Kuala Lumpurissa asuen puolisoni kanssa neljän tähden hotellissa, sitten kuukauden Thaimaassa, josta vuokrasimme puolisoni kanssa Bangkokista Airbnb-asunnon (jolta teimme myös reissun Pattayalle ja maksoimme siellä samanaikaisesti last minute -hotellidiilejä).
Tämän jälkeen lähdin yksin kuukaudeksi Vietnamiin, sieltä reiluksi kuukaudeksi taas yksin Kuala Lumpuriin ja sitten lensin Thaimaahan, jossa vietin kuukauden ystäväni kanssa Pattayalla Airbnb-asunnossa.
Tämän jälkeen vietin kolmisen kuukautta jälleen Kuala Lumpurissa neljän tähden hotellissa (kuukausi yksin, pari puolison kanssa), sitten kuukauden puolison kanssa Indonesian Surabayassa ja lopulta vielä noin kuukauden jälleen neljän tähden hotellissa Kuala Lumpurissa, josta oli tullut tässä vaiheessa jo se eniten kodilta tuntuva home base.
Kun majoituksen saattoi jakaa ystävän tai puolison kanssa, olivat majoituskulut tietysti matalammat kun yksin matkustaessa. Kalleimmillaan majoituskulut olivat kun asuin yksin neljän tähden hotellissa Kuala Lumpurissa.
Maksoin majoituskuluista myös hieman oppirahoja, kun pariin otteeseen päädyin maksamaan tuplamajoituksia: Ensimmäisellä kerralla meillä oli koko Bangkokin kuukaudelle Airbnb-majoitus, mutta päädyimme viettämään osan ajasta silti Pattayalla ja toisen kerran olin varannut 1,5 kuukauden Airbnb-majoituksen itselleni Vietnamiin, mutta siellä sattui ikävä välikohtaus, kun kimppuuni hyökättiin ja minut pahoinpideltiin tuntemattoman ihmisen toimesta keskellä kirkasta päivää.
Tämän välikohtauksen seurauksena tunsin hetkellisesti turvatonta oloa, minkä myötä valitsin lähteä Vietnamista ennenaikaisesti ja palata yksin Kuala Lumpuriin, jossa majoittuminen yksin neljän tähden hotellissa oli kalliimpaa, mutta tuntui siinä tilanteessa oman henkisen hyvinvoinnin kannalta parhaalta ratkaisulta.
Lennot 529 €/vuosi eli 44 €/kk
Kuten jo aiemmin totesin, ei tämä summa sisällä lentoja Ruotsista Kaakkois-Aasiaan, mutta se sisältää kaikki lennot Kaakkois-Aasiassa maiden välillä tuon vuoden aikana.
En tietenkään lentänyt joka kuukausi, mutta jaoin lentojen yhteissumman silti kuukausittaiseksi keskiarvoksi.
Ensimmäisen Kaakkois-Aasian vuoden aikana lensin yhteensä 7 kertaa, minkä lisäksi summa sisältää yhden buukatun, mutta käyttämättä jääneen lennon (minun oli tarkoitus alunperin olla Vietnamissa yksin pidempään). Yhden lennon hinta oli siis keskimäärin 66 euroa.
Lentojen hinnat pysyivät melko matalina pääosin siksi, että pyrin pysymään samassa maassa niin pitkään kuin se oli lainsäädännöllisesti mahdollista ilman, että minun tarvitsi hankkia viisumia. Lisäksi suunnittelin maiden vaihtoja nimenomaan selvittäen, mihin maahan minun olisi edullista lentää siinä vaiheessa, kun yhdestä maasta olisi lähdettävä pois (edellyttäen tietysti, että siellä olisi edullista majoittua ja elää).
Vakuutus 614 €/vuosi eli 51 €/kk
Yksi välttämättömistä kuluista maailmalla eläessä on matkavakuutus tai tässä yhteydessä tarkemmin sanottuna lähestulkoon vain nimenomaan äkilliset, akuutit sairaanhoitokulut kattava diginomadivakuutus.
Mikään ruotsalainen vakuutusyhtiö (eikä toki suomalainenkaan) ei antanut matkavakuutusta tällaiselle reissulle, sillä heidän näkökulmastaan katsottuna kyseessä ei tietenkään ollut reissu, sillä ollakseen sellainen tulee sillä olla alkamis- ja päättymispäivä, joista jälkimmäistä tällä maailmalla elämisellä ei tietenkään ole.
Tyypillisesti vakuutusyhtiöt myös antavat matkavakuutuksen vain noin 30-45 viiden (tai joissakin tapauksissa 90) päivän reissulle, joille voi olla ostettavissa lisäaikaa, mutta tällaisen toistaiseksi vain jatkuvan reissun matkavakuutus ei onnistunut kotimaisista vakuutusyhtiöistä.
Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä hankin matkavakuutukseksi diginomadien suosiman *Safety Wing -yrityksen kansainvälisen matkavakuutuksen, joka on nimenomaan tarkoitettu diginomadeille kattamaan yllättävät akuutit sairaanhoitokulut (mutta ei hajonnutta tai varastettua omaisuutta).
Tämän ensimmäisen vuoden aikana matkavakuutukselleni tuli hintaa keskimäärin 51€/kk, mutta kyseinen matkavakuutus maksetaan todellisuudessa neljän viikon välein ja sittemmin sen hinta on myös noussut hieman.
Kaikki muu 2841 €/vuosi eli 237 €/kk
Tämä viimeinen summa sisältää sitten tosiaan aivan kaiken muun, eli kaiken ruokakaupasta ostetun ruuan, ulkona syömiset ja juomiset, shoppailut (tarvehankinnat ja spontaanit ostokset), taksit, bussit, metromatkat, puhelinliittymät, Indonesian viisumi – you name it.
Tässä on myös mukana käteisnostot ja itseasiassa käteistä oli vuoden jälkeen eri maiden valuutoissa jäljellä vielä ehkä lähes 100€, mutta laskin sen nyt kuitenkin tämän vuoden menoihin.
Olisi tietysti ollut mielenkiintoista tietää, minkä verran tästä meni nimenomaan ruokaan, liikenteeseen tai puhelinliittymiin, mutta käytännössä en rehellisesti sanottuna jaksanut alkaa pitää menoistani niin tarkkaa kirjaa.
Koin, että yhteissumma oli sen verran pieni, että yksittäisten menojen kirjaaminen olisi ollut aivan liian työlästä – varsinkin kun ottaa huomioon, että valtaosa menoista oli parin euron tai jopa vain parinkymmenen sentin yksittäisiä menoeriä, jotka tehtiin usein vieläpä käteisellä.
Käytännössä katsoin tämän menoerän vain jälkikäteen tarkistamalla tililtäni tehtyjen muiden veloitusten summan ja yhdistämällä sen käteisnostoihin. Tämä oli minulle riittävän tarkka tieto, sillä koin käyttäväni rahaa järkevästi ja oli käytännössä se ja sama, miten kaikki kulutus tuon reilun kahdensadan euron sisällä kuukausitasolla jakautui.
Miltä tällä summalla eläminen tuntui käytännössä?
8635€ vuosikulutus ei tosiaan perustunut ennalta määrättyyn ja kiveen hakattuun budjettiin, vaikka osuikin varsin yhteen sen kanssa, mitä olin itse etukäteen arvioinut.
Koin, että sain tuolla rahalla minulle normaalia ja minusta mukavalta tuntuvaa elämää, mutta toki olen varsin hintatietoinen ihminen, jolla on omat kipurajani sen suhteen, mitä olen valmis asioista maksamaan.
Joku toinen olisi varmasti ollut valmis laittamaan asioihin enemmän rahaa ja automaattisesti elämä ei tietenkään olisi tullut näinkään edulliseksi, sillä rahaa olisi tottakai saanut palamaan enemmänkin hyvinkin helposti.
Ensimmäisen vuoden aikana söimme ulkona lähes jatkuvasti ja esimerkiksi ensimmäiset kolme Malesian kuukautta söimme kaikkia ateriamme ulkona tai tilasimme annoksia majapaikkaamme, eli emme laittaneet ollenkaan itse ruokaa. Hotellihuoneessamme ei ollut ruuanlaittomahdollisuutta, joten söimme siellä välillä vain kuumassa vedessä valmistettua pikapuuroa ja nuudeleita tai hedelmiä, kasviksia yms. helppoa naposteltavaa.
Eniten rahaa säästyi kuitenkin siinä, että pysyin pitkiä aikoja paikoillaan ja samassa majoituksessa, jolloin ylimääräistä rahaa ei mennyt jatkuvaan matkustamiseen ja asumiskustannukset pysyivät matalampina, koska varasimme kaikki majoitukset Airbnb:n kautta ja saimme vähintään kuukauden kestäviin majoituksiin parhaimmillaan jopa 60% alennuksen.
Kun myös pysyy pitkään paikoillaan oppii maan ja naapurustonsa käytännöt ja parhaat paikat, jolloin arjesta tulee edullisempaa.
Minulla ei myöskään mennyt suuremmin rahaa mihinkään erityisiin kokemuksiin, joihin moni valitsee käyttää rahaa nyt kun on kerran elämässään täällä. Ymmärrän kyllä täysin, että erityiset retket ainutlaatuisille vuorille, viidakkopoluille ja suihkulähteille sekä sukelluskurssit, joogaretriitit ja kokkauskurssit ovat monille iso osa kokemusta, mutta itse en kaivannut näitä, joten omat elämykseni tulivat halvoiksi.
Ensimmäinen Kaakkois-Aasian vuoteni oli siis varsin edullinen, mutta toisaalta koen, että olisin voinut valita elää Suomessakin yhtä edullisesti – joskaan en olisi saanut rahoilleni yhtä paljon vastinetta.
Tämä ensimmäinen Kaakkois-Aasian vuosi oli kuitenkin vasta harjoitusvuosi ja sen tarjoamien oppien myötä pääsin hyvin kärryille siitä, kuinka eläminen olisi jatkossa vieläkin edullisempaa ilman, että elämänlaadusta olisi tingittävä.